Elina Alipirjelä, 41, on entinen tupakka-, alkoholi- ja huumeaddikti. Nykyään oma tytär on hänen kaikkensa, ja aikuisena diagnosoitu ADHD on auttanut ymmärtämään omaa käytöstä.
”Uusivuosi 2021 oli iso käännekohta elämässäni. Sitä oli edeltänyt muutama turhautunut vuosi, joiden aikana olin monta kertaa melkein palanut loppuun ja saanut tarpeekseni työelämästä ja työstäni trukkikuskina. Olin nähnyt läheltä, kuinka työelämä muuttuu ja muuttaa ihmistä, eikä sillä enää useinkaan ole mitään tekemistä inhimillisyyden kanssa.
Olin siihen mennessä tehnyt elämässäni monta työtä ja opiskellut monta alaa. Haaveilin yrittäjyydestä ja oravanpyörästä hyppäämisestä. Aloin kuunnella ja tutkia itseäni, kirjoitin ajatuksiani paperille – ja sitten uutenavuonna 2021 päätin: ei enää tupakkaa. Yhtäkkiä vain tuntui siltä. Olin polttanut 22 vuotta ja välillä yötä päivää, kun biletin ja käytin piristeitä.
Kärsin siitä, että tupakka ja alkoholi hallitsivat elämääni. Viimeisen tupakan poltin baban, isoäitini luona. Minulla oli jäljellä kolme tupakkaa, joista poltin kaksi. Viimeisen ajattelin polttaa kotimatkalla. Älä polta, baba neuvoi. Hän oli itsekin aikoinaan lopettanut tupakoinnin noin vain ihan puskista. Pistin tupakan taskuun, en polttanut sitä koskaan.”
Kertaheitolla eroon myös alkoholista
”Olen kulkenut ja tutkinut addiktion polkuja elämässäni paljon. Näin lapsena läheltä, kun isä joi. Mutta lapsuudestani minulla on hyvät muistot, asuimme maalla ja kuljin koiramme kanssa pitkin metsiä. Olin aina liikkeessä. Kasvettuani jäin itsekin kiinni alkoholiin, mutta nyt on kulunut kolme vuotta ilman alkoholia. Siitä irti pääseminen tapahtui samalla tavalla kertarysäyksellä kuin tupakasta.
Erään kolme päivää kestäneen festariputken jälkeen saavuin kotiin väsyneenä ja ahdistuneena, energiatasot matalalla. Avasin työhuoneeni kaapin. Siellä olivat kaikki tarvikkeet, joita olin hankkinut yrittäjäunelmani toteuttamiseen: kynttiläntekovälineet, äänimaljarentoutustarvikkeet, kampaajan työvälineet. Mitä minä muka mitään yritän, soimasin itseinhossani itseäni.
Silloin tajusin, mitä alkoholi tekee minulle, mitä se meille kaikille tekee. Se saa inhoamaan itseä ja vie unelmat. Mielessä alkoi siintää ajatus: entä jos vain lopetan? Näin ikään kuin ulkopuolelta itseni ja sen, kuinka yksinäinen olo minulle alkoholin vaikutuksen alaisena tuli. Sen jälkeen en ole humalassa ollut.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Peliriippuvuus vei Sannilta, 52, melkein hengenkin: ”Sairaalassa päätin, että nyt se on loppu”
ADHD todettiin neuvolan kautta
”Olen ollut myös huumeriippuvainen. Aloin käyttää amfetamiinia ja piristeitä 16-vuotiaana ja 18-vuotiaana hakeuduin itse vieroitukseen. Vaikka monta kertaa retkahdin, pääsin lopulta aineista. Tällä hetkellä olen ’riippuvainen’ enää ADHD-lääkkeestäni, jota syön pienen määrän joka päivä.
Sain diagnoosin neuvolan kautta, kun odotin tytärtäni vuonna 2008. Vaikka en ollut käyttänyt huumeita enää aikoihin, menin neuvolassa kertomaan päihdemenneisyydestäni, läpikotaisin rehellinen kun olen. Jouduin sen vuoksi melkoiseen syyniin, jonka toteuttamistavasta olen järjestelmälle jopa hiukan katkera. Mutta sen ansiosta ADHD huomattiin, ja sain siihen toimivat lääkkeet.
