Ellen Jokikunnaksen mielestä muiden lapsia täytyy voida komentaa.
Mikä on juontaja Ellen Jokikunnaksen lastenkasvatusfilosofia?
Tätä kysyy hänen juontajakollegansa Heikki Paasonen kaksikon yhteisessä Terveisiä perheestä –podcastissa.
Jokikunnaksella on puolisonsa Jarin kanssa 9-vuotias Ralph-poika.
– Rajat on rakkautta, Jokikunnas tiivistää kasvatusfilosofiansa.
Hän jatkaa kertomalla, että kannattaa itse ”koko kylä kasvattaa” -tyyppistä lastenkasvatustyyliä. Siis sitä, että kaikki aikuiset saavat opastaa ja vahtia muiden lapsia.
Jari Raskilla ja Ellen Jokikunnaksella on yhteinen poikalapsi. Kuva: Jouni Harala
Jokikunnaksen kokemuksen mukaan tämä ei kuitenkaan ole kaikille mieleen.
– Minkä takia kukaan muu ei saa koskaan ojentaa toisen lasta? Uskon, että jos minun poikani perseilee koulussa tai missä tahansa, niin muut aikuiset ovat osa yhteisöä, jossa on säännöt ja rajat. Lasten pitää oppia ne säännöt. Kaikki saavat ojentaa.
– Se ei se tarkoita, että pitää huutaa pää punaisena toisten lapsille, Jokikunnas tarkentaa.
Hänen mielestään huonosti käyttäytyviä lapsia pitää voida komentaa, vaikka kyseessä olisi jonkun muun lapset.
– Tarvittaessa on saatava sanoa tiukastikin, että älä lyö kaveria hiekkalaatikolla, älä heitä roskia maahan, älä käyttäydy huonosti, Jokikunnas selittää Paasoselle.
Ellen Jokikunnaksesta tuli äiti marraskuussa 2024, kun kauan odotettu adoptiolapsi Ralph James saapui Suomeen.
Jokikunnas kertoo podcastissa, että ennen vanhemmuutta hän luuli, että muut vanhemmat saavat ojentaa toistensa lapsia. Että vain lapsettomilla ei olisi oikeutta puuttua muiden lasten tekemisiin.
– Mutta se ei olekaan nykyään niin, Jokikunnas sanoo huomanneensa.
Hän selittää, että on kyllä puuttunut muiden kuin oman lapsena tekemisiin, mutta ei aina kovin mukavin seurauksin.
– En ole varsinaisesti huutanut, mutta olen tiukasti komentanut. Olen saanut vanhempien turhautumisen, vihat ja paheksunnan siitä samasta asiasta, josta olen sanonut omalle pojalleni, että näin ei saa tehdä.
– Ja jos olenkin sanonut toiselle lapselle myös (samasta asiasta), niin sieltä porhaltaa äiti tai isä paikan päälle ja on ihan raivona minulle, että miksi ojensin hänen lastaan, Jokikunnas kertoo.
Heikki Paasonen jatkaa pohtimalla isompaa ilmiötä sen ympärillä, ettei toisten lapsia uskalleta ojentaa.
– Se on sukua sille ilmiölle, että kaiken ihmisten välisen kanssakäymisen ylin tarkoitus nykyään on se, ettei kukaan tule loukatuksi millään tavalla: ettei synny sellaista ikävää erimielisyyttä, Paasonen kertoo oman analyysinsä.
Hänen mukaansa ihmiset välttelevät liikaa kasvokkaisia konflikteja.
– Ihmiset välttelevät niitä, koska ne eivät tunnu mukavilta.
Hänen arvionsa mukaan se, että ihmiset eivät halua kasvotusten kohdata toisiaan vaikeissa tilanteissa on johtanut siihen, että konflikteja puidaan somessa. Ja siellä usein kielenkäyttö kärjistyy ikäväksi.
– Olemme niin laiskoja psyykeltämme nykyään, että sitten mennään sunnuntai-iltana saunan jälkeen näpyttelemään sinne netiin että ”haista vittu”, Paasonen analysoi.
– Se on mukavampaa riidellä nojatuolista käsin ja sitten voit karata paikalta heti, kun alkaa tuntua epämukavalta, hän jatkaa.
Heikki Paasosella on kaksi lasta puolisonsa Marita Paasosen kanssa. Kuva: JUSSI HELTTUNEN
Hänen mielestään lasten tekemisiin pitäisi kaikkien voida puuttua, sillä lapset eivät vielä itse osaa säädellä käytöstään. Siihen tarvitaan aikuisen tukea.
– Lapsethan ovat tosi tyhmiä, ne on tosi lyhyitä ja tosi tyhmiä. Ne on niinku ihmisiä, mutta ne on tosi tyhmiä, Paasosen arvio kuuluu.