Pidetään hyvää huolta meidän Ylestä – Ylen näkökulmat – yle.fi

Sivistys ja sitä ylläpitävät instituutiot lujittavat yhteiskuntaamme. Myös ne, joita emme juuri itse juuri nyt koe tarvitsevamme, kirjoittaa Ylen väistyvä toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila.

Kun keväällä 2018 tulin valituksi Yleisradion toimitusjohtajaksi, moni lähestyi minua toivein ja odotuksin. Aivan erityisesti muistan, kuinka rouva lähikaupan kassajonossa tuntui tiivistävän viiteen sanaan koko tulevan tehtäväni:

“Pidä hyvä huoli meidän Ylestä”, hän sanoi.

Kahta en osannut tuolloin arvata. Sitä, mitä kaikkea maailma eteemme lähivuosina heittäisi. Ja sitä, että nuo sanat kulkisivat mukanani ja näyttäisivät suuntaa koko yhteiskunnallisesti myrskyisään aikaan osuneen Yle-taipaleeni.

Kriisi toi esiin tehtävän laajuuden

Sain johdettavaksi Ylen, joka oli jo osaava ja innokas edelläkävijä. Median murrosvaiheissa koko alaa eteenpäin vievä voima, mutta myös kivijalka, jonka vakauteen voi luottaa.

Melko pian kävi selväksi, että voimaa ja vakautta Suomi tulisi tarvitsemaan.

Keväällä 2020 koronapandemia yllätti meidät kaikki ja laittoi myös Ylen stressitestiin. Uusi ja arvaamaton tilanne pisti ilman sakeaksi kysymyksistä ja sulki ihmisiä koteihinsa eroon läheisistään. Kansa tarvitsi tilannekuvaa ja tahdonlujuutta.

Uudelleenorganisoimme ja hajautimme toimintaamme. Sovitimme tarjontamme muuttuneeseen tilanteeseen. Kulttuuri tuki yksinoloa, oppimissisällöt avittivat etäkoulua ja uutiset kurottivat myös uusiin vieraskielisiin kohderyhmiin.

Jälkikäteen Ylen onnistumista vaikeassa paikassa voi muistella ylpeydellä. Paineistettu tilanne nosti esiin paitsi yleläisten sinnikkyyden ja ammattitaidon myös tehtävämme laajuuden: Ylellä tulee olla valmius jatkaa toimintaansa myös poikkeusoloissa.

Ja pian kun koronasta alettiin päästä, vei Venäjän hyökkäys Ukrainaan poikkeusolot Euroopassa taas uudelle tasolle. Kävi selväksi, että huoltovarmuus, erityisesti kansan henkisen kriisinkestävyyden tukeminen, säilyy Ylen toiminnan ytimessä.

Kaikki lähtee ihmisistä

Olen monesti nähnyt, kuinka tärkeää on, että Yle ei ole “meidän Yle” vain rouvalle kassajonossa ja yleisölle, jota hän toivomuksellaan edusti. Vaan että se on “meidän Yle” myös yhtiön eteen työskenteleville.

Olen halunnut ylläpitää kulttuuria, jossa ihminen tulee ensin. Aidot kohtaamiset, kuunteleminen ja yhdessä tekeminen ovat aineksia, joista myös menestyssisällöt ja innovaatiot syntyvät.

Vaikka kuinka ympärillä on myrskynnyt, ovat yleläiset osoittaneet ammattiylpeyttä, joka ansaitsee kiitokset. Tyrskyt ovat kastelleet, mutta työyhteisön lämpö myös kuivanut. Ja sitä lämpöä olemme yhdessä pitäneet yllä.

Kun olen kysynyt henkilöstöltä, mikä erityisesti motivoi työskentelemään juuri Ylessä on yksi vastaus noussut ylitse muiden. “Työn merkityksellisyys.” Ja se on helppo allekirjoittaa.

Merja Ylä-Anttila, Ylen väistyvä toimitusjohtaja

Yhtiön strategiassa linjataan, että Ylen tarkoitus on “lisätä ymmärrystä toisistamme ja maailmasta ja vahvistaa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria”. En voi kuvitella motivoivampaa tehtävää, jonka eteen työskennellä.

Perimmiltään kyse on siitä, että tiedon ja sydämen sivistyksellä on sijansa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Aito kansanvalta edellyttää julkista palvelua

Jo alkuvuosinaan Yleisradio otti paikkansa osana eetosta, jonka tavoitteena oli madaltaa tiedon ja kulttuurin kynnystä kaikille. Eetosta, jossa nähtiin itsestäänselvänä, että vain laajalle levinnyt sivistys ja kulttuuri mahdollistavat suomalaisuuden rakentumisen.

Ymmärrettiin, että kansanvalta on kansan valtaa vasta silloin, kun pystymme varmistamaan jokaiselle aidot edellytykset käyttää sitä.

