Olli Rausteen kirja paljastaa erikoisen episodin.
Olli Rausteen mukaan raveissa pelattiin ”kieroa peliä”. Tiina Somerpuro
Olli Rauste kertoo tuoreessa muistelmateoksessaan Olli Rauste: Urheilun huippujuristi (Docendo) tapauksesta, jossa hän ryhtyi ”ravihevosen asianajajaksi”.
Rauste päätyi vuonna 1998 edustamaan yhtiötä, joka omisti Super Somolli -nimisen ravurin.
”Päämiehenäni oli hevonen”, Rauste veistelee kirjassaan.
Juristi hälytettiin apuun, kun Suur-Hollola-Ajon järjestäjä eväsi yllättäen Super Somollin kilpailuoikeuden vain viikkoa ennen kisaa.
Järjestäjä ilmoitti, ettei Ruotsissa valmennettu hevonen ollut tehnyt riittävän tuoretta kilpailusuoritusta Suomessa osallistuakseen Suur-Hollola-Ajoon.
Super Somollin omistaja sai yhteyden Rausteeseen, joka keksi tilanteeseen nopean ratkaisun.
Koska perinteisessä oikeudenkäynnissä kestäisi liian pitkään, Rauste haki käräjäoikeudelta asiaan kiireellistä turvaamistoimenpidettä.
”Pyysin, että käräjäoikeus velvoittaa Suur-Hollola-Ajon järjestäjän sallimaan Super Somollin osallistumisen kilpailuun sakon uhalla.”
Rahat menivät
Turvaamistoimenpide määrättiin voimaan ja hevonen pääsi kisaamaan – kunnes se poistettiinkin radalta lämmittelyjen aikana. Rausteen mukaan kisajärjestäjä oli pelannut asiassa ”kieroa peliä”.
Super Somolli menetti mahdollisuutensa palkintorahoihin, joita sille oli povattu yhtenä kisan ennakkosuosikeista.
Niinpä hevosen omistaja nosti vahingonkorvauskanteen, joka johti lähes neljä vuotta kestäneeseen oikeusprosessiin.
Oikeudessa jouduttiin arvuuttelemaan, miten Super Somolli olisi kisassa pärjännyt. Lopulta sen omistajille määrättiin maksettavaksi 75 000 markkaa, mikä vastasi nelossijasta tulevia palkintorahoja.
”Juuri tämänkaltaisten hankalien arviointitilanteiden välttämiseksi monessa urheilulajissa on nykyään siirrytty käytäntöön, jossa urheilijan annetaan osallistua kilpailuun hylkäämisuhan alaisena, vaikka hänen osallistumisoikeutensa olisi epäselvä.”
”On aina helpompi vetää jälkikäteen jonkun hylätyn urheilijan nimi yli tuloslistalta kuin arvuutella, miten hän olisi kilpailussa ehkä menestynyt, jos hänen olisi annettu osallistua.”