Jarno Pikkaraisen Ässät on Liigan alkukauden suurimpia positiivisia yllättäjiä.

  • Ässien ennakoitiin menettävän asemiaan, mutta se porskuttaakin kärkikahinoissa.
  • Se on löytänyt keinot pahojen menetysten paikkaamiseen.
  • Pikkarainen avaa porilaisten vahvan marssin taustat.

Ässät oli jäänyt kaudella 2023–24 sijalle 11 ja ulos pudotuspeleistä, kun seura tiedotti pestanneensa Jarno Pikkaraisen päävalmentajakseen.

Uutinen ei noussut nettisivustojen kärkipaikoille, mutta aliarvostettu valmentaja johti joukkueen heti ensimmäisellä Porin-kaudellaan kuudenneksi – parhaaseen sijoitukseen sitten kevään 2013 sensaatiomestaruuden.

Toiselle kaudelleen Pikkarainen näytti saavan huonommat työkalut. MM-kisoissa pelannut ykkösketju Lenni Hämeenaho– Jan-Mikael Järvinen– Eemil Erholtz hajosi laiturien vaihdettua maisemaa, ja Liigan paras maalivahti Niklas Rubin tarttui Erholtzin tavoin Kärppien syöttiin.

Korvaajiksi hankitut nimet eivät varsinaisesti vakuuttaneet, ja yleisten odotusten mukaan porilaisten piti menettää asemiaan.

Tätä kuvastaa esimerkiksi Jatkoajan järjestämä 12 eri median kiekkotoimittajien veikkaus, jossa Pata rankattiin keskimäärin sijalle 10. Sattumoisin seuran 2,35 miljoonan euron pelaajabudjetti on Liigassa juuri kymmenenneksi suurin.

Leveys kompensoi

Nyt kun kautta on pelattu kuukausi, Ässät ei ole pysytellyt sille varatulla paikalla.

Se on ikään kuin ylittänyt valtuutensa ja keulii sarjataulukon kolmossijalla. Pistekeskiarvoissa Ässiä (2,25) parempi on ainoastaan sarjakärki JYP (2,33).

– Kausi on vasta alussa. Kahdeksan peliä pelattu; viisi vieraissa ja kolme kotona, Pikkarainen muistuttaa otannan ohuudesta.

Hyvän alun merkitystä ei silti pidä väheksyä.

– Se tuo pelaajille tärkeää itseluottamusta ja pystyvyyden tunteen, valmentaja iloitsee.

– Viime vuoden työ jatkuu joukkueessa, vaikka terävin kärki lähti. Leveydellä olemme sitä pystyneet korvaamaan, neljällä kentällä ja ennen kaikkea sillä, että nuoret pelaajat ovat taas pystyneet kasvamaan eteenpäin.

Nuoret tähdet

Rami Määttä on noussut Porissa kulttipelaajaksi. Tomi Natri / AOP

Joukkueen sisäisen pörssin kärkipaikkaa pitää 37-vuotias Järvinen (3+7) ennen vikkelää ranskalaista Dylan Fabrea (5+3). Seuraavilta sijoilta löytyvät 21-vuotiaat läpimurtopelaajat Patrik Juhola (3+5) ja Nestor Noiva (4+3).

– Sisäinen kasvu on iso osa sitä, että pystytään se taso pitämään. Se on meidän kaltaisen seuran elinehto, Pikkarainen linjaa.

Myös 23-vuotias Rami Määttä kuuluu kehitysloikkia ottaneisiin nuoriin ässiin. Tehot 2+4 ja joukkueen ylivoimaisesti parhaan plus-miinuksen (+11) kirjauttanut puolustaja valittiin Liigan syyskuun parhaaksi pelaajaksi.

– Ramin isoin lahja on luonne. Hän on nuoreksi pelaajaksi tosi tietoinen omasta tekemisestään, mitä on ja mitä ei ole, ja pystyy pelaamaan tasaisesti.

