Auringon aktiivisuus vaihtelee useissa eripituisissa jaksoissa, joista tunnetuin on noin 11 vuotta. Nasan analyysin mukaan kotitähtemme tätä pidempiaikainen aktiivisuus on noussut vuodesta 2008 lähtien.
Pitkäaikaisessa aktiivisuudessaan Aurinko oli laskusuunnassa aina 1980-luvulta lähtien vuoteen 2008 asti. Tuolloinen aktiivisuusjakso oli historiallisen hiljainen ja ennusteet epäilivät jopa auringonpilkkujen olevan katoamassa. Näin on käynyt aiemmin esimerkiksi vuosina 1645–1715 koetun Maunderin minimin aikana.
“Kaikki merkit viittasivat siihen, että Aurinko oli vaipumassa pitkittyneeseen matalan aktiivisuuden jaksoon”, selittää Jamie Jasinki Nasan JPL:stä.
“Siksi oli yllätys nähdä trendin kääntyneen päinvastaiseksi. Aurinko on vähitellen heräämässä”, Jasinki jatkaa.
Jasinkin uuden tutkimuksen mukaan vuodesta 2008 alkaen aurinkotuulen nopeus sekä plasman ja magneettikentän parametrit ovat olleet nousussa. Selvää syytä Auringon pitkäaikaisiin vaihteluihin ei vielä ymmärretä.
Auringon aktiivisuus vaikuttaa esimerkiksi revontulien ja radiohäiriöiden määrään, matkustajalennoilla saatuun säteilyannokseen, astronauttien terveyteen sekä aurinkokuntaa ympäröivän aurinkotuulen muodostaman suojakuplan kokoon.
Virallista kuukausittaista Auringon pilkkulukua ja siitä tehtyä käyrää pääsee tarkastelemaan NOAAn sivuilta. Parhaillaan eletään Auringon 11-vuotisen syklin maksimia ja seuraavaa minimiä odotetaan vuodelle 2031.
Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)