Budjettiriihen yhteydessä valtiovarainministeriön vero-osasto selvitti mahdollisuutta laskea jakeluvelvoitetta ja nostaa polttoaineiden verotusta.

Polttoaineiden jakeluvelvoite vaikuttaa suoraan polttoaineiden hintoihin. OUTI JÄRVINEN

  • IL:n tietojen mukaan PS pyysi selvittämään jakeluvelvoitteen alentamista ja polttoaineveron nostoa.
  • Muutos ei alentaisi hintaa pumpulla, koska ministeriön ehdotuksen mukaan polttoaineverotusta kiristettäisiin jakeluvelvoitteen laskusta seurannutta hinnanalennusta vastaavalla määrällä.
  • Näin pumppuhinnat eivät nousisi, mutta valtio saisi lisää verotuloja.
  • Jakeluvelvoitteen nostolle on laskettu ilmastotavoite, joka olisi laahannut, jos veivaus olisi toteutettu.

Autoilevaa kansanosaa kiihdyttävä polttoaineiden hinta oli jälleen pöydällä, kun hallituspuolueet valmistautuivat syyskuun alun budjettiriiheen. Perussuomalaisten pyynnöstä valtiovarainministeriön vero-osastolla selvitettiin mahdollisuutta loiventaa niin sanottua jakeluvelvoitetta.

Muistiossa esitetään, miten valtion verotuloja olisi voitu lisätä sadoilla miljoonilla euroilla.

VM:n vero-osaston elokuussa laatimassa muistiossa esitetään, että samanaikaisesti olisi mahdollista sekä laskea jakeluvelvoitetta että korottaa polttoaineiden veroa ilman, että pumppuhinnat nousisivat. Myös päästöjen varalle oli suunnitelma.

Jakeluvelvoitteeseen ei tällä kertaa koskettu, mutta se voi nousta vielä hallituskauden aikana vielä uudelleen käsittelyyn.

Juttu jatkuu faktalaatikon jälkeen.

FAKTAT

Tästä jakeluvelvoitteessa on kyse

Jakeluvelvoitteella pyritään lisäämään ei-fossiilisten polttoaineiden käyttöä liikenteessä. Sen myötä liikenteen päästöjä on tarkoitus saada vähennettyä.

Velvoite määrittelee kuinka suuri osuus myytävästä polttoaineesta tulee olla ei-fossiilista.

Koska biopolttoaineiden raaka-aine eli niin sanotun biokomponentin määrä on ollut varsin rajallinen, on sen hinta noussut. Samalla myös polttoaineiden hinnat ovat lähteneet nousuun.

Velvoite koostuu nykyisin kolmesta osasta. Varsinainen jakeluvelvoite määrittää osuuden energiasisällön kokonaismäärästä, jonka tulee olla ei-fossiilista.

Sen lisäksi laissa määritellään lisävelvoite. Sillä määrätään kuinka suuri osuus jakeluvelvoitteesta tulee kattaa kehittyneillä biopolttoaineilla. Sellaisiksi luetaan biopolttoaineet, joiden valmistus ei kilpaile ruoka- ja rehutuotannon kanssa. Näitä ovat muun muassa biojäte, hakkuutähteet ja mäntyöljy.

Tänä vuonna lisävelvoite on 3 prosenttiyksikköä jakeluvelvoitteesta.

Uutena elementtinä laissa on nykyisin myös vähimmäisosuusvelvoite. Sillä viitataan sähköpolttoaineisiin, jotka valmistetaan uusiutuvalla sähköllä tuotetusta vedystä. Niiden osuus lisävelvoitteesta on vuodesta 2028 lähtien 1,5 prosenttiyksikköä.

Lisäksi laissa on joustoa, sillä vuodesta 2028 lähtien lisävelvoitteesta tai vähimmäisvelvoitteesta voidaan kattaa 0,5 prosenttiyksikköä niin sanotulla välituotevedyllä, jonka ei tarvitse olla uusiutuvaa alkuperää.

Näin temppu tapahtuisi

Jakeluvelvoitteen tasoa on rukattu aikaisemminkin. Viime hallituskaudella koronakriisin vuoksi vuoden 2022 jakeluvelvoitetta tiputettiin 19,5 prosentin tasosta kahden vuoden ajaksi 13,5 prosenttiin – tällä haluttiin estää muutoinkin nousseiden pumppuhintojen nousu entisestään.

Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituskauden alussa velvoitteen taso olisi noussut 28 prosenttiin, mutta hallitusneuvotteluissa nousua loivennettiin. Oheisesta taulukosta näet, miten velvoitteen taso on muuttumassa ellei hallitus jälleen muuta lakia.

