Kuva: © Muropaketti.com
John Byrne oli 1980-luvulla Marvelin juhlituimpia tekijöitä. Story House Egmont on muistanut legendaarista sarjakuvantekijää tänä vuonna näyttävästi julkaisemalla kesän ja syksyn aikana peräti kolme Byrnen piirtämää albumia.
James Gunnin uuden Superman-elokuvan ensi-illan alla julkaistu Superman: Alkuperä sisältää vuoden 1986 The Man of Steel -lehden numerot 1-6. Näissä tarinoissa John Byrne uudisti Teräsmiehen syntytarinan ja esitteli päivitetyt versiot Kal-Elin lisäksi myös esimerkiksi Lois Lanesta ja Lex Luthorista. The Man of Steelin aikoihin Byrne oli jo supersankarisarjakuvien juhlittu megatähti ja DC Comics uskoi hänen vastuulleen sekä sarjakuvan piirtämisen että kirjoittamisen. DC-universumin pöydän putsanneen Crisis on Infinite Earths -tarinan jälkeen Byrne sai käytännössä vapaat kädet kirjoittaa Teräsmiehen uusiksi haluamallaan tavalla.
Riku Perälän suomentaman Alkuperä-kokoelman tarinat on julkaistu aikaisemmin Teräsmies-lehden sivuilla vuonna 1987. Sen jälkeen Teräsmiehen synty on tulkittu uudelleen jo lukemattomia kertoja, ja vaikka 80-luvun kakaraa Byrnen tulkinta koskettaa nostalgiallaan, eivät tarinat ole kestäneet aikaa järin hyvin. Kuvitus kulkee kyllä mukavasti, mutta tarinallisesti juppivuosien Teris tuntuu aika laiskalta ja kornilta, paikoin jopa suorastaan kömpelöltä.
Uuden Superman-elokuvan myötä Teräsmiehestä kiinnostuneelle John Byrnen tulkintaa on paha varauksetta suositella. Alkuperän sijaan kannattaa suosiolla kääntyä myös James Gunnia selvästi innoittaneen Gran Morrisonin ja Frank Quitelyn All-Star Supermanin suuntaan.
Kuva: © Story House Egmont
Marvelin ensimmäinen perhe, Ihmeneloset, matsasi Galactusta vastaan heinäkuussa Marvel Studiosin uudessa The Fantastic Four: First Steps -elokuvassa, ja samoihin aikoihin kauppoihin tuli Suomessa uusi Fantastic Four: Kun kutsuu… Galactus! -kokoelma. Tai ehkä on harhaanjohtavaa puhua ”uudesta”, sillä vain osa näistä tarinoista on meillä ennennäkemättömiä. Osa on puolestaan julkaistu Ihmenelosten oman lehden ja Hämähäkkimiehen sivuilla vuosina 1982 ja 1985.
Jouko Ruokosenmäen suomentama Kun kutsuu… Galactus! koostuu The Fantastic Four -lehden vuoden 1982 numeroista 241-247. John Byrne oli tässä vaiheessa ehtinyt tehdä Ihmenelosia jo hyvän aikaa. Albumin tarinat eivät kuitenkaan edusta Byrnen Ihmenelos-tarinoiden aivan kirkkainta kärkeä sen enempää tarinallisesti kuin kuvitukseltaankaan, mutta tarjolla on ihan pätevää kasari-Marvelia.
Vaikka albumin nimi antaa ymmärtää tarinan keskittyvän vain kosmiseen planeettojen mussuttajaan, on mukana myös Terrax, Victor Von Doom ja muita tuttuja vihulaisia. Ja kun Marvelista on kyse, vierailee tarinoissa myös koko joukko muita sankareita, joista keskeisimpinä mainittakoon Thor, Rautamies ja Tohtori Outo.
Kuva: © Story House Egmont
Story House Egmont on keskittynyt supersankarikokoelmissaan jo pidemmän aikaa ensisijaisesti vanhempaan materiaaliin, mikä ei aina ole ollut kaikkien mieleen. Nurinaa tuskin ainakaan on vähentänyt tuorein Marvel-kokoelma, syyskuussa julkaistu X-Men: Pimeä Feenix, joka passittaa pehmeiden kansien väliin yhden Marvelin klassisimmista tarinoista eli Jean Greyn nousun ja tuhon.
Aikaisemmin Pimeä Feenix on julkaistu Suomessa jo Ryhmä-X-lehden numeroissa 5-8/1985 ja myöhemmin Ihmesarja-pokkarin numerossa 5.
Toki vuonna 1980 The Uncanny X-Men -lehden numeroissa 129-137 julkaistu tarina on klassikko hyvästä syystä, mutta rehellisyyden nimissä Pimeän Feenixin sijaan olisi ollut suurempi ilo saada Suomen kirjakauppojen turhan suppeaan Marvel-valikoimaan joku toinen klassikko tai vaihtoehtoisesti jotain tuoreempaa.
(Miten olisi vaikka Jonathan Hickmanin Salatut sodat vuodelta 2015 ennen joulukuun 2026 Avengers: Doomsday -elokuvaa? – toimituksen toiveikas huomio)
Vaikka tarina on monelle läpikotaisin tuttu, on Antti Koivumäen suomentama Pimeä Feeniks Egmontin uusista John Byrne -kokoelmista toimivin kokonaisuus. Toki Chris Claremontin kirjoittama tarina tuntuu paikoin sangen tomuisalta, mutta kosminen saippuaooppera nousee valtavine tekstimassoineenkin ja aivan liian pikaisella lopullaankin eloon aivan eri tavalla kuin vaikkapa Superman: Alkuperä. Kehno ei ole Ihmenelostenkaan kokoelma, mutta se tuntuu Pimeän Feeniksin rinnalla kertakäyttöviihteeltä, eikä puolla paikkaansa kirjahyllyssä lainkaan yhtä vahvasti.
Egmontin kaikki uudet supersankarikokoelmat ovat pehmeäkantisia, eivätkä ne sisällä kansikuvagallerioita kummoisempia bonusmateriaaleja. Suositushinnat pyörivät 25 euron pinnassa.
Kuva: © Story House Egmont