Kimmo Vehviläinen avautuu elämänsä rankimmasta vuosikymmenestä.

Kimmo Vehviläinen paljastaa avioeron romuttaneen hänen itsetuntonsa. Pete Anikari

Kimmo Vehviläinen ja Katja Ståhl keskustelevat uudessa Saatan olla väärässäkin -podcastjaksossa iästä. Vehviläinen avautuu yhdestä elämänsä rankimmasta ajanjaksosta.

Vehviläinen kertoo eläneensä hyvin onnellisen ja turvallisen lapsuuden, jonka aikana hänen ei tarvinnut huolehtia juuri mistään.

– En murehtinut menneitä tai pelännyt tulevaa, hän kuvailee.

Samat fiilikset jatkuivat vielä nuoren aikuisen elämässä, jolloin hän kertoo itsetuntonsa olleen katossaan. Kuitenkin 28-vuotiaana hän koki asiassa todellisen romahduksen, kun hänen lapsensa syntyivät.

– Sitten kun lapset syntyivät niin kajahti hemmotellun pojan tajuntaan tämä vastuu, että hetkinen, mullahan on kaksi lasta tässä, Vehviläinen kertoo.

Lasten ollessa pieniä myös vanhempien avioliitto tuli päätökseen.

– Ja siihen mureni Vehviläisen itsetunto, hän kuvailee.

30–40-vuotiaana hän voi huonommin kuin koskaan aiemmin.

– Se on ollut mun musta vuosikymmen, hän toteaa.

Ståhl tiedustelee Vehviläiseltä, johtuiko tämä ajanjakso iästä vai pikemminkin hänen elämänvaiheestaan.

– Kyllä se varmaan tosi paljon liittyi siihen, että ensimmäistä kertaa joku lakkasi rakastamasta mua. Siihen asti kaikki oli vain rakastanut mua, hän vastaa.

Kaksikko päätyy siihen, että Vehviläisen kokemus ei liity ikään, vaan elämän tapahtumiin – sama olisi voinut tapahtua hänelle jo vuosikymmeniä aiemmin.

– Mä olin niin vanhaksi asti sellaisessa illuusiossa, että mua rakastetaan ja kaikki vain onnistuu. Sitten yhtäkkiä mikään ei onnistunutkaan ja kaikki meni huonosti.

Ajanjakso jysäytti Vehviläisen pohjalle. Hän kuvailee päässeensä tuosta suosta ylös kokonaan lopullisesti vasta muutama vuosi sitten.

Kimmo Vehviläinen on aikaisemmin paljastanut samaisessa podcastissa olleensa jopa kaksi vuotta jatkuvasti huonotuulinen.

– Tiuskin lapsille, tiuskin puolisolle, tiuskin kaikille, Vehviläinen luetteli.

Hän oivalsi vasta vuosia myöhemmin, että hänen huonotuulisuutensa juonsi juurensa stressistä. Nykyään hän ei enää stressaa samalla tavalla, vaikka siihen olisi toisinaan aihettakin.

– Katselen elämää niin, ettei se vaan tapahdu minulle, vaan enemmänkin, että mikäs tässä, elämässä on kaikenlaista.