Vapaa-aika|Vierailimme Helsingin Kalliossa lauantai-iltana ja kysyimme kuudelta porukalta, mistä he olivat puhumassa saapuessamme paikalle.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Helsingin Sanomat haastatteli kuutta ihmisryhmää Kallion kaduilla lauantai-iltana heidän keskustelunaiheistaan.
Aiheet vaihtelivat vanhoista joukkoliikennevälineistä matematiikan arkikäyttöön ja Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin elokuvaan.
Osa haastatelluista keskusteli joogasta ja pizzasta, kun taas toiset pohtivat Diakonissalaitoksen Alppikadun korttelin turvallisuusongelmia.
Joni Kling, 40, ja Iiris Markkola, 39. Limbo Bar, Helsinginkatu 21
Joni Kling (vas.) ja Iiris Markkola viettivät lauantai-iltaa Limbo-baarin terassilla. Kuva: Kalle Koponen / HS
”Muistelimme tässä entisaikojen junamatkustamista. Ennen konduktöörit käyttivät leimauslaitteita, jotka olivat aivan liian raskaita. Yritimme juuri googlettaa, miltä se näytti, muttei löytynyt mitään kuvaa.”
”Ennen sporien takaosassa oli sellainen rahastaja, ja heilläkin oli aivan ylisuuri rahavyö. Puhuimme myös New Yorkin metrosta, jossa ainakin mielikuvien mukaan käytettiin poletteja vielä 1970-luvulla. Mietimme, käytetäänkö Suomessa poletteja enää missään. Kaikki lähti siitä, että kävimme Espoossa, ja paheksuimme ihmisiä, jotka eivät käytä julkista liikennettä.”
Saku Määttä, 32, Visa Jääskeläinen, 33, ja Kalle Greis, 33. Pub Roskapankki, Helsinginkatu 20
Visa Jääskeläinen (vas.), Kalle Greis ja Saku Määttä viihtyivät Roskapankin terassilla. Kuva: Kalle Koponen / HS
”Puhuimme Sakun väikkäristä, joka käsittelee arjessa käytettävää matemaattista ajattelua peruskouluikäisillä. Visa on opettaja, niin aihe on hänelle sitäkin kautta kiinnostava. Arjessa tapahtuva matemaattinen ajattelu on tärkeää, ja sillä on yhteys matematiikan oppimiseen koulussa.”
”Ei ole olemassa mitään ’matikkapäätä’ tai ’ei-matikkapäätä’, vaan kaikki käyttävät matikkaa arjessaan joka päivä. Esimerkiksi kun Saku saapui tänne, hän oli kolmas ihminen paikalla. Ja tänne tullessa piti arvioida, onko ajallisesti järkevintä ottaa spora vai joku muu kulkuväline. Ja täällä baarissa on tietenkin pitänyt vertailla hintoja.”
Pia Soininen, 57, ja Emmi Surwillo, 21. Saigon Bistro, Kaarlenkatu 13
Pia Soininen (vas.) ja Emmi Surwillo keskustelivat juuri näkemästään hyvästä elokuvasta. Kuva: Kalle Koponen / HS
”Olimme tänään Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestareilla, ja puhuimme siellä näkemästämme elokuvasta The President’s Cake. Se kertoo Saddam Husseinin ajasta erään irakilaisen nuoren tytön ja poliittisen fiktion kautta.”
”Tarinassa päähenkilön pitää leipoa presidentille syntymäpäiväkakku, vaikka hän on todella köyhä eikä raaka-aineitakaan meinaa löytyä mistään. Leffa oli tosi hyvä, ja sellainen, ettei sitä ehkä olisi tullut katsottua ilman festivaalia. Naisen asema ei ollut tarinan pointti eikä sitä korostettu, mutta keskustelimme siitä, miten se kuitenkin näkyi elokuvassa koko ajan. Elokuva päättyy amerikkalaisten pommituksiin, ja siitä tuli ihan kylmät väreet, kun nyt pommitetaan niin monessa paikassa. Itkimme molemmat.”
Marjo Elomaa, 40, Tiina Koistinen, 40 ja Mikaela Soldan, 35. Blondie Pizza Vaasankatu 8.
Joogakouluttaja Mikaela Soldan (vas.) ja hänen kurssillaan opiskelleet Marjo Elomaa ja Tiina Koistinen arvioivat pitsaa Blondie-pitseriassa Vaasankadulla. Kuva: Kalle Koponen / HS
”Puhuimme joogasta ja pitsasta. Marjo on perustanut uuden joogaryhmän, ja hän on kysellyt tukea logistiikkaan ja tunnin suunnitteluun.”
”Sitten totesimme, ettei syömämme sienipitsan taikina ollut niin sitkeää kuin New Yorkissa. Mikaela maistoi sen heti, kun hän asuu siellä. Dollarin slicet ovat tulleet tutuiksi. On puhuttu sellaista, että New Yorkin hanavettä on lähetetty Kaliforniaan, jotta siellä pystyttäisiin tekemään samanlaista pitsaa. Mutta jos se taikinan koostumus on kiinni hanavedestä, niin ei sitä sitten voi replikoida täällä Suomessa.”
Anssi, Heidi ja Late. Diakonissalaitoksen Alppikadun kortteli, Alppikatu 2.
Anssi (vas.), Heidi ja Late viettivät iltaa Diakonissalaitoksen Alppikadun korttelin sisäpihalla. Kuva: Kalle Koponen / HS
”Puhuimme tässä turvallisuudesta ja siitä, että kuka pyörii missä ja kenen luvalla. Me asumme tässä talossa, mutta tässä ovat kaikki säännöt muuttuneet ja hommat kussu silleen, että nykyään tämä on kuin joku vankila. Vielä pari vuotta sitten meillä oli omat avaimet, joilla pääsimme tänne päivin öin, mutta ei puhettakaan enää.”
”Jengi pesii nykyään vihreissä vessoissa niin, ettei sinne voi mennä tekemään asioitaan. Vessat on varattu sellaiselle porukalle, jotka tykkäävät vihreisiin vessoihin menosta. On niin paljon asunnottomia. Siellä vedetään kamaa ja tehdään kauppoja, ja ne ovat aivan täynnä jotain ruiskuja. Kerran Anssi meni vessaan ruokakassin kanssa, ja paikka oli täynnä jengiä. Meni hetki, eikä kassissa ollut enää yhtään ruokaa. Varastettu kaikki.”