Pikkuhiljaa sivistys ei ollutkaan enää yhteiskuntamme päämäärä vaan kaiken pohja, jolle tulevaisuutta ja myös taloudellista menestystä rakentaa.

Tuon pohjan vahvistamisessa Ylen kyky turvata yhtäläinen oikeus luotettavaan tietoon on korvaamaton valtti. Mutta se ei yksin riitä. Demokratiat perustuvat siihen, että erilaisten ihmisten ääni ja rikkaus ovat päätöksenteossa läsnä. Se edellyttää myös sivistystä, jota ei voi vain uutisista oppia.

Sivistys on myös ymmärrystä siitä, miten erilaista elämänkirjoa maailmaamme mahtuu. Kun sopuisuuttamme koetellaan myös rajojen ulkopuolelta, rakentava yhteisöllisyys on vastavoima, joka vahvistaa sitä, mikä on yhteistä. Tätä Yle kulttuuritehtävällään vaalii.

Tärkeintä suomalaisen sivistyksen tulevaisuuden kannalta on se, että me itse osaamme antaa sille riittävän arvon. Sivistys ja sitä ylläpitävät instituutiot tulee ymmärtää yhteiskuntaamme lujittavina rakenteina. Myös ne, joita emme juuri itse juuri nyt koe tarvitsevamme.

Kuten tiet, joita emme itse kulje ja päiväkodit, joita emme tarvitse kun omat lapsemme kasvavat. Ja kuten se osa Ylen tarjontaa, jota en itse tarvitse, mutta jolla jollekin toiselle on väliä.

Jokaisen Yle on yhtä arvokas.

Merja Ylä-Anttila, Ylen väistyvä toimitusjohtaja

Parlamentaarinen sopu antoi tukevan selkänojan

Aikaani osui myös prosessi, jossa eduskunta arvioi, millainen Ylen tehtävä yhteiskunnassamme nyt ja tulevaisuudessa on. Perusteellisen parlamentaarisen työn lopputulemana eduskunta sitoutui Ylen laajan tehtävän taakse. Tulevaisuutta kohti mentäessä on arvokasta, että selkänoja on tukeva ja näkymä avara. Samalla yhtiön rahoitusta kuitenkin leikattiin niin, että jouduimme tekemään kipeitä päätöksiä ja luopumaan monesta kovasta ammattilaisesta.

On ymmärrettävää, että julkisen talouden haasteet sekä kansainvälisten mediajättien kova kilpailu mainosrahasta ja tilausmaksuista asettavat päättäjiä ja mediajohtajia vaikeisiin tilanteisiin. Viimeistään nyt olisi kuitenkin tärkeä ymmärtää, että Ylen horjuttamisesta ei ole ratkaisuksi ongelmiin. Paljon olisi yhä voitettavissa, jos pystyisimme media-alalla entisestään lisäämään yhteistyötä, jota pyrin pitkää kaupallisen median taustaani hyödyntäen osaltani viemään eteenpäin.

Pian 100 vuotta kansalaisten puolella ja heitä varten

Puolustaessani Yleä pyrkimyksiltä kaventaa julkisen palvelun tehtäväämme, minulle on tuonut voimaa varmuus siitä, että Ylen tehtävä on sitä samaa mahdollisuuksien tasa-arvon peruskalliota, jolta koko identiteettimme kansakuntana ponnistaa. Tasa-arvo on Ylelle paitsi sitä, että sama palvelu tarjotaan yhtäläisin ehdoin kaikille, myös sitä, että Yle tekee ja toimii tasa-arvon eteen.
Kun katsoo, miten tekoäly muokkaa ymmärrystä siitä, mikä on totta ja mikä ei, on helppo nähdä, kuinka tärkeää on, että tasa-arvoinen mahdollisuus saada luotettavia uutisia koskee kaikkia maksukykyyn ja toimintarajoitteisiin katsomatta.

Kun katsoo, miten kansainväliset mediajätit ottavat yhä vahvempaa jalansijaa arjessamme, on helppo pitää kotimaisen kulttuurin ja sen jälkipolville tallentamisen puolia.
Ja kun katsoo, miten yhteiskunnallinen ilmapiiri laittaa ihmisiä vastakkain, on helppo nähdä millainen arvo on sillä, että meillä Suomessa on myös hetkiä, jotka yhdistävät ja rakentavia näkymiä erilaisiin tapoihin elää ja ajatella.

On kunnia jättää jälkeeni eteenpäin katsova ja omilla jaloillaan vahvasti seisova Yle.

Suomalaisten oma media, joka on ensi vuonna 100 vuotta täyttäessään tärkeämpi kuin koskaan.

Yhtiö, josta tuli instituutio. Ja instituutio, josta tuli kanssakulkija. Aina kansalaisten puolella ja heitä varten.

Ei vain sinun tai minun, vaan meidän.

Pidetään siitä yhdessä hyvää huolta.

Merja Ylä-Anttila,
Ylen väistyvä toimitusjohtaja