Mikkelin Jukurit on ensimmäisten viikkojen suuryllättäjä SM-liigassa, mutta arkirealismi odottaa jo kulman takana, maalailee Yle Urheilun jääkiekkotoimittaja Tommi Seppälä.
Avaa kuvien katselu
Jonne Virtanen on Jukureiden päävalmentaja. Kuva: Lehtikuva
Ei Jukureilta ole silti syytä ottaa mitään pois. Harva uskoi siihen, mitä mikkeliläisiltä on toistaiseksi nähty. Lähes varmaksi karsijaksi povattu Jukurit on voittanut kahdeksasta ensimmäisestä ottelustaan neljä ja noussut komeasti jo keskikastiin.
Eikä Jukurit ole voittanut mitä tahansa joukkueita: vieraissa kaatui viime kevään finalisti SaiPa ja kotona Ilves sekä kuuma JYP.
Miten tämä on mahdollista?
Se onkin hyvä kysymys, sillä monissa voitto-otteluissakin lopputulema on tavannut olla ottelun kuvaa vastaan. Tätä kuvastaa hyvin se, että Jukurit on luonut alkukaudella ainostaan yhdessä ottelussa maaliodottamaa yli kahden maalin verran.
Toki kahdeksaan otteluun mahtuu mukaan parempiakin kiekollisen pelin jaksoja, joissa joukkue on kyennyt hallitsemaan pelin virtausta. Monin paikoin Jukurit on ollut kuitenkin ottavana osapuolena. Suurena vahvuutena sillä onkin ollut heikkojen hetkien sietäminen ja oman maalin varjeluun sitoutuminen.
Kun se sitten itse on saanut paikkansa, se on lyönyt kiekkoa nuottaan kiitettävällä tehokkuudella. Sen laukaisuprosentti hipoo yhdeksää ja on koko sarjan kolmanneksi paras. Sen lähes 40-prosenttinen ylivoimapeli on koko sarjan parasta!
Avaa kuvien katselu
Jukurit väläyttelee SM-liigassa. Kuva: Mikko Lieri / All Over PressKertoimia vastaan
Isossa kuvassa Jukurit soutaa kuitenkin isosti vastavirtaan. Etenkin nyt, kun joukkue on kärsinyt loukkaantumisistakin. Siinä, missä SaiPan laukaisumäärien erotus on plussalla 146 kudin verran, Jukureilla on se on miinuksella 188 laukausta – lukema on ylivoimaisesti sarjan heikoin.
Toistaiseksi lasin kautta pihalle on toiminut hyvin.
Päävalmentaja Jonne Virtasta ei tunneta pelitapavelhona, vaan enemmänkin joukkueen virittäjänä ja herättelijänä – henkisen puolen erikoismiehenä. Sama ilmiö oli nähtävissä Turussa, kun entinen nelosketjun raataja valmensi TuTossa.
TuTo-pelin rakenteet eivät aina olleet parasta A-luokkaa, mutta Virtasella oli kyky saada joukkue takomaan tulosta ajoittain hyvinkin.
Sama ilmiö on ollut näkyvissä Mikkelissä. Ei Jukureita kai kukaan vakavissaan pudotuspelijoukkueena pidä, mutta samaan hengenvetoon on mainittava, että edellisestä 18 ottelusta – laskien viime kevääseen – joukkue on voittanut Virtasen alaisuudessa yksitoista.
Saldo on kiitettävä, kun vielä huomioon otetaan, että voitoista neljä tuli menneen kevään kohtalokkaassa playout-sarjassa Pelicansia vastaan.
Avaa kuvien katselu
Virtanen tunnetaan räväkästä kielenkäytöstään.Vitsit toimii, kun voittoja tulee
Mikkeliin on silti povattava routaa. Valmentajana nuori Virtanen esikuntineen on kovan haasteen edessä, sillä käytettävissä oleva pelaajamateriaali on todella rajallinen verrattuna kilpailijoihin, eikä se toistaiseksi ole kyennyt luomaan pelitavan kautta kilpailuetua.
Toki on niinkin, että juuri nyt Jukurien on pitänytkin kerätä pisteitä. Pisteitä on taottava pankkiin ennen kuin isommat alkavat löytää peliään, varsinkin, kun osa joukkueista vielä vahvistuu. Tästä valmennusjohdolle ja joukkueelle on annettava kunniaa.
Jotakin muutakin kuin hauskoja läppiä Virtasen on kuitenkin pian keksittävä.
Hyvää viihdettä nekin tosin ovat. Milloin Virtanen ruoskii itseään, milloin pelaajiaan ja vertauskuvat ovat usein vähintäänkin värikkäitä ja miksei osuviakin. Toisaalta, kun isolla suuttimella sutii, välillä rapatessa roiskuu minne sattuu.
Menneellä viikolla Virtanen vei puheitaan jo alapääjuttuihin, joita hän viljeli sekä SaiPa- että JYP-voittojen jälkeisissä haastatteluissa. Taattua Virtasta, eikä tällaisia väriläiskiä ole koskaan urheilussa liikaa, mutta huumori toimii vain niin kauan, kun tulokset ovat hyviä. Sen taakse ei pääse piiloon jos routa iskee.
Alku on silti erinomainen ja ehdottomasti parempi, mitä se oli Iisalmeen palanneen Marko Tuomaisen johdolla vuosi sitten.
Siitä Virtanen ja joukkue ansaitsee isot pisteet.