Eettisen kaupan puolesta ry:n (Eetti ry) tuore selvitys nostaa esiin epämiellyttäviä t tietoja vaateteollisuutemme arjesta. Suomalaiset vaateyritykset maksavat ulkomailla toimivien alihankintatehtaiden työntekijöille usein vain laissa määriteltyä vähimmäispalkkaa, joka ei monissa tuotantomaissa riitä elämiseen.
Kaiken taustalla on vaateteollisuuden globaali pikamuoti-ilmiö, jonka liiketoimintamalli perustuu nopeaan tuotekiertoon, suurten volyymien massatuotantoon ja edullisiin hintoihin laadun jäädessä taka-alalle.
Halvan hinnan ja paremman kannattavuuden tavoittelu ajaa vaatetuotantoa jatkuvasti ulkomaille kohti alhaisten kustannusten maita ja työvoiman hyväksikäyttöä.
Suomalaisen kuluttajan maksama hinta ei kuitenkaan nousisi merkittävästi, jos vaatteiden hintaan lisättäisiin palkankorotus työntekijän elämiseen riittävälle tasolle. Iso osa vaatteen hinnasta muodostuu muista tekijöistä kuin työvoimakustannuksista.
Tieto pikamuodista on lisännyt tuskaa
Alihankintamaiden huonojen työolojen ja köyhyyden kierteen lisäksi pikamuoti kuluttaa valtavasti vettä ja aiheuttaa isot päästöt.
Mainostamalla kierrätystä ja vastuullisuuttaan yritykset harjoittavat lähinnä viherpesua, kun vaatemuodin perusongelma, ylituotanto, vain jatkuu. Kiertotalous ei voi ratkaista pikamuodin aiheuttamaa ongelmaa, kun jopa 30 prosenttia tuotetuista vaatteista jää myymättä.
Vaikka tieto pikamuodista on lisännyt tuskaa, suurin osa ihmisistä ostaa vaatteita edelleen entiseen malliin. Tavaroiden ostaminen täyttää usein mielihyvää tuottavia tarpeita pikemminkin kuin fyysisiä välttämättömyyksiä.
Vaikka suomalaiset kuluttajat haluaisivat ostaa vastuullisemmin, tällaisten vaatteiden löytäminen on usein hankalaa. Monet sertifikaatit ja järjestöt hämmentävät kuluttajia.
Vaateteollisuuden vapaaehtoiset vastuullisuustoimet ja yleistyvä läpinäkyvyys sekä kuluttajien tietoisuuden kasvu ovat hyvästä, ne eivät ole yksin riitä. Sitoutumisessa ihmisoikeuksien peruskysymyksiin on myös parannettavaa.
Tärkein muutos tulee lainsäädännön ohjauksesta, joka on siirtymässä vapaaehtoisesta yritysvastuusta kohti pakollista huolellisuusvelvoitetta. Yritysten on arvioitava ja tarkkailtava ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia koko arvoketjussaan.
Toinen keskeinen edistysaskel on digitaalinen tuotepassi, joka kokoaa yhteen tuotetietoja ja auttaa kuluttajia ja viranomaisia jäljittämään tuotteen alkuperää ja vastuullisuustietoja.