Suomalaiset kotitaloudet määriteltiin talouden ”heikoksi lenkiksi”, koska ne eivät kuluta. Taustalta löytyy kuitenkin isompi kehityskulku, jolle pitäisi tehdä kiireesti jotain.
Aamulehti
Viime keväänä löysin itseni tilanteesta, jossa en aiemmin ole ollut.
Huomasin kokevani voimattomuutta, jonka aiheuttivat Euroopassa ja Lähi-idässä raivoavat sodat, maailmanpolitiikan kykenemättömyys löytää reittejä rauhaan ja polarisaatio, joka tuntuu versovan kuin rikkaruoho: sitkeänä ja koko ajan lisää tilaa vievänä.
Voimattomuuden tunteeseen sekoittui ahdistusta, huolta, kiukkua ja turhautumista. Tämä siitä huolimatta, että minulla päätoimittajana on huomattavan hyvät vaikutusmahdollisuudet moneen asiaan. Lisäksi asiat sekä itselläni, läheisilläni että koko Suomella ovat varsin hyvällä tolalla verrattuna lähes mihin maailman kolkkaan tahansa.
Tunteen taustalla oli varmasti myös äitini kuolema alkuvuodesta. Se oli kova muistutus elämän arvaamattomuudesta ja rajallisuudesta. Se osoitti, kuinka vähän pystyn hallitsemaan edes niitä asioita, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä.
Olin järkyttynyt. Tähän asti olin vaalinut mielessäni ajatusta keski-iästä, jossa asiat ovat hallinnassa ja elämä soljuu suunnitellusti. Enää en vaalinut.
Vaikka synkistelyni taustalla oli henkilökohtaisiakin syitä, en ole kokemukseni kanssa yksin.
Suomalaisten usko siihen, että pystymme vaikuttamaan siihen, millaiseksi tulevaisuus muodostuu, on heikentynyt selvästi parin viime vuoden kuluessa. Sitran
tulevaisuusbarometri
2025 kertoo, että tulevaisuutta pelkääviä on nyt enemmän kuin sitä innolla odottavia.
Suurin tulevaisuususko on nuorilla ikäluokilla, vaikka heidän pahoinvoinnistaan on ollut paljon puhetta julkisuudessa. Sitran barometrin perusteella usko siihen, että itse pystyy vaikuttamaan omaan tulevaisuuteensa, vähenee sitä mukaa, kun ikävuosia kertyy lisää.
Eniten uhkakuvia tulevaisuudessa näkevät 50–64-vuotiaat. Naiset ovat huolestuneempia kuin miehet. Kuulun kumpaankin ryhmään, eli todennäköisesti pyörittelen mielessäni samanlaisia asioita kuin moni muukin ikäryhmäni naisista.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla nimesi syyskuun puolivälissä kotitaloudet Suomen talouskehityksen ”heikoksi lenkiksi”. Myös valtiovarainministeriön mukaan yksi syy Suomen ennakoitua hitaampaan taantumasta toipumiseen on kotitalouksien säästöinto. Ihmiset varautuvat nyt mieluummin kuin kuluttavat.
Tämä on Sitran barometrin tulosten valossa täysin luonnollista. Jos usko tulevaisuuteen on koetuksella, on hyvin todennäköistä, että ihminen pyrkii myös taloudessaan varautumaan erilaisiin ikäviin kehityskulkuihin.
Tulevaisuususkon rapautumisen valossa suomalaisten alhainen syntyvyyskään ei tunnu yllättävältä. Jos kokemus on, ettei tulevaisuutteensa pysty vaikuttamaan ja tulevaisuus näyttää uhkaavalta, ei se kannusta lasten saamiseen.
Sitran tulevaisuusbarometriin vastanneiden avoimien vastausten yhteenvedosta löytyy liuta syitä tulevaisuususkon heikkenemiselle. Niitä ovat muun muassa konfliktit ja sodat, epävarmuus taloudesta ja toimeentulosta, työttömyyden uhka, ilmastonmuutos sekä luonnonvarojen hupeneminen.
”
”Eniten uhkakuvia tulevaisuudessa näkevät 50–64-vuotiaat.”
Myös ihmisten huono käytös toisiaan kohtaan sekä arvojen koveneminen ja yhteisöllisyyden katoaminen huolettavat monia.
Innostaviksi asioiksi tulevaisuudessa taas koetaan muun muassa hyvä arki, läheiset ihmiset, lemmikit, innovaatiot, työ ja opiskelu sekä harrastukset ja luonto.
Jos hallitus haluaa talouden ja syntyvyyden kasvuun ja kotitaloudet kuluttamaan, kannattaisi sen etsiä erityisesti keinoja, joilla tuettaisiin ihmisten uskoa tulevaisuuteen. Satsaukset esimerkiksi tutkimus- ja kehitystoimintaan, koulutukseen, työllisyyden edistämiseen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen voisivat auttaa.
Lähes joka viides suomalainen näkee tulevaisuudessa paljon uhkakuvia. Tulevaisuususkon puute on yhteiskuntaa halvaannuttava voima, joka ulottaa lonkeronsa jo kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ja ihmisryhmiin.
Tämä on ongelma, jonka ääressä selitykset suhdanteista eivät riitä.
Kirjoittaja on Aamulehden vastaava päätoimittaja.