– Se luonne näkyy myös kamppailemisessa. Vaikka ei ole varrella pilattu, iskuissa on terävyyttä. Henkisellä puolella todella kova kaveri, Pikkarainen suitsuttaa.

Ylisuoritus?

Ässät on päästänyt vähiten maaleja omiin, mikä kertoo mainion alkuvauhdin perustuvan ennen kaikkea sitoutuneeseen puolustuspeliin ja erinomaiseen maalivahtipeliin.

– Molemmista on kysymys, ja kyllähän me olemme olleet tehokkaita myös hyökkäyspelissä, Pikkarainen täydentää.

Tilastot vahvistavat Ässien monipuolisen onnistumisen. Sekä laukaisu- että torjuntaprosentti ovat sarjan parhaat, kuten luonnollisesti myös näiden summana tuleva niin sanottu PDO-lukema (105,7).

Vedonlyönnin näkökulmasta yli 100:n nouseva PDO tarkoittaa, että joukkue todennäköisesti ylisuorittaa.

Miten itse näet, onko joukkue ylisuorittanut vai onko tulos ollut pelitapahtumiin nähden oikeudenmukainen?

– Suurimmassa osassa pelejä se on ollut oikeudenmukainen, Pikkarainen vastaa ja katsoo pelien olleen pääsääntöisesti tasaisia.

– Mutta esimerkiksi Ilvestä vastaan me kyllä venyttiin ihan äärimmilleen, että saatiin voitto sieltä, hän viittaa vajaan kahden viikon takaiseen 3–2-ryöstöön.

– Täytyy sanoa, että Ilves oli parempi. Meidän pitäisi vähintään yhdeksän peliä kymmenestä hävitä niillä statistiikoilla, mitä siinä pelissä oli, mutta pystyttiin venymään.

Tulisielu?

Jarno Pikkarainen tekee toista vuottaan ensiluokkaista työtä Porissa. Elmeri Elo / AOP

Pelkkää uhrautuvaa puolustamista ja maalivahtien Jan Bednarin ja Filip Lindbergin päällään seisomista eivät Ässien esitykset kuitenkaan ole olleet – kaukana siitä.

Pikkarainen on vaatimustasollaan ja niin sanotun Meidän pelin periaatteiden osaamisellaan saanut joukkueen pelin viime kauden tapaan erinomaiseen kuosiin.

– Ihailen sitä, asiantuntija Karri Kivi kommentoi MTV:llä.

– On meinaan erittäin vaikeaa, lähes mahdotonta, pelata noin rauhallisesti, kun on noin tulisieluinen valmentaja.

Tunnistatko Kiven esille nostaman rauhallisen joukkuepelin ja oman tulisieluisuutesi?

– Varmaan siinä on molempia, mutta ehkä me tunnemme toisemme ja sillä tavalla se ei hetkauta, Pikkarainen sanoo.

– En nyt tiedä, olenko niin tulisieluinen. Yleensä olen rauhallinen, mutta silloin harvoin kun reagoin, se saattaa olla aika voimakasta ja elekieli voi olla kova, hän myöntää.

Pelin rytmit

Entä se pelin ”rauhallisuus”? Kun peli toimii, sekoilu ja sinkoilu jäällä vähenee.

– Me pelataan rytmejä, Pikkarainen valottaa.

– Ei mennä koko ajan päästä päähän vaan pelataan tilanteen mukaan. Niin hyökkäys- kuin puolustuspelaamisesta löytyvät sekä nopeat että hitaammat rytmit.

Tilanteiden tunnistaminen on porilaisilla jopa sarjan parasta, ja kun pelaajat tekevät valintoja yhtä aikaa, pelaaminen on selkeää.

– Se on asia, jonka kanssa joutuu jumppaamaan koko ajan. Viisikon yhteistoiminta on kaiken aa ja oo, painottaa Pikkarainen, joka on vihdoin alkanut saada ansaitsemaansa arvostusta.

Siitä kertoo myös ensi kauden kattava jatkosopimus, jonka Ässät teki Pikkaraisen kanssa jo syyskuun lopussa.