VM:n muistiossa katsotaan, että kehittyneiden polttoaineiden lisävelvoitetta ja niin sanottua vähimmäisosuusvelvoitetta ”olisi perusteltua” alentaa nykyiseltä uralta EU:n edellyttämälle vähimmäistasolle.

Syynä on se, että kyseessä on käytännössä suora yritystuki uusiutuvia polttoaineita valmistaville yrityksille. Kyseiset osat velvoitteesta eivät myöskään vähennä taakanjakosektorin päästöjä.

Lisäksi VM:n muistiossa katsotaan, että liikennesähkön merkitystä tulisi alentaa mahdollisimman paljon ja samalla tiputtaa jakeluvelvoitetta. Perustelu on sama kuin lisävelvoitteen ja vähimmäisosuusvelvoitteen kohdalla.

– Liikennesähkön liittäminen jakeluvelvoitteeseen on de facto yritystuki polttoaineiden jakelijoille (ja julkisen latausinfrastruktuurin omistajille), koska se alentaa polttoaineiden jakelijoiden kustannuksia jakeluvelvoitteesta, mutta se ei vähennä polttoaineiden jakelijoiden marginaalikustannusta jakeluvelvoitteesta, eikä siten todennäköisesti alenna polttoaineiden hintoja, muistiossa kirjoitetaan.

Hinnan alennus valtion kirstuun

Rahaministeriössä on laskettu, että edellä kuvatuilla muutoksilla saataisiin laskettua polttoaineiden arvonlisäverottomia hintoja huomattavasti. Ensi vuonna pumppuhintoja alentava vaikutus olisi 4,3 senttiä litralta ja vuonna 2030 jo 13 senttiä litralta.

T ämä hyöty ei kuitenkaan sataisi autoilijoiden pussiin. Muistiossa katsotaan, että polttoaineiden verotusta kiristettäisiin hinta-alea vastaavalla määrällä. Näin pumppuhinnat eivät nousisi, mutta valtio saisi lisää verotuloja.

Mikäli hinta-ale muutettaisiin täysimääräisesti bensaveron korotuksiksi, olisi ensi vuonna valtion kukkaroon saatu 158 miljoonaa euroa enemmän. Vuonna 2030 summa olisi 407 miljoonaa euroa.

Kahden miljardin euron puljaus

Valtiovarainministeriön muistiossa esitetään lisäksi, että jakeluvelvoitteesta aiheutuvaa kustannusriskiä olisi mahdollista rajoittaa, jos polttoainejakelijat voisivat tulevaisuudessa hoitaa osan velvoitteesta rahalla eli niin sanotulla buy-in-optiolla.

Tällä hetkellä polttoainejakelijalle voidaan määrätä seuraamusmaksu, mikäli se ei kykene hoitamaan koko jakeluvelvoitettaan.

– Jos tätä optiota hyödynnettäisiin, tällä olisi taakanjakosektorin päästöjä lisäävä vaikutus, mutta todennäköisesti julkisen talouden tuloja lisäävä vaikutus, muistiossa kirjoitetaan.

Muistiossa huomautetaan, että Suomen keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman (KAISU) luonnoksen mukaan taakanjakosektorilla päästövähennystavoite on mahdollista alittaa noin kuudella hiilidioksidiekvivalenttitonnilla. Ehtona tosin on, että maankäyttösektorin alijäämä vuosilta 2021–2025 ei siirry taakanjakosektorin katettavaksi.

Ministeriön muistiossa tuota kuuden hillidioksiditonnin pelivaraa voitaisiin käyttää jakeluvelvoitteen buy-in-maksuihin. Tällöin uusiutuvien polttoaineiden käyttö laskisi kuutta hiilidioksitonnia vastaavalla määrällä. Buy-in-maksuista puolestaan kertyisi julkiselle taloudelle ”kumulatiivisesti” jopa kaksi miljardia euroa tuloja.

– Koska taakanjakosektorin päästöjen kasvu voi vähentää taakanjakosektorin päästöyksiköiden myynnistä saatavia tuloja tai lisätä päästöyksiköiden ostosta aiheutuvia menoja, lopullinen hyöty julkiselle taloudelle olisi todennäköisesti pienempi ja riippuisi mahdollisesti päästöyksikön hinnasta, muistion lopuksi huomautetaan.

Hallitus ei kuitenkaan tarttunut tähän valtiovarainministeriön virkamiesten kehittelemään mahdollisuuteen. Näin ollen jakeluvelvoitteen taso tulee ensi vuonna nousemaan. On kuitenkin mahdollista, että hallitus vielä puuttuu asiaan hallituskauden aikana.