Sudenpentuja saattaa tassutella parhaillaan yllättävän lähellä Oulua. Kaupungin itäpuolelle on muodostunut viimeisen vuoden aikana susireviiri, jonka länsireuna alkaa jostain Pilpasuon suojelualueen nurkilta, eli vain reilun kymmenen kilometrin päästä Rotuaarilta.
– Länsisuomalainen ja itäsuomalainen susi ovat perustaneet yhdessä parireviirin sinne, kertoo Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Mia Valtonen.
Koska pari oli jo keväällä yhdessä, se on hyvinkin voinut saada pentuja toukokuussa.
– Kun lumi tulee, voidaan jälkihavainnoista selvittää, onko lisääntyminen tapahtunut. Eivät ne aina ensimmäisenä vuotena lisäänny, mutta biologinen lähtöoletus on, että näin käy. Eli mielenkiintoisia aikoja siellä eletään, Valtonen sanoo.
Susiparin 825 neliökilometrin laajuinen reviiri leviää itään Muhoksen ja Ylikiimingin välisiä metsiä ja soita pitkin aina Utajärvelle ja Sanginjärvelle asti. Suurin osa tästä Ylikiimingin reviiristä on siis useiden kymmenien kilometrien päässä Oulusta.
Yhä tarkemmaksi käyneen susitutkimuksen ansiosta Ylikiimingin Romeon ja Julian taustat tunnetaan.
– Tiedämme, että susiparin naaras on Pahkavaaran reviiriltä. Se on pantasusi, joka on ollut aiemmin pantaseurannassa, mutta pannasta on jo akku loppu, Valtonen kertoo.
Pahkavaaran reviiri on susiparin naapurissa Utajärveltä ja Vaalasta koilliseen. Uros on vaeltanut alueelle parin sadan kilometrin päästä.
– Dna-näytteen perusteella se on Vartiuksen reviiriltä, eli ihan itärajalta, Valtonen kertoo.
Nuoret sudet voivat vaeltaa hyvinkin pitkiä matkoja etsiessään paikkaansa maailmassa.
– Urokset ovat ehkä kovempia liikkumaan, mutta molemmat tekevät sitä, Valtonen kertoo.
Tekijä: Liubov Alekseeva
Ylikiimingin susireviirin tiedot löytyvät Luken tiistaina julkistaman kanta-arvion aineistosta. Kyseessä on yksi uusista reviireistä, joita ei ollut Luken kartoissa vielä viime vuonna.
Luke arvioi, että Suomessa oli maaliskuussa 76 susilauman tai -parin asuttamaa reviiriä, kun vuotta aiemmin reviirien määräksi arvioitiin 62.
Susikannan vahvistuminen näkyy Oulun lähistöllä muun muassa niin, että Luken karttoihin on ilmestynyt uudet perhelaumat Rantsilan ja Kestilän välille sekä Ruukin, Vihannin ja Rantsilan välimaastoon.
Luken kartoissa vielä näkyvä Kemilän reviiri Ylikiimingin itäpuolella on sen sijaan tyhjentynyt, kun sieltä on ammuttu kaksi sutta porovahinkojen vuoksi.
Reviirejä on tullut lisää susikannan vahvistumisen myötä.
Vuosi sitten Luke arvioi, että maassa oli keväällä 2024 noin 300 sutta. Nyt Luke arvioi, että viime kevään susiluku oli 430. Kanta-arvio nousi siis yhtenä vuotena peräti 46 prosenttia, mikä on poikkeuksellisen hyppäys siihen nähden, että susikanta on kasvanut viime vuosina noin kymmenen prosentin tahtia.
Kasvussa on jonkin verran silmänlumetta. Luke on nimittäin saanut nyt aiempaa merkittävästi paremman aineiston susikannan arviointiin, kun vapaaehtoiset ovat kirjanneet aktiivisesti susihavaintojaan Tassu-rekisteriin ja keränneet DNA-näytteitä tutkijoille.
Susikannasta on saatu siis aiempaa tarkempi kuva, mikä samalla merkitsee, että aiempien vuosien arviot ovat olleet alakanttiin.
Luken johtava tutkija Samu Mäntyniemi kertoo, että tutkijat löysivät tuoretta susipäivitystä tehdessään toistakymmentä sellaista reviiriä, joissa oli perhelauman rakenteita, vaikka alueelta ei ollut edelliseltä vuodelta tiedossa edes parireviiriä.
– Siitä tulee jo parinkymmenen suden vaje aiempaan arvioon, Mäntyniemi kertoo.