En määrittele itseäni ADHD-diagnoosini kautta. Se selittää joitakin piirteitä käytöksessäni, mutta olen ensisijaisesti Elina, taiteilijanimeltäni Ellü, tuleva artisti, yrittäjä ja äiti.
Ehkä se on rakkaus elämään, joka minulle on antanut voimaa päästä addiktioista. Olen aina ollut henkinen ihminen, ja esimerkiksi intiimiin suhteeseen tarvitsen todella paljon luottamusta ja tunnetta, ennen kuin sellainen voi syntyä. Odotan edelleen sitä oikeaa ja uskon, että olemme koko ajan matkalla toisiamme kohti.”
Elämän tärkeät ihmiset: tytär, äiti ja baba
”Elämässäni on paljon ihania ja tärkeitä ihmisiä. Tärkein on rakas tyttäreni, joka on koko universumini. Sitten ovat äiti ja baba, 89-vuotias rautarouva. Muodostamme neljän naisen sukupolvien ketjun ja olemme kaikki vahvoja sieluja. Äitini ja minä jopa niin vahvoja, että suhteemme on alusta asti ollut opettavainen ja räiskyvä. Äiti on paras ystäväni, mutta hän on myös äiti.
Myös isäni oli paras ystäväni, mutta hänestä ei ollut minulle isäksi. Muistan hänestä jo lapsuudesta krapulan hajun ja sen, kuinka hänen persoonansa muuttui illan ja aamun välillä. Se oli joskus ahdistavaa, mutta en ole isälle katkera. Hoidin isää, kun hän joi, vein häntä katkolle, joimme ja juhlimme lopulta myös yhdessä.
Isäni menehtyi äkillisesti 12 vuotta sitten. Isä kuoli, jotta sinä Elina voit elää, äitini sanoi silloin. Se on varmasti jollain tapaa ihan totta. Yksi syy lopettaa juominen oli minulle nimittäin se, että aloin tunnistaa itsessäni sitä samaa persoonan muutosta kuin isässä aikoinaan.”
Tärkeintä on haluta lopettaa
”Olen impulsiivinen ja sanon aina suoraan, mitä ajattelen. Se on varmaankin ollut vaikuttamassa siihen, että olen saanut neljät potkut elämäni aikana. Minulla on monta ammattia ja olen tehnyt monta työtä: trukinkuljettajana, catering-alalla ja baarissa.
Äänimaljarentoutus- ja kynttiläyritykseni kariutui vuosi sitten asiakkaiden puutteeseen, mutta en lannistunut. Nykyisin työskentelen sopimusyrittäjänä kampaamossa.
Suunnitelmissani on elättää itseni musiikilla ja verkkokursseilla, joilla muun muassa autan ihmisiä pääsemään irti addiktioista. Olenhan pystynyt siihen itsekin. Tärkeintä on haluta lopettaa.”
Hyvää elämää
OLEN YLPEÄ siitä, että valitsin aina tyttäreni addiktioideni sijaan.
INSPIROIDUN ihan tavallisista ihmisistä. Kaikilla meillä on jokin supervoima, jonka voi valjastaa elämässä intohimoksi.
RAKKAIN RUTIININI on aamun ensimmäinen tunti ilman puhelinta, kontaktia. On vain aamu, kahvi ja minä.
SAAN VOIMAA yksin olemisesta, luonnosta ja läheisistä (välillä).
HAAVEILEN totaalisesta vapaudesta. Siitä, ettei tarvitse katsoa kaupassa hintalappua ja että voin mennä lentokentälle ja heittää tikkaa, mihin lähteä tällä kertaa. Haluaisin tarjota tämän myös tyttärelleni vielä jonain päivänä. Ja se päivä tulee.
Juttu on julkaistu Matka naiseksi -juttusarjassa Annassa 38/2025.
Tunnetko naisen, jonka elämäntarinan haluaisit lukea? Lähetä vinkki meille sähköpostilla anlukija@otava.fi tai kirjeitse Anna, Uudenmaankatu 10, 00015 Otavamedia (kuoreen merkintä ”Matka naiseksi”). Emme valitettavasti voi vastata kaikkiin viesteihin henkilökohtaisesti.
Sinua voi kiinnostaa myös:
