Suomen Perustan julkaisema pamfletti kritisoi Suomen Akatemian rahoittamia tutkimushankkeita. Osa hankkeista on pamfletin mukaan ”huuhaata”.
Suomen Perustan toiminnanjohtaja Simo Grönroos on perussuomalaisten entinen puoluesihteeri, nykyisin puolueen kolmas varapuheenjohtaja. Matti Matikainen
Perussuomalaisia lähellä oleva ajatuspaja Suomen Perusta julkaisi tiistaina kohutun pamflettinsa Tutkimusta vai ideologiaa? – Analyysi suomalaisesta tiederahoituksesta.
Pamfletissa tarkastellaan valtion viraston Suomen Akatemian julkisista verovaroista rahoittamia tutkimushankkeita, joista osa luokitellaan pamfletissa ”huuhaaksi”.
Suomen Akatemia lähetti aiemmin syyskuussa yliopistojen viestintäjohtajille viestin, jossa se varoitti heitä pamfletista.
Pamfletin on kirjoittanut diplomi-insinööri Mika Merano, joka on perussuomalaisten varavaltuutettu Helsingissä.
Merano nostaa pamfletissaan esiin 31 Suomen Akatemian tutkimushanketta, jotka ovat saaneet rahoitusta yhteensä 12,5 miljoonaa euroa.
Rahoitusta saaneiden hankkeiden joukossa ovat muun muassa Queer-siirtolaisten vastaanottamisen ja kohtaamisen poliittinen maantiede (589 497 euroa), Affektiivinen aktivismi: queer- ja transmaailmojen luomisen paikat (500 000 euroa), Medioitunut feminismi nyky-Venäjällä (479 081 euroa), Julkitehdyn ulosteen politiikka kaupunkikuvassa taiteessa ja bioetiikassa (254 465 euroa) ja Räppäävät naiset Suomessa. Hiphop-feminismin, sukupuolen, rodun ja valkoisuuden monimodaalinen rakentuminen (207 072 euroa).
”Osa tieteellisesti kestämättömiä”
Pamflettiaan varten Merano tilasi kuuden tutkimushankkeen loppuraportit ja antoi niiden pohjalta oman sanallisen arvionsa loppuraporteissa esiteltyjen tieteellisten saavutusten perusteella.
Tarkastelussa olivat muun muassa Uusmaterialismi, feminismi ja paikallisuus (477 038 euroa), Keho poliittisena sanastona – teot ja tapahtumat poliittisena ilmaisuna (254 800 euroa) ja Kehot sodassa, kehot tanssissa: Rytmi, performanssi ja tunteet suomalaisessa sotilaskoulutuksessa ja pakolaisleirien capoeira-harjoittelussa (238 666 euroa).
Merano jakaa hankkeet kolmeen ryhmään:
– Osa hankkeista on selkeästi tieteellisesti kestämättömiä – jopa huuhaata – joissa metodologia, toistettavuus ja objektiivisuus loistavat poissaolollaan.
– Osa puolestaan käsittelee yhteiskunnallisesti marginaalisia tai vähämerkityksellisiä ilmiöitä, joiden rahoittaminen verovaroin on perusteltavissa vain erittäin löyhin perustein.
– Kolmas ryhmä sisältää sinänsä kiinnostavia ja relevantteja näkökulmia, mutta ne hukkuvat näennäistieteelliseen jargoniin, jolloin tutkimuksen varsinainen anti jää suurelle yleisölle hämäräksi.
Meranon mukaan tällainen tilanne on ongelmallinen, koska tutkimusrahoitus perustuu pitkälti veronmaksajien rahoihin.
– Kansalaisilla on oikeus ymmärtää, mitä heidän rahoillaan tutkitaan ja millaista yhteiskunnallista hyötyä siitä syntyy. Nykyinen järjestelmä ei täytä tätä vaatimusta riittävällä tavalla. Hankekuvaukset ovat vaikeaselkoisia, vaikutusanalyysit puuttuvat, ja rahoituspäätösten taustat jäävät suljettujen ovien taakse.
