Afrikan maat kaupungistuvat, ja nuoria on valtavasti. Asiantuntija povaa epävakaita aikoja, kirjoittaa Ylen Afrikan-kirjeenvaihtaja Eeva Eronen.

Mielenosoittajia megafonin ja banderollien kanssa kadulla.

Avaa kuvien katselu

Hallitusta vastustavat mielenosoitukset jatkuivat Madagaskarilla tänään maanantaina. Kuva on lokakuun 2. päivältä. Kuva: AFP / LehtikuvaToimittaja Eeva Eronen henkilökuvassa.

NAIROBI Etenkin nuoret ovat kerääntyneet kaduille Marokossa ja Madagaskarissa. Heidän viestinsä vallanpitäjille on, että nykymeno ei vetele.

Madagaskar on yksi maailman köyhimmistä maista, ja siellä ihmiset ovat turhautuneet etenkin vesi- ja sähkökatkoihin. Korruptio ärsyttää ihmisiä.

Marokossa kaduilla vaaditaan parempia terveyspalveluita ja koulutusta, vähemmän korruptiota. Ihmisiä vihastuttaa se, kuinka paljon hallinto käyttää rahaa valmistautuessaan vuoden 2030 jalkapallon MM-kisoihin. Marokko rakentaa nyt stadionia, josta pitäisi tulla maailman suurin.

Mielenosoittaja arvioi Marokossa, ettei heillä pitäisi olla syytä olla osoittamassa mieltään.

Maat ovat kutakuinkin Afrikan mantereen vastakkaisilla laidoilla, mutta protestiaalloilla on paljon yhteistä. Paitsi että nuoret ovat tyytymättömiä yhteiskunnalliseen tilanteeseen, he ovat myös koordinoineet mielenilmauksia verkossa.

Molemmissa maissa mielenosoituksia on organisoinut verkossa ryhmä, jonka nimessä mainitaan Gen Z eli sukupolvi Z. Z-sukupolven edustajista vanhimmat ovat syntyneet 90-luvun loppupuolella.

– Elämämme on pilalla. Kaikki hajoaa.

Näin tilannetta Madagaskarilla kuvasi kolmannen vuoden lakiopiskelija Rakotoarivao Andritiana Kevin New York Timesille. Hänen täytyy kävellä joka päivä vesikatkojen takia hakemaan vettä, ja jonottamiseen menee puolitoista tuntia. Tietokone ja muut laitteet kärsivät jännitepiikeistä, joita tapahtuu sähkökatkojen takia.

Mielenosoittajat kommentoivat tilannetta alla olevalla videolla.

Marokon ja Madagaskarin mielenosoitusaallot tuskin jäävät viimeisiksi. Afrikassa on kymmeniä ja kymmeniä maita, joiden poliittinen historia ja nykytila eroavat toisistaan.

Yksi yhteinen nimittäjä maille kuitenkin on nuorien valtava määrä. Koko mantereella mediaani-ikä on 19, eli puolet on tätä nuorempia ja puolet vanhempia.

Afrikan maiden nuorista kaupunkilaisista poliittisena voimana kirjan kirjoittanut Michelle Gavin ennakoi, että tulevaisuus tuo tullessaan lisää poliittista epävakautta: erilaisia hallitusten vastaisia liikkeitä, nopeampia vallanvaihdoksia ja uusien johtajien lyhyempiä kuherruskuukausia.

Asiantuntijana arvostetussa Council on Foreign Relations -ajatuspajassa toimiva Gavin on ollut Yhdysvaltain suurlähettiläänä Botswanassa, edustanut Yhdysvaltoja Eteläisen Afrikan kehitysyhteisössä ja toiminut presidentti Barack Obaman avustajana.

Paitsi että nuoria on todella paljon, he ovat koulutetumpia kuin vanhempansa. Digitalisaatio on tehnyt poliittisesta keskustelusta helpompaa, ja nuoret ovat selvillä siitä, mitä on meneillään, myös maailmalla.

Marokossa ja Madagaskarilla seurattiin varmasti Nepalin tapahtumia syyskuussa. Siellä nuoret mielenosoittajat kaatoivat hallituksen. Protestit nimettiin Gen Z -mielenosoituksiksi.

Mies puvussa puhuu pöydän takana. Pöydässä on YK:n logo.

Avaa kuvien katselu

Madagaskarin presidentti Andry Rajoelina on liikemies ja entinen DJ. Hän tuli ensimmäisen kerran valtaan vallankaappauksella 2009. Kuva: Sarah Yenesel / EPA

Gavinin mukaan myös kaupungistuminen vahvistaa kehitystä. OECD ennustaa, että Afrikan kaupungit kasvavat 950 miljoonalla asukkaalla vuoteen 2050 mennessä. Kaupungistuminen luo hallinnoille uusia vaateita, sillä kaupungeissa tarvitaan kohtuuhintaista asumista, terveyspalveluita ja tietysti töitä.

Gavin huomauttaa, ettei talouskasvu Afrikassa ole muotoutunut samaa tahtia työpaikoiksi, ja liian moni kaupunkien asukas jumittuu köyhyysloukkuun.

Kaupungeissa nuoret myös näkevät selvästi räikeät tuloerot. Nairobissa slummit ja rikkaiden sekä keskiluokan asuinalueet voivat olla aivan vieri vieressä. Hurjan todellisuuden näkee droonilla otetuista ilmakuvista.

Tämä yhtälö tietää turhautumista, tyytymättömyyttä ja kaipuuta muutokseen.

Asiaa tuskin auttaa, että useissa Afrikan maissa valtaa pitää presidentti, joka on ollut vallassa pidempään kuin suuri osa äänestäjistä on ollut elossa.