Kun kommunistinen puolue-eliitti alkaa vähitellen etsiä seuraajaa 72-vuotiaalle Xi Jinpingille, Kiina siirtyy kahden yhdysvaltalaisen politiikan tutkijan Tyler Jostin ja Daniel Mattinglyn mukaan uuteen epävarmuuden aikaan.
– Kaikille autoritaarisille hallintojärjestelmille poliittinen vallanvaihto on vaarallinen hetki, eikä Kiinan kommunistipuolue ole tästä poikkeus vahvuuksistaan huolimatta, he toteavat Foreign Affairs -lehdessä.
Jost toimii kansainvälisten suhteiden apulaisprofessorina Rhode Islandin osavaltion Brown-yliopistossa, Mattingly Yalen yliopistossa.
– Kun puolue joutui edellisen kerran käsittelemään poliittista seuraajakysymystä Xin astuessa Hu Jintaon tilalle Pekingissä liikkui huhuja vallankaappausyrityksistä, epäonnistuneista salamurhista ja kaduille vyöryvistä panssarivaunuista. Huhut saattoivat olla perättömiä, mutta poliittinen draama huipulla oli todellista, he muistuttavat.
Tulevan vallanvaihdon valmistelut, toteutustapa ja jälkiseuraukset alkavat heidän mukaansa vääjäämättä heijastua Kiinan ulko- ja sisäpolitiikkaan. Xin kaltaisen vahvan johtajan jälkeensä jättämä tyhjiö tekee asetelmasta erityisen haastavan ja voi laukaista valtataistelun ja kiistan maan suunnasta.
Xin tietoisuus oman aikansa rajallisuudesta voi vaikuttaa hänen päätöksentekoonsa ja lisätä valmiutta riskinottoon erityisesti Taiwanin suhteen. Hän on käskenyt asevoimien olla valmiina operaatioon saarta vastaan vuoteen 2027 mennessä. Vaikka ”jälleenyhdistymiselle” ei ole asetettu määräaikaa, hän selvästi näkee sen osana kansallista uudistusohjelmaansa. Jos hän kuulee kellon tikittävän, hän saattaa olla entistä halukkaampi ryhtymään sotaan, tutkijat arvioivat.
– Toisaalta mikään perintö ei olisi huonompi kuin tulla muistetuksi johtajana, joka yritti vallata Taiwanin – ja epäonnistui. Huolimatta Kiinan asevoimien viime vuosikymmenien edistysaskeleista, saarron tai hyökkäyksen onnistuminen on kaukana varmasta. Ja vaikka Xi onnistuisi taistelukentällä, hinta saattaisi olla korkea: Kiinasta voisi tulla kansainvälinen hylkiö, sen talous romahtaisi pakotteiden seurauksena ja sen turvallisuusjoukot joutuisivat kantamaan raskaan vastuun levottoman Taiwanin pitämisestä hallinnassa, he toteavat.
Kiinan poliittinen ilmapiiri on heidän mukaansa joka tapauksessa kiristymässä entisestään, kun kysymys Xin seuraajasta leijuu kommunistipuolueen yllä.
– Jokainen vuosi, jolloin Xi ei ole onnistunut löytämään ja kouluttamaan itselleen seuraajaa, lisää puolueen ja Kiinan kaoottisen kehityksen mahdollisuutta. Seuraaja saattaa olla heikko henkilö, joka joutuu valtataistelun uhriksi. Säännölliset huhut Xin poliittisesta kaatumisesta ovat hälyttäviä signaaleja – ei siksi, että ne olisivat totta, vaan siksi, että ne ovat merkkejä tulevista ongelmista, he huomauttavat.
Vaikka Kiinan kommunistipuolueen geopoliittiset tavoitteet ja ideologiset painotukset eivät ole yksinomaan Xin varassa, ei ole Mattinglyn mielestä kuitenkaan kohtuutonta ajatella, että maan seuraavaksi johtajaksi saattaisi nousta myös Xitä maltillisempi ja hillitympi henkilö.
– Kiinan kommunistinen puolue on aiemminkin korjannut kurssiaan vallanvaihdoksen yhteydessä. Siirtyminen Mao Zedongin radikaalista sosialismista Deng Xiaopingin pragmaattisempaan uudistus- ja avautumispolitiikkaan onkin toivoa herättävä oppitunti tuleville vuosille. ”Jos emme uudistu, puolue on umpikujassa”, Deng tunnetusti totesi. Xi Jinpingin seuraaja saattaa tulla samaan johtopäätökseen.