Näyttelijä Ville Myllyrinne pelkää hetkeä, kun nuorinkin kolmesta lapsesta lentää pesästä. Se tuo mieleen vanhenemisen, jota kohti Ville ei ole erityisen halukas katsomaan.
3 lasta
Pojistani vanhin on jo aikaa sitten muuttanut omilleen, ja tuskin pikkuvelikään kovin pitkään enää nurkissa pyörii. Luojan kiitos iltatähtemme – ihana tyttömme – on vasta kymmenvuotias, ja saamme vielä joidenkin vuosien ajan jatkaa tätä upeaa lapsiperhe-elämänvaihetta. Se tuntui aikoinaan ikuiselta, mutta lopulta pojat aikuistuivat pelottavan nopeasti.
En edes viitsi ajatella, minkälaiseen mustaan aukkoon tuijottamista on edessä, kun jäämme vaimoni kanssa kahden. Rakastan vaimoani, mutta vuosikymmenien lapsiperhearjen jälkeen havahtuminen vanhenemiseen ja siihen, mitä ikinä siellä nyt onkaan edessä, ei ihan hirveästi kiehdo. Katson siis toistaiseksi toisaalle ja kuvittelen, että olen yhä 28-vuotias.
26 vuotta naimisissa
Olen kiitollinen ja onnekas siitä, että olen saanut jakaa elämäni rakastamani ihmisen kanssa näin pitkään iloineen ja suruineen. Toivottavasti yhteistä elämää on vielä vuosikymmeniä jäljellä ja jos ei ole, niin toivottavasti omat vuoteni ovat vähäisemmät kuin vaimollani. En tiedä, miten hyvin viihtyisin yksikseni villatakissa hortoilevana papparaisena.
100 kiloa penkistä
Tällä tuloksella ei itseni kokoinen mies ihan hirveästi voi pullistella ”piireissä”, mutta mitä sitten. Minulle se kuitenkin tarkoittaa, että olen vielä pienellä siivulla mukana elämän pelissä. Väistämätön taantuminen vähän kaikessa on tosiasia, mutta teen, minkä voin sen eteen, että olisin fyysisesti kutakuinkin pelikunnossa.
Näyttelijä Ville Myllyrinne arvelee, että on ollut nuorempana hiukan liian mukavuudenhaluinen, vaikka töitä painoikin. ”Jos olen aivan rehellinen itselleni, niin olinko valmis laittamaan aivan kaiken osaamiseni peliin?” Kuva: Anna Huovinen
2 000 000 euroa käteistä
Kaksi miljoonaa euroa käteistä oli summa, jonka nuorena kuvittelin olevan tie vapauteen. Oletin, että sitten olisin tarpeeksi ja voisin tehdä, mitä haluan.
Nyt ajattelen, että onpa kertakaikkisen typerä tapa rakentaa elämänsä sisältö moiselle tavoitteelle. Helppo siihen on haksahtaa ja menettää elämänsä varsinainen merkitys ja sisältö.
Taiteellisessa työssä ja viihteessä menestyksen ylikorostaminen vie ilon itse tekemisestä. Ulkopuolelta tulevan arvostuksen hehkussa on mukava köllötellä, mutta todellista merkitystä sillä on vain siinä tapauksessa, että koen onnistuneeni itse työssä, että se itsessään on ollut tärkeää. Muutenhan sitä antaa elämänsä riippuvaiseksi muiden tuomiosta.
8 tuntia unta
Minun on syytä pitää kiinni kahdeksan tunnin yöunista. Vähintään se tarvitaan, ettei päivistä tule taistelua uupumista vastaan. Kun lapset olivat pieniä ja omat elintavatkin mitä olivat, unet jäivät aivan liian lyhyiksi tai huonolaatuisiksi. Päivistä tuli silloin puurtamista ja pakkopullaa.
4 treeniä viikossa
Säännöllinen aamuliikunta on jo monta vuotta kulkenut mukana, ja ilman sitä olisi jäänyt useampikin asia tekemättä.
Kehitystä ei enää tapahdu samalla tavalla kuin joskus ennen, ja siinä on ollut nielemistä. Joudun tekemään kohtuullisen paljon hommia sen eteen, että näytän edes tältä – ja miten palkitsevana sitä nyt voi pitää? Jos jotain kadun, niin sitä, etten nuorempana satsannut enemmän fyysiseen puoleen ja nauttinut ruumiin suorituskyvystä.
Vaikka ei tässä nyt vieläkään ihan rollaattoria tarvita. Perinteistä painonnostoa suosittelen aivan kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Jos ei mitään muuta, niin nöyryyttä se opettaa.
”
Olin ehkä liian mukavuudenhaluinen ja aavistuksen laiska.
10 vuotta jäljellä
Kymmenen vuotta koetan jaksaa vielä painaa hommia omalla parhaalla tasollani.
Koomikko Ricky Gervais sanoi joskus viisaasti katuvansa sitä, että alkoi tehdä töitä kunnianhimoisesti ja parhaansa antaen vasta 40-vuotiaana, ja allekirjoitan sen täysin. Olen kyllä tehnyt paljon töitä, mutta ehkä jätin sittenkin jotkut kivet kääntämättä. Olin ehkä liian mukavuudenhaluinen ja aavistuksen laiska.
Haluaisin nähdä nyt, missä ovat oman osaamiseni todelliset rajat, kun en voi enää piiloutua lapsiarjen haasteiden taa tai käyttää muitakaan tekosyitä töiden välttelyyn.
