Juttu tiivistettynä
- Sudet ovat alkaneet tinkiä reviirivaatimuksistaan Lounais-Suomessa.
- Reviirit ovat pienentyneet, koska susille on niin runsaasti ravintoa tarjolla.
- Susitiheys voi alueella kasvaa entisestään, kun reviirit jakautuvat pienemmiksi ja pennut perustavat omia alueitaan.
- Susien siirtyminen lähemmäksi asutusta on lisännyt susipelkoa.
- Luonnonvarakeskus julkaisee uuden suden kanta-arvion tänään.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Sudet viihtyvät maan lounaisosissa niin hyvin, että ne ovat alkaneet tinkiä tilavaatimuksistaan.
Tyypillinen susireviirin koko Suomessa on noin tuhat neliökilometriä, mutta Lounais-Suomessa pienimmät reviirit ovat vain 300–400 neliökilometriä.
Ihmisille tämä näkyy siten, että susia on yhä enemmän yhä pienemmällä alueella.
Reviirien pienentyminen johtuu siitä, että sudelle on runsaan peura- ja kauriskannan vuoksi yllin kyllin ravintoa tarjolla, arvioi Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Samu Mäntyniemi.
Grafiikka näyttää, miten susireviirit ovat kehittyneet vuosina 2017–2025. Reviirit kattavat pian koko Lounais-Suomen.
Lounais-Suomessa on uutena ilmiönä havaittu, että isot susireviirit voivat jakaantua pienemmiksi.
Esimerkiksi edellisvuotinen jälkeläinen saattaa saada oman palan vanhasta reviiristä ja perustaa siihen oman reviirinsä.
– Tällä tavalla susitiheys voi Lounais-Suomessa vielä kasvaa. Se, milloin susia on liikaa, on arvokysymys, johon meillä tutkijoilla ei ole kantaa, Mäntyniemi sanoo.
Yle vieraili kolmella paikkakunnalla, joilla susihavainnoista on tullut arkea.
Sudenpesä 6 kilometrin päässä Uudenkaupungin torilta
Susipari jolkottelee Uudenkaupungin Kalannissa asuvan Petteri Kaukkilan talon vierestä juuri ennen kuin Ylen auto kaartaa pihaan.
Kalannin riistahoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilönä toimivalle Kaukkilalle susista on tullut arkipäivää.
Hän asuu keskellä susireviiriä ja saa petoyhdyshenkilönä susista havaintoja päivittäin.
Kaukkilasta on hienoa seurata susien elämää.
Hän on asentanut kotinsa lähelle metsiin riistakameroita, eikä henkilökohtaisesti pelkää kohtaamisia susien kanssa.
Samalla hän kuitenkin ymmärtää lammastilallisten ja lapsiperheiden huolen.
– Tunteet ovat hyvin ristiriitaiset: susi on erittäin hieno suurpeto ja kuuluu ehdottomasti Suomen luontoon. Toisaalta susien määrää tulisi saada rajoittaa, Kaukkila ajattelee.
Tällä hetkellä Kalannin riistanhoitoyhdistyksen alueella elää Kaukkilan arvion mukaan noin 20 sutta pennut mukaan lukien.
Susien määrä voi kahdessa vuodessa tuplaantua, jos määrää ei rajoiteta, hän arvioi.
Lounais-Suomen susista on tullut hänen mukaansa entistä rohkeampia ja ne liikkuvat lähellä asutusta.
Videolla Petteri Kaukkila kertoo, miten susien käyttäytyminen hänen kokemuksensa mukaan vaihtelee eri puolilla Suomea.
Tänä vuonna susipentue syntyi vain kuuden kilometrin päähän Uudenkaupungin torilta.
Uudessakaupungissa asuu noin 15 000 ihmistä.
– Saa nähdä, mitä syksy tuo tullessaan, kun tuo koko susilauma lähtee liikkumaan kunnolla kaupungin ympäristössä, Kaukkila sanoo.
Katso ja kuuntele videolta, miten yksi Uudenkaupungin sudenpennuista harjoitteli ulvomista keskiyöllä heinäkuun puolivälissä.
Susi raateli lampaan koulun vieressä Liedossa
Kouluaamu sai Liedossa Pahkamäen koulussa poikkeuksellisen käänteen susien takia syyskuun alussa.
