Marja Hintikka paljastaa olevansa ”piilohihhuli”.

Marja Hintikka on kohdannut lapsuudessaan paljon kuolemaa. Inka Soveri

Juontaja ja toimittaja Marja Hintikka paljastaa Valo Pimiässä podcastissa olevansa henkisempi ihminen, mitä ihmiset hänestä tietävät.

– Mä olen sellainen piilohihhuli. Aivan täysin kaapissa. Esitän suurta skeptikkoa, hän paljastaa itsestään.

Hintikka kuitenkin kertoo uskovansa tieteeseen ja kuvailee olevansa ”tieteen ystävä”. Toisaalta henkinen maailma on kokoajan hänen elämässään läsnä.

Ihmisiä kuunnellessaan hän ikään kuin kuulee kaksi ääniraitaa: sen, mitä sanotaan, ja sen, mitä oikeasti ajatellaan

– Musta tuntuu, että mä aina näen silmissäni ihmisissä totuuden ääniraidan, Hintikka kuvailee.

Juontaja Vappu Pimiä allekirjoittaa ystävänsä kertoman.

– Se on sellainen yksi supervoimasi haastattelijana, Pimiä toteaa.

Henkinen Hintikka kuitenkin paljastaa, että hänen lapsuudenkodissaan vallitsi ”tieteellinen maailmankuva”.

– Kuolemaan suhtauduttiin sillä tavalla, että se on päätepiste, hän kuvailee.

Vaikka perheessä vallitsi tuo ajatus, hänelle itselleen nousi silti tunne, että ehkä kuoleman jälkeen on vielä jotakin.

Kuolema kulki vahvasti mukana Hintikan lapsuudessa, jopa hänen ensimmäinen muistonsa liittyy hautajaisiin.

– Ensimmäinen muistoni on mummoni hautajaisista. Meidän suvussamme on sellainen tapa, että käymme katsomassa vainajaa, ihan pienestä lähtien. Olin silloin kolmevuotias ja muistan joka sekunnin, Hintikka muistelee.

Lapsuuden konkreettiset kokemukset kuolemasta opettivat hänelle varhain sellaisen ajatuksen, että elämä ja kuolema kulkevat aina rinnakkain jokaisessa hetkessä.

– Voisiko siinä olla jokin hetkessä elämisen salaisuus, Hintikka pohtii.

Hintikka ja hänen miehensä Ile Uusivuori Kultainen Venla -gaalassa tammikuussa. Atte Kajova

Marja Hintikalla on miehensä Ile Uusivuoren kanssa kolme lasta. Hän on aiemmin avannut ajatuksiaan vanhemmuudesta.

– Välillä mietin, että miten tämä handlataan. No, kymmenen vuotta on tätä lapsiperhe-elämää takana. Ehkä se on sellaista päivä kerrallaan. Mitä haastavampi tilanne, lyhennän sitä aikajännettä. Päivä kerrallaan. Tunti kerrallaan. Minuutti kerrallaan. Sekunti kerrallaan, Hintikka avasi Saran kaverikirja -podcastissa.

Hintikan perhe huolehtii ikääntyneistä ja sairaista isovanhemmista, eikä voi turvautua heidän apuunsa arjessa. Hän muistutti, ettei läheisten tukea tulisi pitää itsestäänselvyytenä vaan arvokkaana, jos lapsella on elämässään useita turvallisia aikuisia.

– Jos on tukiverkkoja ja jos mummi antaa kolme tai kolmekymmentä kupillista kaakaota lapselle, voisi vähän etäännyttää ja (ajatella): ”Hei minulla on täällä ihminen, joka haluaa olla lapseni kanssa ja tekee kaakaota”, Hintikka kuvaili podcastissa.