Hyvinvointi|Jos on aiemmin kokenut kaamosväsymyksen raskaana, voi olla syytä sytyttää kirkasvalolamppu jo etupeltoon, sanoo tutkimusprofessori Timo Partonen.
Monille ikävä pimeiden aamujen tuttu eli kaamosväsymys alkaa yleensä painaa lokakuun aikana. Nopealla toiminnalla pahimmat oireet voi kuitenkin pitää kurissa tai peräti välttää, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partonen.
Kaamosväsymyksestä kärsii Partosen mukaan noin 25 prosenttia suomalaisista. Oireet kestävät yleensä noin helmikuuhun.
Vaivan selkeimpiin piirteisiin kuuluu se, etteivät pitkätkään yöunet tunnu riittävän väsymykseen.
Kaamosväsyneenä voi nukkua jopa pari tuntia pidempään kuin kesäkuukausina. Uni jää kuitenkin katkonaiseksi eikä virkistä tarpeeksi, Partonen sanoo.
Huonosti nukkuminen johtaa helposti muihin oireisiin, kuten ärtyneisyyteen ja sosiaalisen tarmon heikkenemiseen.
”Silloin vetäytyy helpommin pois seurasta eikä halua olla niin paljon muiden kanssa tekemisissä”, Partonen sanoo.
Lisäksi monet huomaavat ruokahalunsa kasvaneen. Erityisesti tekee mieli hiilareita. Se ei tarkoita pelkästään sokerinhimoa, vaan myös esimerkiksi perunaa, pastaa ja puuroa voi kulua paljon, Partonen selventää.
Kun pimeys tuo kylkiäisenä vähentyneen liikuntamotivaation, johtaa yhdistelmä Partosen mukaan helposti painonnousuun. Monille kaamosväsyneille kertyy syksyn ja talven aikana kahdesta viiteen lisäkiloa.
Vain pieni osa kaamosoireita kokevista kärsii kaamosmasennuksesta, Partonen painottaa.
Kaamosmasennukseen liittyy yllä mainitut tavalliset oireet, mutta lisäksi se aiheuttaa hyvin voimakkaan mielialan muutoksen, joka täyttää masennussairauden merkit ja vaatii lääkärin arvion.
”Silloin tavallisista kiinnostuksen kohteista saatava mielihyvä vähenee tai häviää”, Partonen sanoo.
Kaamosmasennusta sairastaa noin 1–2 prosenttia suomalaisista.
Parhaita keinoja helpottaa kaamosoireita on valo, Partonen sanoo. Koska luonnonvaloa voi olla vähän, monet turvautuvat kirkasvalolamppuun.
Päivittäistavarakaupoista saatava kirkasvalolamppu tulisi laittaa päälle joka aamu tai ainakin viitenä aamuna viikossa, Partonen ohjeistaa.
Ensimmäisen viikon ajan kirkasvalolampun läheisyydessä tulee oleskella noin puoli tuntia, minkä jälkeen aikaa voi pudottaa noin 20 minuuttiin.
Valohoidon tarve on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Jotkut voivat Partosen mukaan tarvita sitä 45 minuutista pariinkin tuntiin joka aamu.
Kaamosoireet alkavat helpottaa yleensä jo ensimmäisen valohoitoviikon aikana. Kirkasvalohoitoa kannattaa Partosen mukaan kuitenkin jatkaa koko syksyn ja talven läpi.
Myös kaamosmasennusta hoidetaan ensisijaisesti kirkasvalohoidolla, mutta potilas voi sen lisäksi tarvita esimerkiksi terapiaa tai lääkehoitoa, Partonen kertoo.
Kirkasvalolamppu voi olla myös syytä laittaa päälle jo ennen kuin kaamosoireet ehtivät iskeä ensimmäisen kerran.
Jos on esimerkiksi aiempina vuosina kokenut kaamosväsymystä, voi valohoidon aikaisella aloittamisella lieventää tulevia oireita tai parhaassa tapauksessa välttää ne kokonaan, Partonen sanoo.
Muita keinoja pitää oireet kurissa ovat liikunnan tasaisesta määrästä ja sosiaalisesta aktiivisuudesta huolehtiminen.
”Kaamosoireiluun kuuluu halu vetäytyä muista syrjään. Sitä pitäisi pyrkiä vastustamaan ja sen sijaan nimenomaan vaalia ihmissuhteitaan.”