Tasavallan presidentti Alexander Stubb istahtaa torstaina Valkoisen talon Oval Officeen. Hänen matkaseuranaan on pääministeri Petteri Orpo (kok).
Kaksikon ottaa vastaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.
Hetki on aidosti historiallinen: Suomen presidentti ja pääministeri eivät ole koskaan aiemmin vierailleet yhdessä Valkoisessa talossa.
Kahteen asiaan on syytä kiinnittää huomiota.
Ensinnäkin kahdenvälinen USA-suhde on vahvempi kuin koskaan aiemmin Suomen historiassa.
Samaan aikaan Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ehkäpä henkilövetoisempaa kuin koskaan aiemmin liittovaltion historiassa.
Ensimmäinen tekijä on pitkälti presidentti Sauli Niinistön ja hänen seuraajansa Stubbin ansiota.
Jälkimmäinen on seurausta Trumpin epätavallisesta persoonasta, mutta myös ajan hengestä.
Yhdysvaltain kongressilla vaikuttaa olevan kovin vähän painoarvoa maan Ukraina-, Venäjä- tai Nato-päätöksiin. Asetelma säilyy ainakin ensi vuoden välivaaleihin saakka. Niissä demokraatit yrittävät parantaa asemiaan.
Suomalaisille ja monille muille eurooppalaisille Trumpin miehittämä Valkoinen talo näyttäytyy lännen rodeona ja Disneyn huvipuistona.
Puoliksi näin onkin.
Stubbin ja Orpon on syytä varautua jätkämäiseen huulenheittoon ja kehonkielen yllätyksiin. Jos Trump päättää ottaa vierastaan henkistä mittaa, hän saattaa vatkata tämän kättä sekuntikaupalla.
Tosin tällaiset ohjelmanumerot on varattu Ranskan presidentin Emmanuel Macronin kaltaisille johtajille, jotka pyrkivät ravintoketjun huipulle ja tasaveroisina Trumpin rinnalle.
On hyvä palauttaa mieliin, mitä Niinistö on kertonut kahdenvälisestä vierailustaan Valkoisessa talossa elokuussa 2017.
Niinistö mietti tarkkaan, mitä hän isännälleen sanoisi. Trump oli muutamaa viikkoa aiemmin ilmoittanut maansa vetäytyvän Pariisin ilmastosopimuksesta.
Suomen presidentti päätti, ettei hän mainitsisi sanaa Pariisi, jotta Trump ei hermostuisi.
– Sain arvostelua osakseni siitä, että en Washingtonin-vierailun aikana sanonut Trumpille, että se ilmastonmuutos, se on iso asia ja sinun täytyy Pariisin sopimus nyt hyväksyä, Niinistö kertoi kesällä 2018.
– Meidän keskustelumme olisi päättynyt siihen.
Valkoisen talon Roosevelt-huoneessa Trump pyysi Niinistöä kirjoittamaan nimensä vieraskirjaan. Niinistö pyöritti etusormea ohimollaan ja hauskuutti Trumpia sanomalla, että hänellä on tapana kirjoittaa ”hulluja juttuja” vieraskirjoihin.
Niinistö ja Trump Valkoisessa talossa elokuussa 2017. Kreeta Karvala
Hulluttelu vetosi Trumpiin – huoneessa olleiden ihmisten mukaan Trump nauroi aidosti.
Hersyvät tarinat ja detaljit saavat paljon tilaa julkisuudessa, koska ne kiinnostavat ihmisiä ja tekevät maailmanpolitiikasta edes rahtusen samaistuttavaa.
Niiden varjoon jää pitkäpiimäinen ja -jänteinen vaikuttaminen, jossa niin Stubb kuin Niinistö ovat olleet Trumpin kanssa sitkeitä ja taitavia.
– Kun selvitin hänelle mustaa hiiltä, me jatkoimme pitkään keskustelua. Oli ilo nähdä, että hän täysin ymmärsi ja totesi vielä, että ei hän ole mitenkään ympäristövihamielinen ihminen. Se on vaan kuulkaas niin, että pienen on tyydyttävä pieniin askeliin, mutta joskus pienet askeleet, jos niitä tarpeeksi otetaan, vievät pitkälle, Niinistö selitti aikanaan.
Pienten askelten suuri tulos on, että Yhdysvallat hankkii suomalaisia jäänmurtajia. Suomalainen merenkulun teknologia on edistyksellistä ja ympäristöystävällistä. Wärtsilä esimerkiksi valmistaa maailman vähäpäästöisimpiä laivanmoottoreita.
Ansio jäänmurtajadiilistä kuuluu kahdelle tasavallan presidentille, useammalle pääministerille, tila-autolliselle eri puolueiden ministereitä ja lukuisille virkamiehille sekä suomalaisyritysten johtajille.
