Juttu tiivistettynä
- Yle tapasi Kiovassa Martan, joka pakeni viime keväänä Venäjän miehittämältä alueelta Donetskista, Itä-Ukrainasta.
- Venäjän tukemat separatistit ottivat vallan Martan kotikaupungissa vuonna 2014. Marta kertoo jutussa, miten kouluopetus muuttui Venäjän propagandan välineeksi.
- Marta löysi muita Ukraina-mielisiä nuoria sosiaalisesta mediasta. He joutuivat viestimään toisilleen koodikielellä seurausten pelossa.
- Marta sanoo monen nuoren haluavan paeta Donetskin alueelta, mutta pelko estää heitä.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
KIOVA Lähtöaamuna viime huhtikuussa Marta pakkasi reppuun vain välttämättömät vaatteet ja paperit. Vanhemmilleen hän ei sanonut mitään.
– He luulivat, että menin yliopistolle. Mutta en palannut.
Sen sijaan hän nousi bussiin kohti Venäjää. Salassa suunniteltu pakomatka pois Venäjän miehittämästä Itä-Ukrainasta oli alkanut.
Jos vanhemmat olisivat tienneet tyttärensä aikeista, he olisivat voineet joutua vaikeuksiin tai estää Martaa lähtemästä.
Tapasimme Martan Kiovassa. Turvallisuussyistä hän ei esiinny jutussa koko nimellään.
Marta kertoo tienneensä jo teini-iässä, ettei hän halua jäädä Venäjän miehittämään Donetskiin. Päätös vahvistui Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen alettua vuonna 2022.
– Oli nöyryyttävää piilottaa identiteettini ja ajatukseni. Kaiken aikaa pelkäsin, että joku kuulee väärän sanan.
Videolla Marta kertoo Ylen Hanna Visalalle, miten hän koki elämänsä Donetskissa ja miksi hän halusi pois:
Koulu muuttui propagandan välineeksi
Donetskin alueella syntynyt ja kasvanut Marta oli toisella luokalla, kun Venäjän tukemat separatistit ottivat vallan hänen kotikaupungissaan vuonna 2014. Hän muistaa, kuinka aikuiset väittelivät siitä, kenelle heidän kaupunkinsa kuuluu. Venäjä-mieliset sanoivat, että Donetskin alue olisi aina ollut Venäjää.
– Minusta, jopa lapsena, se oli absurdia. Tiesin, että Donetsk on Ukrainaa.
Koulunkäynti muuttui nopeasti. Kolmannesta luokasta lähtien ukrainalaiset oppikirjat korvattiin venäläisillä, eikä historian tunneilla enää opetettu Ukrainan historiaa, vaan pelkästään Venäjän ja Neuvostoliiton tarinaa.
– Kirjoissa väitettiin, että Donbasin alue on etnisesti venäläinen, kertoo Marta.
Osa opettajista käytti silti salaa ukrainalaisia kirjoja. He varoittivat lapsia kertomasta kenellekään, etteivät joutuisi pidätetyiksi.
Opetukseen tuli myös uusi aine: ”isänmaallinen kasvatus”. Tunneilla opetettiin muun muassa, miksi miehitys on oikeutettua. Sotilaat vierailivat luokissa ja heitä esiteltiin sankareina.
– Se oli pelkkää propagandaa Venäjän suuruudesta ja sodan oikeutuksesta, Marta sanoo.
Yksi pakollisista oppitunneista oli ”Keskusteluja tärkeistä asioista”. Nämä oppitunnit ovat osa Venäjän opetussuunnitelmaa ja kirjattu myös turvallisuusstrategiaan. Tavoitteena on kasvattaa oppilaista uskollisia Venäjän kansalaisia.
Propagandan kohteena ovat erityisesti nuoret, koska he käyttävät sosiaalista mediaa ja saavat sieltä vaihtoehtoista tietoa.
– Nuoret tietävät myös muunlaisesta elämästä, vaikka tiedon saaminen kävi aina vain vaikeammaksi, Marta sanoo.
Venäjä esti ukrainalaisten tv-kanavien katselun täysin hyökkäyssodan alettua vuonna 2022. Koteihin vaihdettiin satelliittiantennit, joista näkyivät vain Kremlin kanavat.
Sosiaalinen media jäi nuorten ainoaksi väyläksi ulkomaailmaan. Kun Venäjä esti pääsyn Googleen ja muihin ulkomaisiin verkkopalveluihin, Marta käytti VPN-yhteyksiä päästäkseen Instagramiin, Youtubeen ja ukrainalaisille verkkosivuille.
– Informaatio on osa miehitystä, mutta ihmiset eivät niele kaikkea, Marta sanoo.
Vanhempiensa kanssa Marta ei voinut ajatuksistaan puhua. Hän sanoo heidän sopeutuneen Donetskissa vallitsevan tilanteen. Marta itse seurasi ukrainalaisia somekanavia ja tapasi samoin ajattelevia kavereita.
– Teini-iässä ymmärsin vähitellen, että ympärilläni kerrottiin vain valheita.
Avaa kuvien katselu
Yliopiston aulan seinillä oli Venäjän propagandajulisteita, joissa nuoria kannustettiin muun muassa liittymään Venäjän nuortenarmeijaan. Kuva: Marta
Donetskissa eläminen tarkoitti jatkuvaa jännitystä. Ihmisiä katosi kaduilta ja kodeistaan.
– Venäläiset poliisit tulivat ja veivät ihmisiä, eikä kukaan tiennyt, mitä heille tapahtui. Se sai kaikki hiljaisiksi, Marta sanoo.
