Muissa pohjoismaissa kotimaiseen elokuvaan satsataan ja sitä arvostetaan. Suomessa hallitus sen sijaan on leikkaamassa tuotantotukia miljoonilla ja alalla ennakoidaan konkursseja.

Savon Kinot elokuvateatteriketjun teatteripäällikkö Sari Peltonen seisoo aulatiloissa elokuvajulisteiden edessä.

Avaa kuvien katselu

Savon Kinot on jo lähes neljäkymmentä vuotta toiminut pohjoiskarjalainen perheyhtiö. Sari Peltonen toimii teatteripäällikkönä. Kuva: Siru Päivinen / Yle

Juttu tiivistettynä

  • Sari Peltonen on Savon Kinot Oy:n teatteripäällikkö ja kasvanut elokuvien parissa.
  • Savon Kinot on Suomen kolmanneksi suurin ja ainoa täysin kotimainen elokuvateatteriketju.
  • Hallituksen suunnitelma leikata yli viisi miljoonaa euroa kotimaisen elokuvan tuotantotuesta huolestuttaa myös elokuvateattereita, erityisesti pienemmillä paikkakunnilla.
  • Toteutuessaan hallituksen leikkaus tulee aiheuttamaan konkursseja kotimaisella elokuva-alalla.

Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.

Elokuvateatteri on kiteeläiselle Sari Peltoselle kuin toinen koti. Savon Kinot oy:n nykyinen teatteripäällikkö on kasvanut elokuvien parissa.

Savon Kinot on vuonna 1986 perustettu pohjoiskarjalainen perheyhtiö, jolla on elokuvateattereita Joensuussa, Kiteellä, Savonlinnassa, Iisalmessa ja Varkaudessa.

Se on tällä hetkellä maan kolmanneksi suurin ja myös ainoa täysin kotimainen elokuvateatteriketju.

Tyhjä elokuvateatterin sali.

Avaa kuvien katselu

Joensuussa on tässä katsomossa nähty elokuvia jo marraskuusta 1927 lähtien. Elokuvateatteri Tapio on yksi maan vanhimmista elokuvateattereista. Kuva: Heikki Haapalainen / Yle

– Meillä on oikeastaan jo neljäs sukupolvi astumassa mukaan toimintaan, joten monenlaisia alaan kohdistuvia muutoksia on ehditty kohdata.

Sari Peltosen vanhempien yrittäjätaipaleelle osui television tulo suomalaisten olohuoneisiin. Nyt vetovastuussa oleva sisarusparvi sai osakseen koronavuodet.

Seuraavaksi edessä häämöttävät kulttuurialan leikkaukset, jotka hallitus kohdistaa myös kotimaiseen elokuvatuotantoon.

Niistä Peltosella ei ole hyvää sanottavaa. Hän tietää, mitä leikkaukset tarkoittavat alalle ja valkokankaiden äärellä.

Sari Peltoselle elokuvatuotannon ja jakelun ketju on tuttu vuosikymmenten matkalta. Video: Siru Päivinen / Yle, Heikki Haapalainen / Yle

Suomessa tuotetaan vuosittain noin 15–17 pitkää elokuvaa. Ne tehdään kansainvälisesti verrattuna pienillä budjeteilla.

Kotimaisella elokuvalla on vahva kannattajajoukko. Erityisesti pienemmillä paikkakunnilla kotimaisuus päihittää selvästi kansainväliset tuotannot.

– Kiteen elokuvateatterissamme yli 60 prosenttia vuoden katsojaluvista tulee kotimaisen elokuvan puolelta. Joensuussakin kotimaisuus tuo lähes 40 prosenttia katsojista, Peltonen avaa.

Hän kantaa huolta teatteriketjujen ulkopuolella olevista pienten paikkakuntien elokuvateattereista. Ne eivät selviä, jos kotimainen elokuvatuotanto ajetaan nykyistä ahtaammalle. Kotimainen elokuva on niiden elämänlanka.

Ilman tuotantotukia ei synny onnenmaita eikä myrskyluodonmaijoja

Kotimainen elokuva on viime vuosinakin tarjonnut katsojille tarinoita suomalaisuudesta. Esiin on nostettu kansakunnan historiaa henkilöiden ja tapahtumien kautta. Myös suomalainen lähimenneisyys ja nykyhetki näkyvät valkokankaalla.

– Lähes jokainen kotimainen elokuva tuottaa enemmän verotuloja valtion kassaan, kuin saa tuotantotukea. Erityisesti tämän takia hallituksen linjaus tuntuu hämmentävältä, Peltonen toteaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan kotimaisen elokuvan tuotantotuesta on tarkoitus leikata viisi ja puoli miljoonaa euroa.

Jos hallituksen elokuva-alaan kohdistamat leikkaukset toteutuvat vähenee kotimaisten ensi-iltojen määrä jopa puoleen nykyisestä, arvioi Suomen Elokuvasäätiö.

Elokuvasäätiön osuus tuotantojen rahoituksesta on kriittinen. Ilman sitä tuotannoille on vaikea löytää muitakaan rahoittajia.

Valkokankaan äärellä käytiin Suomessa viime vuonna lähes seitsemänmiljoonaa kertaa. Katsotuin kotimainen elokuva oli Myrskyluodon Maija, jonka kävi katsomassa 470 302 katsojaa.

Elokuvateatterit ovat kansakunnan olohuoneita

Joensuulainen elokuvateatteri Kino Tapio on yksi Suomen vanhimmista elokuvateattereista, joka on yhä alkuperäisessä käytössä. Se on toiminut vuodesta 1927 ja sen alkuperäinen nimi oli Oy Elävienkuvien Teatteri Tapio.

Ensimmäinen esitys nähtiin 29. marraskuuta 1927, kun valkokankaalle heijastettiin Uuno Eskolan ohjaama Ei auta itku markkinoilla.

Arkistokuvassa Pohjois-Karjalan työväen maakuntajuhlan marssi elokuvateatteri Tapion ohi 4.7.1937.

Avaa kuvien katselu

Elokuvateatteri Tapio alkuperäisessä asussaan vuonna 1937. Pohjois-Karjalan työväen maakuntajuhlan marssi kulki sen ohi heinäkuussa. Kuva: Työväen arkisto

Tapio oli pitkään yksi Joensuun kolmesta elokuvateatterista. Kahden muun suljettua ovensa Tapio laajeni Savon Kinojen käsissä nelisaliseksi, nykyaikaiseksi elokuvateatterikeskukseksi vuonna 2005.

Tiloissa juhlittiin äskettäin nykyisen salilaajuuden 20-vuotista taivalta. Valkokankaalla oli tarjolla useita kotimaisia uutuustuotantoja kaikenikäisille katsojille.

Hallituksen suunnittelema yli viiden miljoonan euron leikkaus on elokuva-alalla kohdistumassa pääasiassa Suomen elokuvasäätiön jakamaan tuotantotukeen, jolla rahoitetaan kotimaisia elokuvia.

Säätiö rahoitti viime vuonna noin 20 pitkää kotimaista elokuvaa ja noin 20 dokumenttielokuvaa. Lisäksi säätiö rahoittaa lyhytelokuvia.