Kommentti|Suomi on monilla ympäristömittareilla Euroopan hännillä, kertoo tuore raportti. Poliitikkojen teot eivät vastaa puheita, kirjoittaa ympäristötoimittaja Heli Saavalainen.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Suomi on monilla ympäristömittareilla Euroopan hännillä, kirjoittaa ympäristötoimittaja Heli Saavalainen.
Luonnon tila on heikko koko Euroopassa, myös Suomessa.
Suomen ilmastopolitiikan tukijalka, metsien hiilinielu, on romahtanut.
Poukkoileva ympäristö- ja ilmastopolitiikka ruokkivat epävarmuutta, Saavalainen kirjoittaa.
”Raportti on kattava tilannekuva, jonka pohjalta voi tehdä poliittisia päätöksiä”, sanoi ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala (kok) Euroopan ympäristö 2025 -raportin esittelytilaisuudessa maanantaina.
”Seuranta luo pohjan tietoon perustuvalle ympäristöpolitiikalle”, Multala jatkoi.
Juuri näin. Tutkijat ovat laatineet laajan tietopaketin ympäristön tilasta. Faktat ovat selvät, joten poliitikot voivat ryhtyä toimiin.
Mutta mikä mättää? Politiikka on mennyt väärään suuntaan. Faktat ja hienot tavoitteet eivät ulotu käytännön politiikkaan. Strategiat eivät johda muutokseen.
Euroopan ympäristövirasto (EEA) julkaisi viime viikolla laajan raportin Euroopan ympäristön tilasta. Peräti 38 maata kattavan tietopaketin viesti on huolestuttava, joskaan ei yllättävä: ilmaston kuumeneminen kiihtyy ja luonnon monimuotoisuus köyhtyy.
Luonnon tila on heikko koko Euroopassa, myös Suomessa. Toisin kuin yleisesti ajatellaan, Suomi on monella ympäristömittarilla Euroopan hännillä.
”
Ilmastonmuutoksen ja luontokadon hidas eteneminen luo illuusion kiireettömyydestä.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat jo konkreettisesti niin ihmisten arjessa kuin taloudessa ja turvallisuudessakin.
Rahoitus- ja vakuutusyhtiöt ovat jo tilanteeseen heränneet, poliitikot vasta availevat silmiään. Työlistalle tulee tämän tästä muita asioita, ehkä kiireellisempiä.
Vaikka luontokadon pysäyttäminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen ovat olemassaolomme kannalta välttämättömiä, niiden hidas eteneminen luo illuusion kiireettömyydestä.
Varsinkin luontokatoa koskevia toimia on lykätty vuodesta toiseen ja tavoiteaikataulua vuosikymmenestä toiseen. Nyt luonnon köyhtyminen pitäisi pysäyttää vuoteen 2030 mennessä. EEA:n raportin mukaan tämäkään aikaraja ei pidä.
Punaisten lippujen, varoitusmerkkien, lista raportissa on masentava: luontokato, ilmastonmuutoksen vaikutukset ekosysteemissä, maaperän köyhtyminen ja veden niukkuus, ilmastonmuutoksen kiihtyvät vaikutukset, hiilinielujen kehitys, maatalouden ja liikenteen päästöt, kemikaalit, vesivarojen niukkuus ja saastuminen, merien tila, kiertotalouden hidas kehitys, kestämätön kulutustaso.
Nämä kaikki ovat menossa entistä huonompaan suuntaan. Suurin osa EU:n itselleen asettamista tavoitteista on karkaamassa käsistä.
Suomella ei ole aihetta röyhistelyyn. Esimerkiksi luonnonvarojen kulutus henkeä kohden on Suomessa Euroopan suurinta. Luonnonvarojen ylikulutus on keskeinen syy sekä ilmastonmuutoksen että luontokadon kiihtymiseen.
Suomen ilmastopolitiikka nojasi pitkään valheelliseen tukijalkaan – metsien laskennalliseen hiilinieluun, jolta lisääntyneet hakkuut, turvepitoisten maiden päästöt ja tarkentuneet laskelmat veivät pohjan.
Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja, tutkimusprofessori Jyri Seppälä muistutti, että Suomessa myös metsäkato asukasta kohti on Euroopan mittakaavassa suuri.
Miten näin on päässyt käymään?
Taustalla on muun muassa metsätalouden vahva rooli poliittisessa päätöksenteossa. Se on jarruttanut toimia maankäyttösektorin hiilinielujen huolehtimisesta. Pelkkä fossiilisen energian alasajo ei kuitenkaan enää riitä, myös metsänhakkuut pitää tutkijoiden mukaan saada nykyistä maltillisemmiksi.
Euroopan ympäristöviraston pääjohtaja Leena Ylä-Mononen muistutti raporttia esitellessään, että kaikki inhimillinen on lopulta riippuvaista luonnosta. Luonto ja ympäristö ovat ihmisen turvallisuuden, terveellisyyden ja vaurauden perusta.
Silti koko Euroopassa kiertotalousaste on vain 11,8 prosenttia. Suomessa materiaalien hyödyntämisaste on 4,4 prosenttia.
Kiertotalous etenee vielä heikommin kuin EU:ssa keskimäärin, vaikka politiikkatavoitteissa korostetaan kiertotalouden roolia.
Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa todetaan, että luonnonvarojen ylikulutukseen nojaavasta taloudesta on välttämätöntä siirtyä kohti kiertotaloutta. Siirtymä on selonteon mukaan myös merkittävä mahdollisuus Suomelle.
Luonnonvarojen kulutus on siis saatava kestävälle tasolla. Silti samaan aikaan viikosta ja päivästä toiseen meille kerrotaan, että emme kuluta tarpeeksi. Hallitus sysää talouskasvun puutetta kuluttajien harteille.
Kiertotalous on talousmalli, jossa materiaaleja hukataan mahdollisimman vähän ja jätteen synty minimoidaan.
Luontokato ja ilmastonmuutos koskevat meitä kaikkia. Kyse ei ole vain ympäristöstä vaan myös esimerkiksi väestön hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Ylikulutus ja luonnonvarojen hupeneminen vaarantavat molemmat.
Poukkoileva ympäristö- ja ilmastopolitiikka ruokkivat epävarmuutta. Varmuutta ympäristöpolitiikalle loisivat ennen kaikkea valtiolliset päätökset ja sitova sääntely. Tavoitteista on pidettävä kiinni.