Tänä maanantaina päättyy tämänvuotinen YK:n yleiskokous, jonka puheenvuoroissa harrastettiin itseruoskintaa YK:n kyvystä ylläpitää maailmanlaajuista rauhaa ja vakautta. Kokous osui aikaan, jolloin muun muassa Israel syyllistyy palestiinalaisten kansanmurhaan jatkaessaan loputtomiin kostoaan Hamasin raukkamaisesta terroristi-iskusta ja Venäjä jatkaa laitonta ja pääosin siviiliin kohdistuvaa hyökkäyssotaansa Ukrainassa.
Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin yleiskokouksessa pitämässä puheenvuorossa ja sen yhteydessä antamissa lausunnoissa ei tosin totutusti ollut alkuunkaan mistään itseruoskinnasta kyse. Trump jäsentää maailmaa niin, että kaikki muut kuin hän ja Yhdysvallat ovat syypäitä jokaiseen vastoinkäymiseen.
Yleiskokouksen yhteydessä ensin Iso-Britannia, Portugali, Kanada ja Australia sekä sitten myös Ranska, Luxemburg, Malta ja Andorra tunnustivat Palestiinan valtion. Myös Tanska viestitti olevansa valmis tunnustamaan Palestiinan valtion, kun tietyt ehdot täyttyvät.
Suomi on Palestiina-kysymyksessä väärässä viiteryhmässä.
Palestiinan valtion on tunnustanut YK:n 193 jäsenvaltiosta nyt 157 maata. Kun Pohjoismaista vain Tanska ja Suomi eivät kuulu vielä tähän joukkoon ja kun Tanskan reunaehdot vastaavat myös asiassa hallituksen myönteistä päätöstä jarruttavien perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien asiasta esittämiä kannanottoja, on Suomen kannalta noloa, että Suomi ei ole ainakaan vielä kyennyt edes samaan kuin Tanska.
Tämä on toki myös poliittinen realiteetti, eikä Suomen kannanotto Gazan sotaa päättäisi, mutta Suomi on nyt ilman muuta väärässä viiteryhmässä.
Kun Suomi harjoittaa tasavallan presidentin Alexander Stubbin linjaamalla tavalla arvopohjaista realismia ulkopolitiikassaan, näyttää se pätevän myös sisäpolitiikkaan. Tärkeistäkin arvoista joustetaan yhteistyön vuoksi. Hallituksen kaksi arvokonservatiivista puoluetta hidastavat tätä ja muutamia muitakin vääjäämättömiä ja oikeita ratkaisuja, jotka seuraavat hallitukset tulevat joka tapauksessa tekemään.
Alkoholipolitiikan vapauttaminen ja muun sääntelyn purkaminen ovat toki merkitykseltään vähäisiä tämän palestiinalaiskysymyksen rinnalla.
Palestiinan tunnustaminen juuri nyt ei olisi Hamasin terrori-iskun palkitsemista siinä määrin kuin tunnustamatta jättäminen on Israelin harjoittaman kansanmurhan ja laittomien siirtokuntien perustamisen palkitsemista.