Stubbin sosiaalinen tilannetaju on mahdollistanut sen, että hän on päässyt toistuvasti – myös puhelimessa ja erilaisissa huippukokouksissa – juttusille Trumpin kanssa.
Olen kysynyt Stubbilta pariinkin kertaan, mikä on ollut hänen pääviestinsä Trumpille.
– Että Vladimir Putiniin ja Venäjään ei voi luottaa, Stubb on kiteyttänyt viestinsä.
On mahdotonta määritellä täsmällisesti, mikä vaikutus kaksikon keskusteluilla on ollut.
Olipa vaikutus suuri tai kohtalainen, eurooppalaisen politiikan huipulla arvioidaan, että Stubbilla on ollut tärkeä roolinsa siinä, että Trump ei ole hylännyt Ukrainaa vaan on alkanut puhua sotarikollinen Putinista kitkerään sävyyn.
Stubb ei ole Trump-kuiskaaja eikä Niinistö ollut Putin-kuiskaaja. Suomen aseman ja ulkopolitiikan linjan muuttumisesta kuitenkin kertoo, että kansainvälisessä lehdistössä heitä on näillä lisänimillä kutsuttu.
Stubb tervehtii Trumpia paavin hautajaisissa huhtikuussa 2025. Raphael Lafargue/ABACAPRESS/ddp images
Harva tietää, ett ä Stubbia ja Niinistöä yhdistää eräs asia. Kumpikaan heistä ei arvosta Urho Kekkosta – presidenttinä vuodet 1956–1981 – järin korkealle Suomen tasavallan presidenttien kaanonissa.
Kiehtovaa on, että keski-ikäisenä Niinistö ilmaisi viehtymyksensä silloisen tasavallan presidentin Martti Ahtisaaren, Stubbin esikuvan ja myöhemmän mentorin, riskinottoalttiuteen. Niinistö vieroksui Kekkosta.
Salon Seudun Sanomat kysyi joulukuussa 1994 lehden juhlahaastattelussa 46-vuotiaalta kokoomuksen puheenjohtajalta, miellyttääkö tätä eniten Kekkosen, Koiviston vai Ahtisaaren tyyli?
– Minua miellyttävät Koiviston sfinksin kasvot ja ajatukset sekä hänen tuomansa orastava parlamentarismi, mutta minua suorastaan kiehtovat Ahtisaaren ajan avoimuus ja riskinottoalttius, jonka lopputulos ei ole näkyvissä. – – Kekkonen ei, lukemani ja kuulemani perusteella, minua samalla tavoin miellytä, Niinistö vastasi.
Stubb – varsinkin professorina työskennellessään – luonnehti lapsuutensa Suomea kekkoslovakiaksi, eikä se ollut kehu.
Vaikka vuonna 1948 syntynyt Niinistö ja vuonna 1968 syntynyt Stubb ovat ihmisinä hyvin erilaisia, heiltä kummaltakin on löytynyt riskinottoalttiutta suhteissaan Trumpiin.
Ne valtionjohtajat, jotka pelkäävät – ja heitä löytyy Euroopasta paljon – eivät edes yritä pelata Trumpin kanssa.
Stubb tiivisti 2020-luvun jälkipuoliskon maailmanpolitiikan hengen viime tammikuussa valtiopäivien avajaisissa.
– Voimapolitiikka haastaa sääntöpohjaista järjestelmää. Kahdenvälisyys ja transaktiot ovat tulleet monenkeskisen yhteistyön rinnalle. Liitämme usein nämä toimintatavat Venäjään ja Kiinaan. Mutta samat piirteet koskevat joitakin läntisiäkin valtoja, tasavallan presidentti Stubb evästi kansanedustajia.
Transaktio tarkoittaa kansantajuisesti ilmaistuna vaihdantaa, siis diilejä Trump-kielellä.
Torstainen huipputapaaminen herättänee suomalaisissa yhtä aikaa ylpeyttä ja ristiriitaisia tunteita.
Pohjimmiltaan Suomen Trump-diplomatiassa on tavoitteena suomalaisten itsenäisyyden turvaaminen.
Kun USA:n ja Suomen kahdenväliset suhteet on taottu vahvoiksi miljardien arvoisilla taloussopimuksilla, Yhdysvaltain asevoimat ja niiden ylipäällikkö, siis kulloinenkin presidentti, eivät salli venäläisten uhata Suomen vapautta ja suomalaisten olemassaoloa.
Siksi Stubbin ja Orpon vierailusta on syytä olla iloinen, vaikka isännän metkut myös ärsyttäisivät.