Salattujen elämien Seppo Taalasmaana tunnettu näyttelijä Jarmo Koski menetti melkein kaikki rahansa. Hän kertoo asiasta ensimmäistä kertaa elämäkerrassaan.
”Ethän nyt varmasti laita enää rahaa menemään Kosovoon?”
Vanhuspalveluiden ”täti” oli esittänyt näyttelijä Jarmo Koskelle kiusallisen kysymyksen. Elettiin vuotta 2023.
”Hän myös varmisteli, olemmeko kykeneviä hoitamaan omia asioitamme. Pystymmekö huolehtimaan kodin siisteydestä ja tekemään itsellemme ruokaa?”
Kysymykset nolottivat. Toisaalta tilanteessa oli helpottavakin puoli.
Vuosien ajan Koski oli hautonut yksin sisällään raastavaa salaisuutta, joka oli vallannut kaikki ajatukset, pilannut yöunet ja häirinnyt töitä. Siitä ei tiennyt vaimo Marja, eivät varsinkaan lapset.
Koski oli joutunut alle kymmenessä vuodessa taloudelliseen haaksirikkoon. Sen vaurioita paikkailtaisiin vielä vuosia.
Vain siksi, koska hän oli halunnut rakkailleen hyvää. Nyt asia oli paljastunut heillekin.
”Olinkin aiheuttanut heistä jokaiselle tuskaa.”
Miten koko kansan rakastama Salkkareiden Seppo oli joutunut tällaiseen liemeen?
Tarina kerrotaan tietokirjailija ja toimittaja Sanna Kajander-Ruuthin tuoreessa kirjassa Jarmo Koski – Salattu elämäni (S&S 2025).
Kuva: Schildts & Söderströms
Kaikki alkoi huomisen pelosta.
60 vuotta täyttänyt Koski oli havahtunut miettimään ikääntymistään. Hän ei ollut mökkeilijä tai nikkaroija. Mieluummin hän matkustelisi.
Elettiin nollakorkojen aikaa. Kosken säästöt vain makasivat tilillä. Se turhautti; pääoma pitäisi panna poikimaan.
”Eräänä päivänä – vuosi oli varmaankin 2014 tai 2015 – sain kiinnostavaa sähköpostia”, Koski kertoo kirjassa.
Siinä tarjottiin mahdollisuutta sijoittaa ulkomaisiin binäärioptioihin. Alusta kertoi sijoittavansa esimerkiksi kultaan ja hopeaan. Tuotto oli taattu nopeasti: 200 euron alkupääoma voisi jopa kolminkertaistua parissa viikossa.
”Usein nopea toiminta oli tärkeää, kyse saattoi olla aivan lyhyistä hetkistä, joten rahaa piti olla valmis siirtämään hyvinkin ripeästi.”
Jarmo Kosken piina kesti lähes 10 vuotta. Kuva: Terhi Ylimäinen
Koski tarttui tilaisuuteen. Kuulemma ”pari sataa” muutakin suomalaista oli tehnyt samoin.
Nopeasti kävi ilmi, ettei alkupääoma riittänyt alkuunkaan. Sataset muuttuivat tuhansiksi. Häntä suostuteltiin esittelemällä taulukoita, jotka todistelivat yrityksen tuottoisuutta.
”Tein työtä käskettyä ja pistin rahaa menemään. […] Hitto kun olen viisas, ajattelin.”
Tuottoa ei näkynyt. Pörssikauppa on aina epävarmaa, Koskea vakuuteltiin. Pitäisi vain olla kärsivällinen.
Koski uskoi. Hän ajatteli äitiään ja Outi-siskoaan: näiden puuduttavia työuria ja pientä eläkettä.
”Ajatus niukasta vanhuudesta ahdisti. Halusin uskoa lupauksiin, joita kuulin. Joten siirsin lisää rahaa.”
Suomalaiset menettivät verkkorikollisille yhteensä 62,9 miljoonaa euroa viime vuonna, Finanssiala ry laskee Kuva: Colourbox, Kuvankäsittely: IS
Pian rahaa oli huvennut jo kymmeniä tuhansia euroja. Ilman tuottoa.
”Tästä ei tule yhtään mitään”, Koski ajatteli.
Kerran hän peruutti erään kuuden tonnin siirron. Siitä hyvästä ”kohteliaasti esiintyvä, erinomaista englantia puhunut yhteyshenkilö” haukkui hänet. Selitykset olivat kerrasta toiseen ympäripyöreitä.
Vieläkään Koski ei puhunut kenellekään. Hän kävi vaimonsa kanssa ulkomaillakin, Meksikossa asti, mutta mukaviakin reissuja varjosti huoli.
Stressi tuli uniin. Lääkäri diagnosoi Koskelle uniapnean ja määräsi uniapnealaitteen.
Sitten tuli kohtalokas yhteydenotto.
