Suomessa – etenkin tietyillä alueilla – lapsia diagnosoidaan ja lääkitään ADHD:n vuoksi huomiota herättävän paljon. Taustalta paljastuu lääkärikuntaa jakava kiista. ”On outoa”, asiantuntija kuvaa tilannetta.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Suomessa lasten ADHD-diagnoosit ja -lääkitys ovat lisääntyneet huomattavasti, mikä herättää huomiota myös ulkomailla.
Lääkärikunta on erimielinen asiasta: osa pitää lääkitystä liiallisena, toiset näkevät sen tarpeellisena. Myös lääkkeiden haitoista on erilaisia näkemyksiä.
Itä-Suomessa jopa neljännes alakouluikäisistä pojista saa ADHD-lääkkeitä, mikä on kansainvälisesti poikkeuksellisen korkea osuus.
Syiksi epäillään mm. diagnostiikan siirtymistä perusterveydenhuoltoon ja koulun tukitoimien puutetta.
Lasten ADHD-diagnoosit ja -lääkitys ovat lisääntyneet Suomessa niin hurjaa vauhtia, että tilastot herättävät huomiota ulkomaita myöten.
Lääkärit Suomessa ovat diagnooseista ja lääkityksen vaikutuksista erimielisiä. Monien mielestä lapsia lääkitään Suomessa jo liikaa.
Tilastojen kärjessä on ollut viime vuosina Pohjois-Karjala, mutta Pohjois-Savossa poikien ADHD-lääkitys on lisääntynyt vieläkin nopeammin.
Pohjois-Savon hyvinvointialueen lastenpsykiatrian ylilääkärinä toimii palkittu lastenpsykiatri Anita Puustjärvi.
Puustjärvi on myös ADHD:n Käypä hoito -työryhmän johtaja ja vastaa virallisista suosituksista, jotka ohjaavat ADHD:n hoitokäytäntöjä Suomessa.
”
Lääkkeellä voi olla samantyyppinen vireystilaa nostava vaikutus kuin kofeiinilla.
Puustjärvi on eri linjalla monien muiden alan asiantuntijoiden kanssa siitä, kuinka paljon tutkittua tietoa ADHD-lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista on.
– Lääkkeitä on käytetty jo 1970-luvulla ja enenevissä määrin 1990-luvulta lähtien. Lääkkeiden tehosta ja haitoista on luotettavaa tutkimustietoa, ja ne ovat turvallisia oikeaan tarkoitukseen käytettynä, Puustjärvi vakuuttaa.
Puustjärven mukaan lääkityksen vaikutuksia seurataan paljon tarkemmin verrattuna muihin lääkkeisiin, joiden vaikutus on samansuuntainen.
– Jos lääkettä saa lapsi, jolla ei ole ADHD:ta, se ei todennäköisesti vaikuta mitenkään oppimiseen tai käyttäytymiseen. Lääkkeellä voi olla samantyyppinen vireystilaa nostava vaikutus kuin kofeiinilla, joka on maailman käytetyin stimulantti, Puustjärvi toteaa.
Suomessa lapselle määrätään lääkkeitä hyvin herkästi, jos hän saa ADHD-diagnoosin, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä.
Lääketehtaiden toteuttamat tutkimukset kestävät pisimmillään yleensä pari vuotta, mutta käytännössä Suomessa lääkehoidot jatkuvat lapsilla paljon pidempään.
– Meillä ei ole pitkäaikaista seurantaa siitä, millaisia vaikutuksia on esimerkiksi kymmenen vuoden käytöllä, Aalto-Setälä sanoo.
Jotain pitkäaikaisvaikutuksista tiedetään.
ADHD-lääkkeillä voi olla pitkällä aikajänteellä lievää vaikutusta lapsen kasvuun ja verenpaineeseen, kertoo Taysin lasten neuropsykiatrian yksikön apulaisylilääkäri Riikka Riihonen.
ADHD-lääkkeitä käyttävä lapsi voi jäädä hieman lyhyemmäksi kuin ilman lääkkeitä kasvanut lapsi. Lääke vähentää yleensä ruokahalua.
Stimulanttilääke voi nostaa verenpainetta ja pulssitasoa sekä vaikuttaa sydän- ja verisuonielimistöön.
– Lääkkeet vaikuttavat aivotoimintaan, Riihonen sanoo.
”
Syytökset liittyvät salaliittoteorioihin ja muuhun sellaiseen.
Riihosen mukaan ADHD-lääkkeen määräämiskynnys voi olla tavallista matalampi, koska sillä ei ole todettu tavallisella väestöllä isoja haittoja. Sen sijaan ADHD-potilaille lääkkeestä on kyllä hyötyä: aivokuvantamisella on voitu osoittaa, että lääke edistää ADHD-potilaiden aivojen rakenteellista kypsymistä.
