Syntymän ja kuoleman kirjaa on helppo suositella kaikille, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Jaana Leena Kerola.
Aamulehti
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Syntymän ja kuoleman kirja käsittelee vanhemmaksi tulemista oman vanhemman menettämisen jälkeen, kirjoittaa Aamulehden toimittaja.
Kirja tuo esiin syntymän ja kuoleman rinnakkaisuuden vaikutuksia.
Kirjaa voi suositella kaikille, jotka tarvitsevat tietoa ja tukea asiassa, toimittaja kirjoittaa.
Elämämme muotoutuvat harvoin ihan samanlaisiksi. Siksi myös läheltä liippaavat kohtalot voivat lohduttaa. Raskauteen liittyvä kokemukseni poikkeaa niin, että en ole päässyt sitä ennen tätä syksyä juuri kenenkään kanssa purkamaan.
Kun toistuvien keskenmenojen jälkeen raskauteni eteni normaalisti, päätin joulun alla 2001 kertoa siitä äidilleni. Hän ehti ensin uutisensa kanssa. Vaikea sairaus oli tullut vaiheeseen, jossa hoidot lopetettiin. Äitini menehtyisi samana vuonna, jona kuopukseni syntyisi. Toki äitini innostui uutisestani. Kukapa mummu ei.
Jospa neuvola olisi paikka, josta saisi apua musertavan surun ja valtavan ilon kohtaamiseen? Ei saanut. Neuvolalääkäri kertoi, että raskaus on stressi, samoin kuolema, enkä voi kantaa kahta stressiä. Hän sanoi, että vanhan ihmisen kuolema kuuluu elämään. Olin pyörtyä. Kuka unohtaisi 75-vuotiaan äitinsä kuolevan pian? Ei kukaan. Tein lääkäristä myöhemmin valituksen, mutta se oli tuleen huutamista.
Parhaan tuen sain puolisoni lisäksi isältäni, joka sanoi, että hän huolehtii äidistäni hoivatessani lapsiani. Kun näin omin silmin tämän olevan totta, taakkani keveni. Silti tunnen yhä, että ilon ja surun vuosi oli jättänyt jäljen minuun. Lohtua tuo se, että äitini ehti nähdä neljännen lapsenlapsensa ennen viimeistä henkäystään.
Miksi kirjoitan tästä nyt? Siksi, että löysin syyskuun alussa julkaistusta kirjasta tukea. Syntymän ja kuoleman kirja (Suuri Kurpitsa, 2025) on Johanna Vehkoon ja Emmi Niemisen tuorein työparina tekemä kirja. Ensimmäinen oli Vihan ja inhon internet (Kosmos, 2017). Uusi kirja käsittelee, millaista on tulla vanhemmaksi heti oman vanhemman menettämisen jälkeen.
Vaikka kirjan asetelma on erilainen itseeni verrattuna, kuolema on molemmissa läsnä odotuksen ja syntymän hetkillä. Läsnä ovat myös ilo, rakkaus ja lasten saaminen yhteiskunnan odotuksia myöhemmin. Eikä kirjassa unohdeta sitäkään, kuinka ihmeellistä lapsen saaminen on.
Syntymän ja kuoleman kirja hivelee herkkyydellään sisintä. Teksti ja kuvitukset pääsevät niin syvälle, että sieltä alkaa purkautua itkemätöntä itkua, lohduttamatonta murhetta. Pintaan nousee omaan äitiyteen vaikuttavia muistoja lapsuudesta. Osaa on työstetty paljonkin, lopun kanssa on vain elettävä.
Näen itseni istumassa sairaalan ulkopuolella yksin. Kun tiesin hoitajien huolehtivan hyvin vauvastani, pakenin väijyvää pahaa oloani ulos. Kukaan sairaalan ammattilaisista ei kysynyt, miksi tein niin, enkä saanut itse itseäni enää tilani vuoksi kuulluksi.
Syntymän ja kuoleman kirjaa on kokemusteni vuoksi helppo suositella kaikille. Koskaan ei tiedä, milloin vieressä istuu joku, joka kaipaa syntymän ja kuoleman hetkillä tukea.
Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.