”Onko teitä huijattu? Huoli pois, niin on monia muitakin. Mutta nyt sille pannaan stoppi!”
Lähettäjä oli Robert Martini -niminen juristi San Diego Countyn Bar Associationin syyttäjävirastosta Kaliforniasta.
Kuulemma huijauskuvio oli lähtenyt liikkeelle Israelista ja levinnyt yli 150 maahan. Uhreja oli ympäri Eurooppaa.
Jarmo Koski sanoo kokevansa tapahtuneestä yhä häpeää. Kuva: Leena Koskela
Tieto helpotti. Asia olisi viranomaisten käsissä. Elämänlaatu parani, uniapnealaite jäi pölyttymään.
Vaan eipä lakimieskään ilmaiseksi auta. Hänkin ruinasi rahaa Koskelta – ja lupasi, että sen jälkeen sijoitukset palautuisivat ”sataprosenttisesti”.
”Ymmärsin toki. Suomessakin lakimiehelle piti maksaa, miksei sitten Yhdysvalloissa, kapitalismin mekassa.”
Vaimolleen Koski päätti paljastaa asian vasta sitten, kun se on ratkennut. Se tosin ajoi hänet kaksoiselämään: puhelut ja sähköpostit hoidettiin salassa.
Rahaa paloi entiseen malliin. Lopulta säästötilin pohja ammotti. Koski keksi rahoittaa touhua pikavipeillä ja vaihtoi hybridi-Mersunsa täyssähköiseen leasing-Mersuun.
Samalla hän loi ”suorastaan toverillisen” suhteen merten takana asuvaan herra Martiniin. Tämäkin kehui Koskea ”Suomessa laajalti tunnetuksi näyttelijäksi”.
Silti mitään ei tapahtunut eikä rahoja näkynyt. Lakimies vannoi ”vaimonsa ja poikiensa kautta”, että Koski saisi rahansa takaisin.
”En osannut sanoa siihen mitään. Kaikki vain tuntui niin raskaalta ja sekavalta. Ja säästötilini oli edelleen tyhjä, pikavippejäkin alettiin jo karhuta takaisin.”
Sitten suomalaisesta pankista tuli yhteydenotto.
”Tilini oli oudosti tyhjentynyt, rahansiirtoni näyttivät menevän Sveitsin kautta Kosovoon tuntemattomalle henkilölle. Olinko kenties huijauksen kohteena?”
Herra Martini oli valmentanut Kosken vastaamaan: pankeissa ei välttämättä ymmärretä kansainvälisiä kuvioita, ja jos hänen järjestelynsä lakimiehen kanssa menisi pieleen, ei hän näkisi rahojaan enää koskaan.
”Valehtelin siis suomalaiseen pankkiini saamani ohjeen mukaan. Ei, minua ei huijata. Juu, tunnen hyvin henkilön, jolle rahani menevät.”
Koski meni jopa niin pitkälle, että pyysi välillä tuttuja tekemään siirtoja hänen puolestaan. Ei ole huijaus, hän vakuutteli.
”Olin niin syvällä kuviossa että ajattelin, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa. Minulle kerrottiin koko ajan, että jos vain vähän vielä maksan ja jaksan olla kärsivällinen, lopussa kiitos seisoo ja oikeus tapahtuu. Oli jotenkin pakko uskoa. Muutenhan kaikki olisi ollut turhaa. Ja kaikki lähettämäni raha lopullisesti mennyttä.”
Kosken oli vaikea hyväksyä tapahtunutta. Perhekin oli kovilla. Takana siintävä koti Helsingin Puotilassa sentään säästyi taloudellisesti haaksirikosta huolimatta. Kuva: Emilia Anundi / HS
Lopulta tilanne tuli myös Marja-vaimon tietoon. Tämähän on ilmiselvä nettihuijaus, järkyttynyt puoliso totesi heti.
”Olin niellyt koukun, mennyt halpaan, tullut höynäytetyksi, valehdellut ja peitellyt kuviota huijareiden puolesta.”
Edes mitään herra Martinia lääkärivaimoineen ja lapsineen ollut olemassa.
”Oli vain ryhmä ihmisiä selät vastakkain pikku kopperossa jossakin kaukana Suomesta puhumassa pitkiä painostuspuheluita eri puolille maailmaa hyväuskoisille hölmöille. Sellaisille kuin minä.”
Koski ei ensin suostunut uskomaan. Hän väitti, että kunhan huijareille lähettää vielä vähän lisää rahaa, homma selviää. Tosin nyt pankin lisäksi myös rahansiirtofirmat tolkuttivat hänelle, että häntä huijataan. Hän oli niin epätoivoinen, että pyysi poikaansa siirtämään rahat hänen puolestaan.
