Euroopan joukkue oli Ryder Cupin kriittisimmillä hetkillä rautaa. Kuva: Getty Images
Euroopan onnistunut valmistautuminen ja yhtenäinen pelaaminen kantoi voittoon USA:n hektisellä kotikentällä.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Artikkeli jatkuu
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Artikkeli jatkuu
Yhdysvalloilla oli tänä vuonna kova tahto palauttaa Ryder Cupin pokaali haltuunsa. Joukkue oli hävinnyt edellisen haasteottelun Roomassa selvin numeroin ja se halusi jatkaa vuonna 2016 alkaneiden kotivoittojensa putkea omalla tantereellaan.
Kaiken piti olla katettuna menestystä varten: kilpailu pelattiin yhdellä maailman vaativimmista turnauskentistä, Bethpage Blackilla, ja äänekäs newyorkilaisyleisö oli ennakkoon kotijoukkueen kuuluisa ”13. kenttäpelaaja”.
Toisin kuitenkin kävi. USA putosi jo perjantaina Euroopan kyydistä, eikä saanut kahden ensimmäisen päivän aikana otetta vastustajasta. Vieraat kasvattivat etumatkaansa kierros kierrokselta, ja sunnuntaille lähdettiin tilanteesta 11,5–4,5. Näytti siltä, että singeleistä tulisi lähinnä eurooppalaisten juhlakulkue.
Mutta Bethpage sai vielä nähdä urheiludraamaa parhaimmillaan. Yhdysvallat tuli viimeisenä päivänä kentälle kuin uudestisyntyneenä ja taisteli tosissaan jättimäisen takamatkan kiinniottamiseksi. Cameron Young, Justin Thomas ja Xander Schauffele johtivat isäntien hurjaa nousua, ja hetkittäin historian suurin comeback näytti täysin mahdolliselta.
Eurooppa kuitenkin kesti paineen. Ludvig Åberg toi äärimmäisen tärkeän voittopisteen Patrick Cantlayta vastaan, ja ratkaisu nähtiin dramaattisesti vasta viimeisillä rei’illä. Shane Lowry upotti birdie-puttinsa päätösviheriöllä ja varmisti pokaalin pysymisen Euroopassa puolikkaalla pisteellään. Pian Tyrrell Hatton sinetöi tasapelillään ottelussa Collin Morikawaa vastaan historian ensimmäisen Euroopan vierasvoiton sitten vuoden 2012.
Yhdysvallat syttyi singeleissä komean taisteluun, mutta käteen jäi lopulta suuri pettymys. Kuva: Getty Images
Luke Donaldin kipparoima joukkue oli kahden ensimmäisen päivän ylivoimansa ansiosta rakentanut pohjan voitolle. Se luotti joukkuehenkeen sekä henkiseen kanttiinsa kestää prosoivan jenkkiyleisön käytös. Tommy Fleetwood nousi joukkueen tukipilariksi voittamalla kaikki neljä ensimmäistä otteluaan, ja hänen energiansa tarttui koko joukkueeseen. Sunnuntaina tilanne muuttui, mutta juuri henkinen kestävyys kantoi Euroopan voittajana maaliin asti.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Yhdysvaltalaisten nimivahva joukkue löysi tasonsa liian myöhään. Ehkä paineet olivat liian kovat? Todennäköisesti huonosti liikkeelle lähtenyt ottelu löi ilmat palkeista, ja usko alkoi horjua. Scottie Scheffleristä alkaen tähdet olivat perjantaina ja lauantaina varjojen mailla, mutta viimeisenä päivänä moni pelasi kuin kunniastaan. Tasonnostoa osattiin odottaahaan, singleissä jenkit ovat perinteisesti olleet vahvoja. Johtavien pelaajien onnistumisia olisi kuitenkin tarvittu jo aikaisemmin.
Yleisön rooli oli kaksijakoinen. Alkuviikon pettymyksen jälkeen osa yleisöstä turvautui häirintään, joka sai Rory McIlroyn kaltaiset pelaajat vain taistelemaan entistä enemmän. Sunnuntaina meteli kääntyi jälleen isäntien tueksi ja teki päätöspäivästä sähköisen.
Lopputulos ei jättänyt selittelyjen varaan: Eurooppa voitti 15–13 ja nappasi jo viidennen kerran pokaalin matkaansa Yhdysvalloista. Se oli historiallinen saavutus, jossa yhdistyivät kahden ensimmäisen päivän ylivoima ja sunnuntain henkinen kestävyys. Bethpage State Parkissa pelattu Ryder Cup muistetaan vuosien päästä yhtä lailla Euroopan historiallisena vierasvoittona kuin Yhdysvaltain dramaattisena, mutta lopulta riittämättömänä nousuna.
p{
margin: 0px;
}
#prio1feedback-popular-articles .popular__category{
color: #f5a623;
text-transform: uppercase;
font-family: ”barlowsemibold”;
display: block;
position: relative;
font-size: 10px;
font-weight: 600;
margin-bottom: 2px;
}
]]]]>]]>
Lisää aiheesta
Tilaa Golfpisteen uutiskirje