Koulunjohtaja Maleena Nikander sai viestin, että sudet olivat raadelleet useita lampaita koulun viereisellä laitumella. Koulu sijaitsee lähellä Liedon asemaa.
– Lähin ruho löytyi 250 metrin päästä koulusta, hän kertoo.
Nikander lähetti oppilaiden huoltajille Wilma-viestin, jossa heitä pyydettiin saattamaan lapset sisälle kouluun. Kaksi ensimmäistä välituntia vietettiin poikkeuksellisesti sisällä.
Maleena Nikander on toiminut Pahkamäen koulunjohtajana kolme vuotta. Susitilanne on muuttunut sinä aikana.
Susia on nähty liikkuvan koulun lähellä myös lampaiden raatelun jälkeen.
– Kun aloitin työni täällä, asia ei puhuttanut ollenkaan. Keskustelu ja havainnot ovat lisääntyneet viimeisten kahden vuoden aikana. Sudet ovat tulleet rohkeammiksi ja ne tulevat pihoille, mikä ei ole susille lajityypillistä käyttäytymistä.
Nikander sanoo olevansa lasten takia huolissaan.
Oppilaiden vanhemmat kieltäytyivät Ylen haastattelusta, koska aihe on alueella tulenarka.
– Varsinais-Suomessa laumojen koko ja susien lukumäärä on poikkeuksellisen suuri verrattuna aiempaan. Susi kuuluu suomalaiseen luontoon ja sen suojelu on perusteltua, mutta jos käyttäytyminen ei ole enää lajityypillistä, asiaan pitää reagoida, Nikander sanoo.
5 000 kilometriä metsässä Ruskolla, eikä yhtään sutta
Ruskon Vahdolla asuva Lari Koivu on pettynyt, ettei ole koskaan nähnyt sutta, mutta jälkiä ja jätöksiä kylläkin.
Lähimmillään susi on nähty hänen talonsa vierestä kulkevalla tiellä.
Ultrajuoksua harrastava Koivu juoksee 5 000 kilomeriä ja pyöräilee 3 000 kilometriä vuodessa. Hän harjoittelee metsissä, joissa on tehty paljon susihavaintoja.
Psykologina Koivu ymmärtää ihmisten susipelon.
Hän ei kuitenkaan usko, että susi hyökkäisi ihmisen kimppuun.
Koivu ei näe tarpeelliseksi rajoittaa susien määrää.
– Minua ei pelota ollenkaan. Toki on ikävää, jos sudet hyökkäävät metsästyskoiran tai lampaiden kimppuun, mutta kyllä ne pyrkivät lähtökohtaisesti ihmistä väistämään.
Tutkija ei sano, pitääkö pelätä vai ei
Sen mukaan susien määrä on Suomessa kasvanut merkittävästi.
Susien yksilömääräksi arvioitiin tämän vuoden maaliskuussa 413–465 sutta. Todennäköinen yksilömäärä on 430. Määrä on noin 46 prosenttia suurempi, kuin viime vuoden maaliskuussa arvioitiin.
Samoin susireviirien määrä on kasvanut.
Arviolta noin puolet Suomen susista elää Lounais-Suomessa.
Grafiikka näyttää, miten sudet ovat levinneet idästä lounaaseen. Karttaan on merkitty suurpetoyhdyshenkilön kautta ilmoitetut susihavainnot. Mitä tummempi kartta on, sitä enemmän susihavaintoja on tehty.
Susi on Suomessa edelleen määritelty erittäin uhanalaiseksi lajiksi.
Johtava tutkija Samu Mäntyniemi Luonnonvarakeskuksesta ei halua ottaa kantaa siihen, onko ihmisen susipelko aiheetonta.
– Pelko on subjektiivinen kokemus. En tutkijana pysty sanomaan, että ei pidä tai pitää pelätä, hän perustelee.
Susipelkoon liittyen keskusteluissa toistetaan faktaa, että susi on tappanut Suomessa ihmisen viimeksi 1880-luvulla. Toisaalta Lounais-Suomessa on kokemuksia siitä, että susien ihmisarkuus on vähentynyt, eivätkä ne enää karttele asutusta.
Silti Mäntyniemi pitää epätodennäköisenä, että susi hyökkäisi ihmisen päälle.
– Jos susien ja ihmisten kohtaamiset lisääntyvät, todennäköisyys jonkin verran kasvaa. Ei se ole mahdotonta, mutta ei myöskään kovin todennäköistä, Mäntyniemi arvioi.