”Olin laskenut, että korkoineen sijoituksilleni luvattu arvo olisi ollut seitsemältä vuodelta 447 000 euroa. Se jäisi saamatta, jos en laittaisi vielä yhtä pientä summaa, kerroin.”
Poikakin ymmärsi tilanteen todellisen laidan ja raivostui. Hän marssi poliisille tekemään rikosilmoituksen. Ilman sitä huijaus ei loppuisi ikinä, poika pauhasi isälleen.
Koski kertoi poliisille kaiken. Hänelle vastattiin, ettei hän ollut yksin.
Ennuste näytti kuitenkin heikolta: koska huijaus oli jatkunut vuosikausia ja Koski oli vapaaehtoisesti tehnyt rahansiirrot, olisi epätodennäköistä, että hän saisi omiaan takaisin.
Jarmo Kosken Aino-tytär laittoi isänsä Skypen kiinni, kun huomasi viestittelyn jatkuneen rantalomallakin. Kuva: Juha Salminen
Myös herra Martinin vastaus oli tyly.
Hän nauroi ”suositulle näyttelijälle”, että tämä on vain ”yksi vanha mies Suomesta”. Martinilla olisi takanaan leegio lakimiehiä.
”Myöhemmin sain kuulla, että tällainen pelottelu on myös yksi ase vastaavissa kuvioissa.”
Totuuden hyväksyminen oli Koskelle vaikeaa. Hänet oli kasvatettu hyväntahtoiseksi, sanojensa mittaiseksi ja viranomaisiin luottavaksi mieheksi.
”Ei kukaan ihminen voi olla niin paha, että noin kylmäverisesti huijaa toista”, hän päivitteli asiaa perheelleen.
Niinpä hän vielä Alicanten-perhelomallakin vuonna 2023 oli viestitellyt huijareidensa kanssa Skypessa.
”Pieni osa aivoistani kuiskutti, että jos vain saisin asiat sovittua heidän kanssaan, kaiken voisi korjata.”
Tytär reagoi asiaan poistamalla Skypen isän tietokoneelta.
Lapset tekivät lopulta huoli-ilmoituksen. Pelkona oli, että Jarmo ja Marja menettäisivät huijauksen yhteydessä myös kotinsa.
Näin ollen pariskunta joutui lopulta tekemään tiliä ”sinällään ihan mukavan” vanhuspalvelujen edustajan kanssa. Tämä kyseli, kykenevätkö he huolehtimaan itsestään, kodin siisteydestä ja ruuanlaitosta.
Jarmo Kosken elämän kääri yksiin kansiin toimittaja ja tietokirjailija Sanna Kajander-Ruuth. Kuva: Laura Malmivaara
Koski kertoo, että nettihuijaus mullisti perheen elämän ja vaikuttaa siihen edelleen. Perheen ”aiemmin leppoisa” ilmapiiri on kiristynyt. Hän ei ole varma, osaavatko hänen lapsensa enää luottaa häneen raha-asioissa.
Lisäksi hän joutui ottamaan pikavippien takia pankkilainan, jota joutuu makselemaan vielä 2030-luvun puolelle. Koski ei myöskään voi ottaa enää velkaa.
”Tuttu pankkivirkailija oli aivan järkyttynyt, kun kerroimme hänelle, mitä on tapahtunut. Mietin, olenko enää hengissäkään siinä vaiheessa, kun viimeinen lyhennys pitäisi maksaa pois.”
Koski saa yhä outoja soittoja ja yhteydenottoja. Marja-vaimo on kieltänyt vastaamasta.
Perhe pystyy sentään elämään normaalisti. He saavat eläkettä, talo on velaton ja Marjalla on säästöjä. Yhteiset tilit eivät myöskään kärsineet vaurioita.
Silti Koski kokee yhä häpeää. Hän teki kollegansa Jukka Voutilaisen kanssa rakkaushuijauksista tietoiskun ”samaan aikaan, kun itse olin kylmäverisen lypsämisen kohteena.
Täysin pilalle ei Kosken ja hänen perheensä elämä mennyt. Yhteiset varat säilyivät. Kuva: Timo Hämäläinen
”Voin syyttää tästä massiivisesta typeryydestä vain ja ainoastaan itseäni. En olisi koskaan uskonut, että minulle voi käydä näin. Tulen kantamaan tätä asiaa mielessäni varmasti koko ikäni.”
”Olin elänyt kuusikymppiseksi asti tajuamatta, miten häikäilemättömiä ihmisiä maailmassa voi olla. Että näin voidaan ihan oikeasti toiselle ihmiselle tehdä. Ettei edes pientä summaa voida maksaa takaisin rahojen oikealle omistajalle. Että maailmassa on aitoa pahuutta.”
Sitaatit Sanna Kajander Ruthin kirjasta Jarmo Koski – Salattu elämäni (S&S 2025). Kirja ilmestyy 5.10.2025.