Toisaalta en ajatellut raataa lopun elämääni, joten kymmenen vuotta saa riittää. Sen jälkeen voin toivottavasti keskittyä valikoimaan töistä vain ne, jotka vetävät luonnostaan puoleensa ja tehdä niitä ilman sen suurempia pyrkimyksiä.
Ville on niitä ihmisiä, joilla ei juuri ole muistikuvia edellisestä viikosta saati viime kesästä. ”En ole yhtään peräpeiliin tuijottaja. Miksi kuluttaa aikaa sellaisten tapahtumien ja kokemusten parissa, jotka tapahtuivat jo?” Kuva: Anna Huovinen
0 ideaa
Nolla on se, mistä kirjoittaminen ja näytteleminen lähtee joka jumalan kerta. Varsinkin näytteleminen on niin hienovaraista ja monin osin intuitiivista, että siinä onnistuminen vaatii lähinnä pohjatonta luottamusta. Joskus hyvin harvoin on kamera saanut tallennetuksi jotakin, jota katson itsekin positiivisesti yllättyneenä. Mistä se syntyy, on ikuinen mysteeri.
Kirjoittaminen on hitaampi prosessi ja antaa siksi hieman myöten, mutta siinäkin suurimmat ja tärkeimmät oivallukset tulevat jostain ajattelun tuolta puolen – ja kun ne tulevat, se on suurinta onnea, mitä tässä työssä voi kokea.
35 keikkaa
Setämies-kiertueellani on 35 keikkaa. Vuosikymmenien firmakoomikkona toimimisen jälkeen sain vihdoin revityksi itsestäni sen, mitä oman kiertueen toteutumiseen vaadittiin. Olen unelmoinut siitä teini-ikäisestä saakka, mutta ajan myötä kynnys kasvoi.
Vasta 50 vuotta täytettyäni tajusin, että jollen tee sitä nyt, en tee sitä koskaan. Ja sitä en antaisi itselleni anteeksi.
Ehkä odottelin jotain taivaalta tulevaa inspiraatiota, joka toisi mukanaan niin jäätävää materiaalia, ettei epäonnistuminen olisi mahdollista. Se salama ei kuitenkaan koskaan iskenyt, ja niin oli vain tartuttava tietokoneen näppäimistöön.
Kun lämmittelykeikat myytiin loppuun ja ne saivat hyvän vastaanoton, olen harmitellut lähinnä sitä, että en tehnyt tätä jo paljon aiemmin. Mutta kaikella lienee tarkoituksensa – ehkä tämänkin aika oli juuri nyt eikä yhtään aikaisemmin.
2 koomikkoa
Ketonen ja Myllyrinne -sarjaa tehtiin vain kolme kautta noin sata vuotta sitten, mutta ilman sitä en olisi minä. En osaa edes kuvitella, minkälaiseksi työelämäni olisi muodostunut ilman sitä. Se on määrittänyt sekä minun että Karin (Ketonen) elämää ja tulee todennäköisesti tekemään niin hamaan tappiin asti riippumatta siitä, että molemmat meistä ovat tehneet jumalattoman määrän muutakin sen jälkeen.
Sketsit jäivät elämään. Tulimme käsitelleeksi ihmisen elämää kulmista, jotka ovat ainakin jossain määrin ajattomia. Olen monessa velkaa sille prosessille, joka silloin käynnistyi. Välillemme kehittyi myös ikuinen ystävyys.
”
En yleensä muista edes edellisestä viikosta yhtään mitään.
1984 ensimmäinen albumi
Van Halenin 1984 oli ensimmäinen vinyylilevy, jonka olen elämässäni ostanut. Olin silloin 11-vuotias. Rakkaus musiikkiin alkoi kopioiduista c-kaseteista. Kun lopulta sain ruinaamani levysoittimen ja vahvistimen, se vasta oli elämää!
Keräsin melko pätevän albumikokonaisuuden, jonka erään muuton yhteydessä laittelin vintille odottamaan parempaa loppusijoituspaikkaa, ja sieltä se pöllittiin. Isku ei ollut ehkä taloudellisesti suuren suuri, mutta emotionaalisesti valtava. Ihan kuin osa lapsuutta ja nuoruutta olisi varastettu.
322 883 puhelinnumero
Lapsuudenkotini puhelinnumero on tatuoituna aivoihini, enkä todennäköisesti pääse siitä ikinä eroon. Tietäjät tietävät: oli aika, kun näitä numerosarjoja oli ihmisten aivoissa enemmän kuin muistoja kesästä.
Muuten en ole elämässä yhtään peräpeiliin tuijottaja, enkä yleensä muista edes edellisestä viikosta yhtään mitään. En muista edes omien sketsieni punchlineja enkä sisältöjä.
Aika ajoin joku pyytää tekemään sen tai tämän vanhan jutun, mutta kehotan tekemään itse, jotta itsekin näen, mitä siinä tapahtui. Sama pätee lomamatkoihin, tapahtumiin, juhliin ja ties mihin asioihin, joita illanvietoissa muistellaan. Kyselen pojiltani, missä olemme olleet lomalla ja milloin.
En käsittääkseni kärsi muistihäiriöstä eikä vintti muutenkaan hämärrä, vielä. Yksinkertaisesti en vain näe mitään järkeä kuluttaa aikaa sellaisten tapahtumien ja kokemusten parissa, jotka tapahtuivat jo.
Ville Myllyrinne
52-vuotias näyttelijä ja stand up -koomikko. Naimisissa. Kolmen pojan isä. Setämies-kiertueella syys-joulukuun aikana 35 paikkakunnalla.