Marjo Niemen kuudennessa romaanissa Pienen budjetin sotaelokuva kaupunkilaistunut kertoja palaa kotiseudulleen, hiipuneelle tehdaspaikkakunnalle. Tehdas on suljettu, ihmiset ovat jäljellä. Paikkakunta sijaitsee maassa, jossa kuuleman mukaan kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet.

Kukaan ei odota kertojaa lapsuudenkodissa. Silti hän ei ole yksin. Joku tai jokin vahtaa häntä tässä linnoituksessa, muistot eivät päästä otteestaan. Isän jättämää kohtuutonta taakkaa ei todellakaan ole kannettu loppuun.

Niemi kuvaa poikkeuksellisella tarkkuudella junantuoman ihmisen suhdetta pieneen paikkakuntaan sekä sieltä lähtemisen syitä. Kirja laajenee yhteiskunnalliseksi tapauskertomukseksi siitä, miten vaikeaa alemmasta yhteiskuntaluokasta on nousta. Ylemmille luokille työväenluokasta ponnistavan kokemat esteet jäävät näkymättömiksi, eikä luokkanousija itsekään hahmota niitä helposti – kaikkea vain leimaa selittämätön tahma.

Ulkopuolisuus ja halu opiskella ovat vieneet romaanin kertojan pois synnyinluokasta, mutta sisäinen luokkahissi on jumiutunut kahden luokan väliin: uusi luokka on vieras, eikä vanhakaan tunnu enää omalta. Itse pieneltä tehdaspaikkakunnalta lähtöisin oleva Marjo Niemi pureutuu romaanissaan säälimättömän tarkasti luokkanousijoille tyypillisiin ulkopuolisuuden kokemuksiin.

”Kirjan teema on minulle aina henkilökohtainen, eli tunnetasolla totta, vaikka henkilöt ja tarina ovat fiktiota”, hän kertoo. Niemi nimittää kirjoitustyyliään tunteiden realismiksi.

Hän kertoo odottaneensa vuosia oikeaa hetkeä kirjoittaa tämä kirja. Oman luokkataustan käsittely on vaatinut pitkän etäisyyden, jotta tunteet ja kokemukset ovat löytäneet nimensä ja sanansa.

”Olen huomannut, että luokkakokemus jää helposti valheellisessa yhtäläisten mahdollisuuksien ilmapiirissä sanoittamatta, jopa tunnistamatta.”

Teos laajakuvaa sitä, miten yhteiskunnalliset olosuhteet muuttuvat umpikujiksi. Riittämätön palkka, toimeentulon epävarmuus ja kokemus siitä, ettei omaan elämään voi vaikuttaa, johtavat usein vihaan ja itsetuhoisuuteen – kirjan kertojan isän tapauksessa alkoholismiin.

Pienen budjetin sotaelokuva on ajankohtainen, viiltävä ja tarpeellinen puheenvuoro suomalaisesta luokkayhteiskunnasta, jossa sota köyhyyttä vastaan liian usein muuttuu sodaksi köyhiä vastaan. Se on romaani niistä, jotka jäivät, niistä, jotka lähtivät – ja niistä, jotka eivät koskaan täysin päässeet perille.

Kirjailijasta

Marjo Niemi (s. 1978) on helsinkiläinen kirjailija ja dramaturgi. Hän on julkaissut kuusi romaania, joista esikoinen Juostu maa (2004) voitti Tiiliskivi-palkinnon, Miten niin valo (2008) oli Runeberg-palkintoehdokkaana ja Kaikkien menetysten äiti (2017) voitti Runeberg-palkinnon. Viimeisin romaani Kuuleminen (2021) oli Finlandia-ehdokkaana. Niemi on kirjoittanut lukuisia näytelmiä, kuten Se saattaa olla ihminen (Ryhmäteatteri, 2025) ja Norminäytelmä (KokoTeatteri, 2021). 

Kirja ilmestyy ja on arvosteluvapaa keskiviikkona 6.8. 

Lisätiedot, haastattelupyynnöt ja arvostelukappaleet: silja.massa@teos.fi, +358 40 708 1323