Monissa dopingtapauksissa mukana ollut urheilujuristi on julkaissut muistelmakirjan.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Urheilujuristi Olli Rauste on julkaissut muistelmakirjan, jossa hän käy läpi urheiluoikeuden uraansa.
Rauste kertoo kirjassa vierailustaan Salt Lake Cityn olympiakisojen dopinglaboratoriossa vuonna 2002.
Vierailulla hän oivalsi, miksi NHL:n pelaajat eivät käry dopingista olympialaisissa.
NHL:ssä dopingvalvonta perustuu työehtosopimukseen, joka sallii vaihtoehtoisen lääketieteellisen selityksen.
Kokeneen urheiluoikeuden asiantuntijan Olli Rausteen muistelmateos Olli Rauste – urheilun huippujuristi (Docendo) julkaistiin maanantaina.
Kirjassaan Rauste käy läpi omaa elämäänsä, suunnistusuraansa ja ennen kaikkea urheiluun liittyviä oikeusjuttuja, joissa hän on ollut mukana.
Rauste (s. 1963) on ollut kiistakysymyksissä usein eri puolella kuin suomalainen urheilujärjestelmä. Kirjassa Rauste kertoo, millaiselta asiat ovat näyttäneet hänen silmissään. Jonkun toisen kertomana tapaukset näyttäytyisivät epäilemättä eri valossa.
Rauste on ollut 30 vuoden ajan urheilun CASin eli urheilun kansainvälisen vetoomustuomioistuimen jäsen. Siinä roolissa hän on ollut käsittelemässä merkittäviä globaaleja päätöksiä.
Lisäksi hänet on kutsuttu mukaan olympiakisoihin, joissa paikalle kutsutut CASin jäsenet antavat tarvittaessa nopeita päätöksiä, kun käytössä on niin sanottu 24 tunnin sääntö.
Kirjassa Rauste kertoo ensimmäisestä olympiakomennuksestaan Salt Lake Cityn kisoissa 2002. Silloin hän hoksasi yhden olennaisen dopingvalvontaan liittyvän kummallisuuden.
CASin välimiesjuristit saivat mahdollisuuden tutustua kisojen dopinglaboratorioon, jota johti arvostettu dopingtestauksen asiantuntija Don Catlin. Hän kertoi vieraille, kuinka testinäytteitä käsitellään ja korosti niiden ”katkeamatonta toimenpideketjua”. Laboratorion pöytäkirjoista piti käydä ilmi, missä näyte on kulloisellakin hetkellä ollut, mitä toimenpiteitä sille on tehty ja kuka työntekijä on ollut asialla.
”
Jos viihdetuotteen laadun pitäminen korkeana edellyttää hormonien käyttämistä, silloin se on oman joukkueen lääkärin määräämänä sallittua.
Tämän jälkeen Catlin kertoi tapauksen, joka osoitti järjestelmän epäkohdan. Tohtori Catlinin mukaan laboratorioon oli tuotu muovikassillinen testinäytteitä jäähallilta. Testipullot oli kunnossa, mutta jotain puuttui: näytteisiin liittyvät testipöytäkirjat. Catlinin mukaan laboratorion väellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kaataa kyseiset näytteet viemäriin.
Kuultuaan tämän Rauste oivalsi olennaisen asian huippu-urheilun pelisäännöistä.
– Kuinka naiivi olinkaan ollut kuvitellessani, että joku NHL:n tähtipelaajista voisi kärähtää olympiakisoissa dopingista. Se ei tietenkään olisi mahdollista. Tällä tavalla asia siis hoidettiin, järkeilin omassa päässäni, Rauste kirjoittaa.
Maailman antidopingtoimiston Wadan pääsihteerinä toimi tuolloin Harri Syväsalmi (1952–2024). Rauste sanoo kertoneensa näkemästään Syväsalmelle ja odottaneensa, että asiasta mainittaisiin kisojen dopingtestausta käsitelleessä raportissa, jonka Wada julkaisi kisojen jälkeen.
– En löytänyt Wadan raportista kuitenkaan mitään mainintaa asiasta, Rauste kirjoittaa.
Kirjassa Rauste taustoittaa ilmiötä kertomalla olympialiikkeen ja NHL:n erilaisista suhtautumistavoista urheilussa kiellettyihin aineisiin. Pohjoisamerikkalaisessa ammattiurheilussa on kyse viihdeteollisuudesta, jossa pelaajien on pidettävä suorituskykynsä yllä illasta toiseen.
– Jos viihdetuotteen laadun pitäminen korkeana edellyttää hormonien käyttämistä, silloin se on oman joukkueen lääkärin määräämänä sallittua, Rauste kirjoittaa.
Hän muistuttaa, että NHL:ssä dopingvalvontaa koskevat säännöt ja määräykset sovitaan liigan ja pelaajayhdistyksen välisellä työehtosopimuksella. Tämän sopimuksen olennainen kohta on vaihtoehtoinen lääketieteellinen selitys (alternative medical explanation).
Jos positiivisen dopingnäytteen antanut pelaaja pystyy osoittamaan, että hänellä on ollut kyseisen aineen käyttämiselle vaihtoehtoinen lääketieteellinen selitys, testitulosta ei katsota dopingkäryksi.
Kirjan mukaan tämä selittänee pitkälti, miksi NHL:ssa ei langetettu dopingin takia yhtään pelikieltoa vuosina 2019–2024.