Pelko oli läsnä joka puolella. Marta oli opiskellut monta vuotta ukrainaa verkon välityksellä, mutta uskalsi puhua sitä ystäviensä kanssa vain syrjäisissä paikoissa. Ukrainan kielen puhuminen saattoi johtaa pidätykseen.
Marta kertoo, että kaduilla sotilaat saattoivat pysäyttää ilman syytä, tarkistaa puhelimen, epäillä ihmistä vaatteiden perusteella tai tunkeutua kotiin.
Myös muut miehityksen alla eläneet ovat kuvanneet, kuinka viranomaiset seurasivat viestintää: puhelimet ja sovellukset käytiin läpi, ja esimerkiksi Signal tai Whatsapp olivat kiellettyjä. Niiden käyttäminen saattoi johtaa kuulusteluihin.
Marta löysi samanmielisiä sosiaalisen median kuten Tiktokin ja Instagramin kautta.
Nuoret viestivät koodikielellä: Ukrainan lippu -emoji, runoilijan sitaatti tai tietty värivalinta riitti kertomaan, kuka oli samalla puolella.
– Se ei ollut turvallista, mutta se oli tapa näyttää, ettemme ole yksin.
Marta kertoo videolla, kuinka nuoret viestivät toisilleen:
Mutta myös nuorten keskuudessa oli kaksi leiriä. Jotkut tekivät ilmiantoja viranomaisille.
Marta oli jo pitkään halunnut päästä pois miehitetystä Itä-Ukrainasta ja elää vapaata nuoren elämää. Täytettyään 18 hän otti yhteyttä Helping to leave -järjestöön, joka auttaa ihmisiä lähtemään miehitetyiltä alueilta.
Avaa kuvien katselu
Marta kuvattuna Donetskin ja Makeevkan rajalla ennen lähtöään Donetskista 2025. Kuva: Marta
Pako alkoi bussimatkalla Venäjän puolelle, koska ainoa reitti pois Donetskista kulki Venäjän kautta.
Tarkastuspisteitä oli useita, mutta Marta pääsi jatkamaan matkaa. Ystävä saattoi häntä osan matkasta, mutta palasi Donetskiin. Sen jälkeen Marta jatkoi yksin.
– Tiesin, että jos jäisin kiinni, minua ei päästettäisi rajan yli. Se oli pelottavaa, mutta en välittänyt, Marta sanoo.
Venäläiset rajavartijat voivat tarkistaa puhelimen ja somehistorian. Yksi ”väärä tykkäys” ukrainalaisessa julkaisussa voi johtaa pidätykseen.
Marta oli poistanut kaikki Ukrainaan liittyvät kuvat, emojit ja viestit puhelimestaan.
Hän noudatti myös tarkasti vapaaehtoisten auttajien ohjeita siitä, miten tarkastuspisteillä pitää käyttäytyä. Pitää olla tarina: minne on menossa ja miksi. Miehittäjien kysymyksiin kannattaa vastata rauhallisesti, eikä tärkeitä yksityistietoja pidä jakaa. Ukrainalaisten ryhmien seuraaminen sosiaalisessa mediassa pitää lopettaa ja sotaan liittyvät postaukset poistaa.
Pakomatka kesti kymmenen päivää ja kulki Valko-venäjän kautta.
Järjestö auttoi Martaa hankkimaan väliaikaisen, niin sanotun ”valkoisen passin”, joka oikeutti rajanylitykseen Valko-Venäjältä Ukrainaan. Martalla oli ennestään vain syntymätodistus ja Venäjän passi.
Mariupolista paennut täti ja serkku odottivat Kiovassa. Serkku, joka oli opiskellut lakia, oli auttanut häntä pakoon valmistautumisessa.
– Ilman häntä en olisi uskaltanut. Hän opasti, mitä minun piti sanoa rajalla ja mitä papereita näyttää.
Marta muistelee ensimmäistä halausta tädin keittiössä:
– Se oli tulevaisuuteni alku. Tajusin, etten ole yksin ja että minulla on paikka, johon kuulun.
Avaa kuvien katselu
Marta tykkää käydä ulkoiluttamassa miehitetyiltä alueilta pelastettuja koiria kiovalaisessa puistossa. Kuva: Rinna Härkönen / Yle
Marta tietää, että moni nuori haluaisi lähteä Donetskista, mutta pelko estää heitä. Jotkut piilottavat mielipiteensä, toiset taas tukevat Venäjää helpomman elämän vuoksi. Venäjä-mielisille tarjotaan hylättyjä taloja ilmaiseksi, eikä ilman Venäjän passia saa koulutusta tai terveydenhoitoa.
– Ilman Venäjän passia ei ole oikeuksia. Minunkin oli pakko ottaa se ennen kuin pääsin lähtemään, Marta sanoo.
Nuorena naisena hänen oli hieman helpompi paeta, mutta nuorten miesten liikkumista valvotaan tiukemmin, koska heitä värvätään Venäjän armeijaan.
Kotiin Marta ei juuri pidä yhteyttä, sillä uskoo puheluiden olevan tarkkailun alla.
– Yritän olla ajattelematta sitä. Vanhemmat soittivat muutaman kerran, mutta emme voi puhua vapaasti, Marta kertoo.
Marta ei usko voivansa palata.
Hänen nimensä on todennäköisesti kirjattu turvallisuuspalvelun listoille, ja paluu voisi olla hengenvaarallista.
Ihmisoikeusjärjestöt muistuttavat, että jokainen matka miehitetyille alueille on suuri riski.
Tänä syksynä Marta aloitti japanin kielen opinnot Kiovan yliopistossa. Elämässä on alkanut uusi luku.
– Kaipaan Donetskia, mutta en tiedä, milloin näen sen uudestaan. Toivon vain, että jonain päivänä se on taas Ukrainaa.