Tässä ajallisessa mittakaavassa ilmastokriisi ei ole maapallon kriisi – se on meidän kriisimme, oma joutsenlaulumme.
Maapallolla on ollut elämää noin 3,8 miljardin vuoden ajan. Ihmislaji, Homo sapiens, on ollut olemassa vain noin 300 000 vuotta. Teollinen vallankumous, joka käynnisti laajamittaisen saastuttamisen, alkoi vain reilut 250 vuotta sitten.
Jos tämä kaikki tiivistettäisiin yhteen vuoteen, ihmiskunnan aika vastaisi noin 41 minuuttia, ja teollinen aikakausi vain kahta sekuntia.
Ja jos ihmiskunta katoaisi huomenna, luonto pyyhkisi jälkemme pois alle miljoonassa vuodessa. Betonirakenteet murenisivat, muovit hajoaisivat, ja lopulta ei olisi mitään, mikä kertoisi meistä.
Tässä ajallisessa mittakaavassa ilmastokriisi ei ole maapallon kriisi – se on meidän kriisimme, oma joutsenlaulumme.
Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) raportti 29.9. toteaa, että ympäristön tila on vakavasti heikentynyt: luonnon monimuotoisuus vähenee, ekosysteemit rapautuvat ja luonnonvaroja kulutetaan yli kestävyyden. Ilmastonmuutos kiihtyy, ja vaikka joitain edistysaskeleita on otettu, ne eivät riitä. Eurooppa on maailman nopeimmin lämpenevä maanosa ja se kamppailee sekä sopeutumisen että rakenteellisen muutoksen kanssa. Myös Suomessa tilanne on huolestuttava; hiilinielut heikkenevät, kiertotalous etenee hitaasti ja kulutustaso on kestämätön.
”
Jos ihmiskunta katoaisi huomenna, luonto pyyhkisi jälkemme pois alle miljoonassa vuodessa.
Naomi Klein kirjoittaa, että ilmastonmuutos ei ole vain ympäristökysymys, vaan peili, joka paljastaa yhteiskuntamme rakenteellisen ongelman.
Taloutemme perustuu jatkuvaan kasvuun ja luonnonvarojen riistoon. Mutta ei huolta, luonto sopeutuu ja selviää – se on tehnyt niin ennenkin. Mikä ei selviä, on meidän elintapamme. Ilmastokriisi murentaa ruoantuotantoa, kaventaa asuttavia alueita ja aiheuttaa muiden lajien massasukupuuton. Tässä kamppailussa emme taistele vain maapallon puolesta – taistelemme oman selviytymisemme puolesta.
On lohdullista ja samalla musertavaa ymmärtää: maapallo ei tarvitse meitä. Me tarvitsemme sitä.
Siksi keskustelun ytimessä ei pitäisi olla kysymys “Miten pelastamme ilmaston?”, vaan “Miten pelastamme itsemme?”
Se on paljon rehellisempi kysymys, jonka vastauksen tiedämme, mutta paradoksaalisesti emme halua sitä kuulla.
Markus Holm (vihr.)
Pori