Helsingin Sanomat kertoi toukokuussa 2024 Kuukausiliitteen artikkelissa, että ADHD-lääkkeet ovat lääkeyhtiöille kultakaivos, sillä niiden syöminen aloitetaan lapsena ja käyttöä jatketaan jopa koko elämän.
Lääkeyhtiöt ovat antaneet rahaa tutkijoille ja lääkäreille. Lääkeyhtiöt ovat maksaneet luentopalkkioita myös Anita Puustjärvelle.
Voivatko lääkeyhtiöiden intressit olla diagnoosien lisääntymisen taustalla?
– Se on mielenkiintoinen juttu, joka nostetaan esiin säännöllisesti. Syytökset liittyvät salaliittoteorioihin ja muuhun sellaiseen. Lääketehtaiden tehtävänä on myydä lääkkeitä ja tehdä hyvää bisnestä, joten kysymys on tavallaan ymmärrettävä, Puustjärvi sanoo.
– Nämä lääkkeet ovat suhteellisen edullisia, ja lääkefirmat ovat hyvin tarkkoja siitä, että noudatetaan tiukkoja määräyksiä ja ohjeita lääkkeiden määräämisestä.
Itä-Suomessa on alueita, joilla yli viidesosalla alakouluikäisistä pojista on ADHD-diagnoosi. Pohjanmaalla samanikäisistä pojista vain 7 prosentilla on sama diagnoosi.
Suomen ADHD-tilastoja on hämmästelty ulkomaita myöten.
– Norjalaisen sanomalehden toimittaja oli yhteydessä. Suomen luvut ovat pohjoismaalaisittain huomiota herättäviä, Aalto-Setälä kuvailee.
Norjalainen toimittaja oli kysynyt asiasta myös Kelan tutkijalta.
– Meillä alakouluikäisten poikien ADHD-lääkkeiden käyttö oli viime vuonna lähes kolminkertaista Norjaan verrattuna. Myös alakouluikäisten tyttöjen lääkkeiden käyttö on kaksinkertaista Norjaan verrattuna, kuvailee Kelan erikoistutkija Miika Vuori.
Asiantuntijoiden mukaan ADHD:n lisääntymistä selittää mahdollinen virhediagnostiikka. Tämä voi johtaa tilanteisiin, jossa lääkehoito aloitetaan lapsella, jolla ei ole siihen tarvetta.
Puustjärven mukaan taas ADHD:ta ei välttämättä edelleenkään aina tunnisteta, jos lapsella on esimerkiksi samaan aikaan jokin muu häiriö.
Kelan rekisteritietojen mukaan Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa loppuvuonna syntyneistä 11–12-vuotiaista pojista lähes neljännes sai viime vuonna korvauksia ADHD-lääkeostosta.
Itä-Suomen luvut ovat huomattavan suuria, sillä kansainvälisesti on arvioitu, että noin 5–8 prosentilla lapsista ja nuorista on ADHD.
– Suomen luvut ovat poikkeuksellisen isoja kansainvälisesti, varsinkin poikien väestöosuudet Itä-Suomessa, sanoo erikoistutkija Vuori.
Suomessa tilastokäyrät alkoivat nousta jyrkemmiksi viisi vuotta sitten.
Islanti on erottunut muista Pohjoismaista jo 15 vuoden ajan. Islannissa koko maan pojista yli viidennes käytti toissa vuonna ADHD-lääkkeitä. Maan tytöistä lääkkeitä käytti 15 prosenttia.
– Yhdeksi syyksi tutkijat ovat esittäneet, että islantilaiset lääkärit saivat koulutuksensa Jenkeissä ja omaksuivat amerikkalaiset lääkehoitokäytännöt muuta Eurooppaa ja Pohjoismaita nopeammin, Vuori kertoo.
”
Koululääkäreillä ja terveyskeskuksissa lääkäreillä on sata muuta tehtävää.
Aalto-Setälän mukaan yksi suurimmista eroista Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä on se, että Suomessa ADHD:n diagnostiikkaa on viety perusterveydenhuoltoon. Muissa Pohjoismaissa diagnoosit ovat enemmän erikoissairaanhoidon ja ADHD:n hoitoon erikoistuneiden työryhmien vastuulla.
Suomessa kouluilta, vanhemmilta ja opettajilta saattaa tulla painetta lääkäreille tehdä lapselle ADHD-diagnoosi, THL:n ylilääkäri arvioi.
– Koululääkäreillä ja terveyskeskuksissa lääkäreillä on sata muuta tehtävää. Siellä ei ole useinkaan aikaa eikä resursseja laadukkaaseen moniammatilliseen diagnosointiin, Aalto-Setälä sanoo.