Susikanta on levinnyt etenkin niille alueille, joilla elää paljon valkohäntäpeuroja ja metsäpeuroja. Kalevan lukija ikuisti kuvan metsäpeurat muutama vuosi sitten Kestilän ja Temmeksen välissä.
Kuva: Jonni Sihvo / arkisto
Susikanta on alimmillaan maaliskuisin. Tutkijoilla on tuolloin tarkimmat tiedot eläimistä, koska niiden jälkiä ja DNA-näytteitä löytyy parhaiten lumisena aikana.
Susien määrä lisääntyy aina tuntuvasti huhti-toukokuussa, kun pennut syntyvät. Vuosittainen vaihtelu on muutenkin suurta pienehkössä populaatiossa, jossa on suuri kuolleisuus.
Jonkinlaisen vuosittaisen keskiluvun susikannalle saa marraskuun tienoilta. Luke ennustaa, että tämän vuoden marraskuussa susia on 557. Jos kannanhoidollista metsästystä ei aloiteta, kanta todennäköisesti kasvaa edelleen muutamalla kymmenellä vuodessa.
Susiluvuissa on huomioitava, että osa pedoista liikkuu molemmin puolin itärajaa. Niistä Luke laskee Suomen susikantaan puolet. Koko maan luvuissa ovat toisaalta mukana poronhoitoalueen sudet, jotka eivät siellä pitkään menesty.
Esimerkiksi viime syksynä poronhoitoalueen itäosissa arvioitiin olevan kuusi susireviiriä. Talven aikana poronhoitoalueelta kuitenkin kaadettiin vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla 26 sutta.
– Maaliskuussa poronhoitoalueella ei ollut jäljellä enää kuin yksittäisiä susia, Mia Valtonen kertoo.
Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) ilmoitti Luken kanta-arvion julkistamisen jälkeen, että suden kannanhoidollinen metsästys voi hänen puolestaan alkaa pian.
– Kun susikanta on näinkin voimakkaassa kasvussa, meillä on hyvät perusteet sallia suden metsästys tulevana talvena. Kiintiöt määritellään kanta-arvion ja muiden tarpeellisten tietojen pohjalta, Essayah sanoo MMM:n tiedotteessa.
Maa- ja metsätalousministeriön edustaja Sami Niemi ei halunnut Luken tiedotustilaisuudessa eritellä miten voimakasta metsästystä ministeriö valmistelee.
Luken edustajat eivät puolestaan halunneet ottaa kanta-arviosta järjestetyssä tiedotustilaisuudessa suoraan kantaa siihen, onko susikanta nyt kestävällä tasolla, koska metsästyksessä on kyse myös suden yhteiskunnallisista vaikutuksista, kuten porovahingoista.
Sari Essayah.
Kuva: Vesa Joensuu / arkisto
Suomen susikanta kestäisi metsästystä paremmin, jos geenit liikkuisivat paremmin idästä länteen. Nyt susikanta vahvistuu Länsi-Suomessa, mutta Länsi- ja Itä-Suomen sudet eivät juuri pariudu keskenään. Oulun itäpuolelle pesiytynyt pari on harvinainen poikkeus sääntöön.
Länsi-Suomen kantaa uhkaa sisäsiittoisuus, jos se ei saa uutta verta. Ongelma on siis sama kuin Ruotsin ja Norjan susikannalla, jonne pääsee uusia susia Pohjois-Suomen läpi vain aniharvoin.
Itä-Suomen kanta on samaa perimää kuin Venäjän susikanta, jonka koosta ei ole yhtä tarkkaa tietoa kuin Suomen omista susista.
Suomen itäinen ja läntinen kanta sekoittuisivat luultavasti paremmin, jos susireviirejä olisi myös maan keskiosissa, mistä ne puuttuvat nyt melkein kokonaan. Tutkijatkaan eivät tiedä miksi.
– Tätä hämmästellään vuosittain. Sisä-Suomessa olisi sudelle samanlaiset elinmahdollisuudet kuin muuallakin, Valtonen kertoo.
Salametsästys on yksi ilmeinen selitys, mutta asiaan voi vaikuttaa myös suden ravinto. Peto näyttää nyt menestyvän parhaiten alueilla, joilla elää hirveä pienempää saalista, eli valkohäntäpeuroja, metsäpeuroja ja metsäkauriita.
Joko luit?
Tutkija Ilpo Kojolan mukaan susi on hyötynyt valkohäntäpeurasta ja Ukrainan sodasta.