Elokuva
Anna minun rakastaa enemmän. K-7. Bio Rex. Ohjaus: Oskari Sipola. Esiintyjät: Rita Behm, Pyry Kähkönen, Mimosa Willamo. Kesto: 1 t 42 min.
Juha Itkosen samannimiseen romaaniin pohjaava Anna minun rakastaa enemmän käsittelee unelmien, kateuden ja rakkauden yhteenkietoutumista musiikkimaailmaan sijoittuen.
Oskari Sipolan ohjaaman elokuvan päärooleissa nähdään valkokangasdebyyttinsä tekevä laulaja Rita Behm sekä Netflixin Viikingit: Valhalla -suursarjasta tuttu Pyry Kähkönen.
He esittävät nuorta hämeenlinnalaista paria, Anttia ja Suvia, jotka perustavat The Black Lillies -rokkibändin. Sen menestys osoittautuu päähenkilö Antille katkeransuloiseksi.
Antin äiti on kuollut vuosia sitten. Isästä on tullut masentunut ja kyvytön tarjoamaan lapselleen tukea ja rakkautta. Siksi Antti haaveilee urasta muusikkona, jota koko maailma rakastaa.
Suville musiikissa on kyse itseilmaisusta. Hän kanavoi vuosituhannen alun alternative rock -aallosta muistuttaviin sävellyksiinsä idearikkauttaan, luovuuttaan ja elämänjanoaan.
Bändin menestyessä pariskunta alkaa taistella keulahahmon roolista. Se johtaa arvovaltakiistoihin, jotka myrkyttävät suhteen. Suvi alkaa potea henkistä ahtaanpaikankammoa.
Kun Suville tarjotaan levytyssopimusta sooloartistina, hän nostaa kytkintä bändistä. Antti raivostuu ja leikkaa hänet elämästään. Pian Suvista kuoriutuu kansainvälinen tähti.
Antti menee naimisiin Elisan (Mimosa Willamo) kanssa. He ovat periaatteessa onnellisia, mutta eksän haamu on espoolaisessa rivarissa aina läsnä, ja mustasukkaisuus nostaa päätään.
Menneisyyden ruvet repeytyvät irti, kun luovaa kuivaa kautta poteva Suvi tarvitsee Antin apua uuden levynsä teossa, ja pyytää hänet kanssaan studiolle New Yorkiin.
Päähenkilöt Suvi (Rita Behm) ja Antti (Pyry Kähkönen) seikkailevat elokuvassa nuorina myös Hämeenlinnan maisemissa. Sami Kuokkanen
Itkonen tarkastelee kirjassaan nuoruuteen liittyviä seksuaalisen kokeilun ja kasvun hetkiä menneessä aikamuodossa: jo varttuneen, itsereflektioon kykenemättömän Antin silmin.
Elokuvassa pettymysten paino ei samalla tapaa välity. Etenkin parisuhteen alun hunajainen kuvaus kaipaisi lisää etikkaa, ja juoni alkaa rullata kunnolla vasta bändin hajotessa.
Tämän jälkeenkin Antti pysyy osapuilleen pidettävänä. Se ihmetyttää, kun elokuva varoittelee jossittelun ja katkeruuden vaikutuksista. Pieni niljakkuus toisi tarinaan ryhtiä ja vaaran tuntua.
Haiskahtaa siltä, ettei Antin hahmon ole haluttu vievän valokeilaa Behmiltä, jonka esikoisroolin herättämä kiinnostus ja markkinointipotentiaali ovat varmasti vaikuttaneet filmin rahoitukseen.
Hän onkin uskottava kansainvälisenä tähtenä. Musiikkiosuudet toimivat, ja Behm näyttelee jopa hämmästyttävän hyvin ollakseen ensikertalainen. Myös Kähkönen on nappivalinta Antiksi.
Ainakin periaatteessa. Vaikka näyttelijät suoriutuvat rooleistaan hyvin, meinaa elokuvan taika paikoittain rakoilla, kun kolmekymppiset esittävät hahmoja, jotka käyttäytyvät kuin teinit.
Tarkemmin sanottuna teinit 2000-luvun alussa. Itkosen romaani sijoittuu 1990-luvulle, jolloin Stone Roses -henkisellä kitararokilla vielä menestyttiin. Nykypäivänä tilanne on hieman toinen.
Pyry Kähkönen ja Rita Behm ovat elokuvan rakastavaiset, jotka perustavat bändin. Sami Kuokkanen
Elokuvan maailma tuntuukin heiluvan kohtauksesta riippuen menneisyyden ja nykypäivän välillä. Estetiikka on 2000-luvun alkua, mutta tapahtumaympäristöt nykypäivää.
Uskottavuutta syövät myös kohtaukset New Yorkissa. Niistä huomaa Suomi-elokuvan alati kutistuvat budjetit, jotka eivät tue mielikuvia suuren maailman ympyröistä erityisen hyvin.
Kaiken kaikkiaan elokuva on kuitenkin kelvollista ja katsojan pariin kertaan yllättävää viihdettä. Elokuva on kuvattu filmille, ja se näyttää oikein hyvältä. Behmin ja Kähkösen välillä on hyvää kemiaa.