Vuonna 2023 Pohjois-Savossa lääkkeitä käyttäviä poikia oli jopa enemmän kuin varsinaisen diagnoosin saaneita. Tuolloin maakunnan 7–12-vuotiaista pojista 17,2 prosenttia käytti ADHD-lääkkeitä, kun samanikäisistä pojista 16 prosentilla oli ADHD-diagnoosi.
Tutkijan mukaan tietojärjestelmien erot voivat selittää asiaa. Niiden vuoksi kaikki diagnoosit eivät välttämättä siirry THL:n rekisteriin.
Mahdolliset ADHD:n virhediagnoosit huolestuttavat THL:n ylilääkäri Aalto-Setälää. Jos lapselle on diagnosoitu virheellisesti aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, se on ylilääkärin mielestä eettinen ongelma.
– Mikä vain väärä tai turha diagnoosi voi vaikuttaa lapsen käsitykseen omasta itsestään ja hänen itsetuntoonsa, Aalto-Setälä huomauttaa.
Tutkimustietoa ei ole siitä, miksi lasten ja nuorten ADHD-luvuissa on Suomessa niin suuria alueellisia eroja. Puustjärven mukaan on mahdollista, että geeniperimä vaikuttaa niihin joillain tavoin.
Sama ero näkyy Itä- ja Länsi-Suomen välillä myös sydänsairauksien, psykoosien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien kohdalla, Puustjärvi huomauttaa.
Lasten keskittymistä oppitunneilla voidaan tukea esimerkiksi kuulosuojaimilla. Kuva: VESA MOILANEN / Lehtikuva
Lastenpsykiatri Riihosen mukaan Suomen palvelujärjestelmässä täytyy olla selittäviä tekijöitä sille, että lasten ja nuorten ADHD-diagnoosien määrässä on niin suuria alueellisia eroja.
Riihosen mukaan ei ole mitään näyttöä siitä, että joillakin alueilla olisi paljon enemmän lapsia, joilla on tarkkaavuushäiriö.
– Totta kai Suomessa on alueittain myös geneettisiä eroja, mutta on outoa, että tilastojen erot näyttävät noudattavan hyvinvointialueiden rajoja.
”
On hirveän tavallista, että lapset eivät nuku öisin tai nuku riittävästi, eivät syö eivätkä liiku.
Pojilla ADHD-lääkitys aloitetaan yleisimmin koulunaloitusvuosina, eli noin 6–8 vuoden iässä.
Riihonen pohtii, voiko ADHD:n lääkehoidon yleisyyteen joillakin alueella vaikuttaa se, jos lasten on vaikea saada tukea koulunkäyntiin. Luokkakoot ovat monissa kouluissa isoja ja erityisopetusta on saatavilla liian vähän, mikä voi vaikuttaa lasten pärjäämiseen koulussa.
Lastenpsykiatrin mukaan lasten keskittymiskykyä rapauttaa moni muukin asia kuin älypuhelin.
– On hirveän tavallista, että lapset eivät nuku öisin tai nuku riittävästi, eivät syö eivätkä liiku. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, miltä lapsen toiminta näyttää seuraavana päivänä koulussa.
Voivatko tällaiset asiat selittää alueellisia eroja ADHD-diagnooseissa?
– Mielestäni kannattaisi vertailla, mitkä ovat koulujen budjetit ja mahdollisuudet tarjota tukitoimia alueilla, joilla lapsille määrätään paljon ADHD-lääkkeitä verrattuna niihin alueisiin, joilla lääkkeiden käyttö ei ole yhtä yleistä suhteutettuna väestöön ja ikään, Riihonen esittää.
Kelan erikoistutkijan mielestä Suomessa pitäisi tutkia ja keskustella ylipäätään siitä, miksi lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on nyt historiallisen korkealla tasolla.
Levoton aika ja avoimet oppimisympäristöt eivät sovi lapsille, joilla on heikentynyt keskittymiskyky. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva
Myös THL:n ylilääkäri Aalto-Setälä kääntää katseen kouluihin. Hän uskoo, että ADHD:n ylidiagnostiikassa voi olla kyse siitä, että niin moni lapsi tai nuori on rajalla tarkkaavaisuuden ja keskittymiskyvyn suhteen.
Heille avoimet oppimisympäristöt eivät sovi.
Viime aikoina kouluissa on alettu palata omiin luokkahuoneisiin ja pulpetteihin. Ne tukevat tarkkaavuutta ja ovat välttämättömiä monille lapsille, ylilääkäri sanoo.
Puustjärvi puolestaan ihmettelee, miten lapsia autetaan, jos lääkkeiden käyttöä paheksutaan, mutta samaan aikaan yhteiskunnalla ei ole rahaa sote-palveluihin, vanhempien tukemiseen tai kouluihin.