VIISI TOIMENPIDETTÄ
Merano nostaa pamfletissaan esiin viisi toimenpidettä, jotka tulisi ottaa hänen mukaansa huomioon:
1. Avoimuus ja ymmärrettävyys: Rahoitettavien hankkeiden kuvaukset on esitettävä selkeällä yleiskielellä, ja niiden yhteyteen tulee liittää tutkimuksen tavoitteet, saavutetut tulokset ja yhteiskunnallinen merkitys. Tämä ei ole kohtuuton vaatimus, vaan veronmaksajien perusoikeus.
2. Laadullinen valvonta ja monipuolinen arviointi: Vertaisarviointi ei voi nojata yksinomaan saman alan sisäiseen näkemykseen, jos koko ala kärsii ideologisista tai metodologisista vinoumista. Arviointiin tarvitaan monialaisia asiantuntijaryhmiä ja selkeämmät kriteerit vaikuttavuudelle.
3. Rahoituksen allokointi hyötyperusteisesti: Tutkimusrahoituksen ei tule jakautua staattisten kiintiöiden mukaan eri tieteenaloille, vaan prioriteetti tulee asettaa hankkeille, jotka tuottavat yhteiskunnallisesti merkittävää ja läpinäkyvästi arvioitavaa tietoa.
4. Vastuu tutkimusviestinnästä: Tieteellinen kieli ei saa olla savuverho, vaan tutkijoiden on kyettävä selittämään työnsä ydin myös maallikolle. Tutkimuksen yhteiskunnallinen oikeutus rakentuu ymmärrettävyyden ja läpinäkyvyyden varaan.
5. Kritiikin salliminen ilman leimaamista: Tiedeyhteisön on kyettävä sietämään ja käsittelemään myös ulkopuolelta tulevaa kriittistä tarkastelua ilman henkilöön menevää puolustusreaktiota. Kritiikki ei ole uhka, vaan mahdollisuus tiedeyhteisön itsekritiikkiin ja kehitykseen.
Simo Grönroos toivoo keskustelua
Suomen Perustan toiminnanjohtaja Simo Grönroosin (ps) sanoo tiistaina julkaistun pamfletin esipuheessa, että Suomi panostaa merkittäviä summia tieteen rahoittamiseen.
– Varsinkin aikana, jolloin kaikkialta etsitään säästökohteita, on kuitenkin aiheellista pohtia myös sitä, menevätkö kaikki esimerkiksi Suomen Akatemian kautta kanavoidut sadat miljoonat eurot vaikuttavaan ja mielekkääseen tutkimukseen.
Grönroos toivoo, että pamfletti herättää keskustelua tiederahoitukseen liittyvistä ongelmista ja sparraa tiedemaailmaa kehittämään käytäntöjään siten, että rahoitus palvelisi paremmin tieteen ja yhteiskunnan tarpeita.
Grönroosin mukaan Merano on osallistunut jo useamman vuoden ajan tieteen rahoituksesta käytyyn keskusteluun nostamalla sosiaalisessa mediassa esiin sellaisia Suomen Akatemian rahoituskohteita, joista on aiheellista epäillä, että hanke saa sen hyödyllisyyteen nähden kohtuuttomia tukisummia, tutkimus on vahvasti ideologisesta näkökulmasta tehtyä agendatiedettä tai äärimmäisissä tapauksissa vaikuttaa olevan puhdasta huuhaata.
– Merano jatkaa tässä julkaisussa tätä keskustelua paneutumalla suomalaisen tiederahoituksen ongelmiin, johon kuuluvat niin rahoituksen läpinäkymättömyys, valvonnan puutteet ja etenkin joissain sosiaalitieteissä, kuten sukupuolentutkimuksessa, vallitseva kritiikitön ideologisuus.
Grönroos toimi perussuomalaisten puoluesihteerinä vuosina 2019–2021, nykyisin hän on puolueen 3. varapuheenjohtaja.