Kaisa Varis opiskeli uuden ammatin ja kaksi loppututkintoa. Urheilujuristi paljastaa uutuuskirjassaan, miten MM-mitalistin elinikäinen panna kumottiin.
Kaisa Varis voitti 15 kilometrin MM-pronssia vuonna 2001. ESA PYYSALO
- Kaisa Varis suoritti useamman loppututkinnon.
- Olli Rauste kertoo, miten lajiliiton järkkymättömyys vapautti Variksen elinikäisestä kilpailukiellosta.
- Rausteen mukaan Ibu-pomo maksoi virheestä kalliisti.
Maastohiihdon MM-mitalisti Kaisa Varis, 50, on nykyisin juristi.
Asia kerrotaan uutuuskirjassa Urheilun huippujuristi Olli Rauste (Docendo). Rauste edusti Varista vuonna 2008, kun maastohiihdossa ja ampumahiihdossa kilpaillut suomalainen kärysi toisen kerran dopingista.
Rausteen avustuksella urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin Cas kumosi Variksen pannan.
Kirjassa kuvataan, kuinka Varis, Rauste, Suomen ampumahiihtoliiton puheenjohtaja Kalle Lähdesmäki ja Suomen liikunta ja urheilun pääsihteeri Jukka Pekkala väittelivät aiheesta jopa Ylen A-Talkissa huhtikuussa 2009.
– Muuten päämieheni pärjäsi itse aivan erinomaisesti kahta kokenutta järjestömiestä vastaan. Hän lukikin myöhemmin itsensä juristiksi. Väittelytaidoissa ei ainakaan ollut moitittavaa, Rauste kertoo kirjassa.
Rauste palaa teoksessa vielä Varikseen, joka opiskeli urheilu-uran päättymisen jälkeen paljonkin.
– Hän on sen jälkeen luonut kahden eri tieteenalan akateemiseen loppututkintoon johtaneen ansiokkaan uran yliopistomaailmassa. Akateemisessa maailmassa urheiluhistoria ei vaikuta, vain tieteelliset meriitit ratkaisevat.
– Erinomainen uravalinta urheilijalta. Nostan mielessäni hattua urheilijalle, miten hyvin hän asian käsitteli ja pääsi siitä yli.
Varis on 15 kilometrin MM-pronssimitalisti vuodelta 2001.
”Ne hölmöt”
Olli Rausteelta ilmestyi muistelmateos. Tiina Somerpuro
Varis jäi urallaan kahdesti kiinni dopingista. Hän oli vuoden 2003 MM-kisoissa voittamassa Suomelle viestihopeaa, mutta menetti mitalin käryttyään erytropoietiinin eli epon käytöstä.
Varis siirtyi kilpailukieltonsa jälkeen ampumahiihtoon. Hän voitti uuden lajinsa Suomen mestaruuden vuonna 2007 ja pääsi mukaan myös maailmancupiin. Suomalainen juhli kaudella 2007–2008 Ruhpoldingin pikakisan voittoa.
Vain pari viikkoa myöhemmin Variksen dopingnäytteessä oli epoa. Näyte oli otettu Ruhpoldingin voiton jälkeen. Suomalaisurheilija otti yhteyttä Rausteeseen, joka suostui auttamaan.
Varis kiisti A-näytteensä tuloksen ja vaati B-näytteen analysointia. Analyysistä tuli sirkus, joka myös myöhemmin vapautti Variksen elinikäisestä kilpailukiellosta.
Sääntöjen mukaan B-näyte pitää analysoida seitsemän päivän kuluessa siitä, kun urheilija on saanut tiedon A-näytteen tuloksesta. Määräaikaa voi kuitenkin pidentää perustellusta syystä. Urheilijalla on myös oikeus saada oma edustajansa valvomaan B-näytteen analysointia.
Varis löysi asiantuntijan, joka olisi päässyt B-näytteen analysointiin vasta viikkoa myöhemmin kuin Kansainvälinen ampumahiihtoliitto Ibu halusi. Ibu ei suostunut siirtämään analyysiä, vaan laboratoriossa avattiin Variksen B-näyte ilman, että urheilija sai edustajaansa paikalle.
– ”Ne hölmöt menevät avaamaan B-näytteen huomenna kello 13. Nyt tämä on voittojuttu!” lykkäystä vaatinut Rauste hihkui mielessään saatuaan tiedon Ibun ehdottomuudesta.
Riemastus johtui säännöistä. Urheilijalle ei voi määrätä kilpailukieltoa pelkän A-näytteen perusteella. Jos taas B-näytteen tulos katsotaan pätemättömäksi, myös A-näyte on katsottava puhtaaksi.
Ibu oli kutsunut ”urheilijan edustajaksi” kirjassa nimettömäksi jääneen henkilön. Rausteen mukaan henkilö ei kuitenkaan valvonut itse analyysiä. Myös tämä oli virhe.
Myöhemmin paljastui, että kyseinen henkilö kuului Ibun omaan lääketieteelliseen komiteaan.
Potkut
Varis kilpaili maastohiihdossa ja ampumahiihdossa. EPA/AOP
Ibu ilmoitti B-näytteen analyysin perusteella Variksen syyllistyneen dopingrikkomukseen ja määräsi tälle elinikäisen kilpailukiellon. Juttu oli kaikkea muuta kuin ohi.
Kirjassa kerrotaan myös, että A-näytteen raporttia pimitettiin Varikselta ja että B-näytteen käsittelyssä tehtiin virhe, jonka myötä sen tulos saattoi olla väärä.
Asia päätyi marraskuussa 2008 Casin ratkaistavaksi.
Urheilujuristi Rauste aavisti, että kolmihenkinen paneeli päättäisi jutun heidän hyväkseen. Hänen mukaansa voittoon viittasivat paneelin kysymykset ja jäsenten sanaton viestintä.
– Minulla oli voittajan olo. –– Tilanne oli vaikuttanut jutun alkaessa epätoivoiselta. Olinko ottanut itselleni jutun, jonka voittaminen olisi ”mission impossible” – mahdoton tehtävä? Mutta rynnätessäni ulos Chateau de Bethusy’n istuntosalin ovesta happirikkaaseen marraskuun alkuiltaan tunsin vapautunutta tyydytystä. Aistin sisimmässäni, että tulemme voittamaan jutun.
Päätös Variksen jutussa tuli 13. maaliskuuta 2009. CAS kumosi suomalaisen kilpailukiellon yksimielisellä päätöksellä, kuten Rauste uumoili jo etukäteen.
– Heti Casin tuomion kilahdettua etukäteen ilmoitettuna kellonlyömänä sähköpostiini naputtelin päämiehelleni tekstiviestin: ”VOITETTIIN!!!” Päämieheni muistaa tämän tekstiviestin maaliskuisena perjantai-iltapäivänä vuonna 2009 edelleen – eikä kuulemma tule koskaan unohtamaan sitä.
Rauste sanoo kirjassa, että Ibun silloinen toiminnanjohtaja, oikeustieteen tohtori Michael Geistlinger sai Variksen tapauksen jälkeen potkut.
Olli Rauste: Urheilun huippujuristi Olli Rauste. Docendo. Jutun kursivoidut kohdat ovat Rausteen tekstiä kirjasta.
Rausteen mukaan Michael Geistlinger maksoi Variksen tapauksesta työpaikallaan. AOP
