Juttu tiivistettynä
- Milanon talviolympiakisoissa miesten 4×7,5 kilometrin viestissä saattaa olla vain kahdeksan joukkuetta, mikä on hyvin poikkeuksellista.
- Miesten hiihdossa yksikään maa, edes Norja, ei saanut täyttä kahdeksan hiihtäjän kiintiötä kisoihin.
- Suomen päävalmentaja Teemu Pasanen suhtautuu kiintiöjärjestelmään erittäin kriittisesti.
- Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Kun Milanon talviolympiakisojen hiihtokilpailut ovat Val di Fiemmessä edenneet seitsemänteen kilpailupäiväänsä, sunnuntaihin 15. helmikuuta ja miesten 4×7,5 kilometrin viestiin, Lago di Teseron hiihtostadionilla nähdään jotain, mikä ei todellakaan lajia mairittele.
– Teoriassa viivalla voi olla 10 joukkuetta, mutta ei tarvita kuin pari sairastumista, määrä jää kahdeksaan, kuvaa Suomen päävalmentaja Teemu Pasanen lajin modernin historian ajalta ainutlaatuista tilannetta.
Vuosina 2006–2022 miesten silloin vielä 4×10 kilometrin mittaiseen olympiaviestiin osallistui 16, 14, 16, 14 ja 15 maata.
Päivää ennen miesten viestiä naiset hiihtävät oman 4×7,5 kilometrin viestinsä.
– Joukkueita saattaa olla jopa 15 eli sikäli hyvin erikoinen kontrasti, Pasanen kommentoi miesten maajoukkueen harjoitusleiriltä Itävallan Ramsausta.
Monimutkainen karsintasysteemi
Erikoisuuden takana on Milanon olympiahiihtojen monimutkainen karsintajärjestelmä. Sen ymmärtäminen vaatii korkean tekniikan alan koulutuksen saaneen päävalmentajankin mukaan ”runsaasti insinööritaitoa”.
Sekä miehille että naisille on jaossa 144 quota- eli kiintiöpaikkaa, jotka jaetaan niin kutsutun olympiarankingin mukaisesti. Siihen kerättiin viime kaudella pisteitä maailmancupista, Trondheimin MM-kisoista ja nuorten MM-kisoista.
Avaa kuvien katselu
Martin Löwström Nyenget (vas.), Jan Thomas Jenssen ja Harald Östberg Amundsen kävivät näin tiukan taistelun hopeasta ja pronssista Trondheimin MM-skiathlonissa viime talvena. Suomessa jokaisen olympiavalinta olisi kirkossa kuulutettu, Norjassa ei todellakaan. Kuva: Christophe Pallot/Agence Zoom/Getty Images
– Se on hieman eri asia kuin maiden välinen Nations Cup, joka lasketaan maailmancupin pisteistä. Pääperiaate on se, että jokainen olympiarankingissa pisteitä ottanut maa saa vähintään yhden paikan Milanoon. Ja kun tällaisia maita miehissä on se vajaa 70, niin aivan valtava osa kaikista kiintiöpaikoista on sen kautta jo mennyt, Pasanen selventää.
Maksimipaikkamäärä sukupuolta kohti on kahdeksan, mutta yksikään maa ei saavuttanut olympiarankingista miesten hiihtoon kuin enintään seitsemän paikkaa. Tämän määrän saavuttivat Norja, Ruotsi, Suomi, Ranska ja USA. Kuutta paikkaa ei osunut yhdellekään maalle. Viisi paikkaa saivat Sveitsi, Italia, Saksa ja Tshekki. Lisäksi Kanadalle myönnettiin neljä paikkaa. Eli vain nämä maat voivat edes teoriassa osallistua miesten neliosuuksiseen olympiaviestiin.
Naisten hiihtoon kaikki huippumaat, kuten Suomi, saivat täydet kahdeksan paikkaa, koska olympiarankingin kautta yhden edustajan maita tuli mukaan huomattavasti vähemmän kuin miehissä ja paikkoja riitti.
– Jos yhden paikan maita jää ulos kisoista tammikuun lopullisessa paikkajaossa, tilanne voi vielä vähän elää, mutta sen varaan en laskisi mitään. Siinä tilanteessa saisimme 8. paikan Norjan, Ruotsin ja Ranskan jälkeen neljäntenä, kertoo Pasanen.
Ei voi ymmärtää
Päävalmentaja myöntää suoraan, ettei voi ymmärtää tilannetta. Nykyinen kiintiöjärjestelmä oli käytössä ensimmäisen 2022 Pekingin olympiakisoissa, joihin Suomi sai vain kuusi mieshiihtäjää.
Avaa kuvien katselu
Päävalmentaja Teemu Pasanen on tiukassa paikassa, kun valitsee Suomen mieshiihtäjistä ne, joiden valintaa esittää Olympiakomitealle. Hyviä hiihtäjiä jää tällä kertaa runsaasti ulos. Kuva: Tomi Hänninen – Chilipictures
– Kyllä olympiakisoissa pitää olla niin suuri urheilijakiintiö, että parhaat maat saavat myös parhaat hiihtäjänsä mukaan, vaikka kisoihin haluttaisiin kaikki pikkumaatkin.
Kiintiöltään väljemmissä MM-kisoissa Suomea on säännönmukaisesti edustanut 9-11 mieshiihtäjää.
Suomen arvokisavalinnat ovat viime vuosina olleet pääsääntöisesti melko kivuttomia, mutta tällä kertaa on toinen ääni kellossa. Miesten maajoukkueeseen kuuluu 11 hiihtäjää, joiden lisäksi olympiakisoihin yritetään myös ryhmän ulkopuolelta.
– Kultamitaleita ei mene, mutta hyviä sijoituksia ja haluttu olympiakokemus jäävät saamatta. Olympiakisoihin kuitenkin meiltä pääsee, jos hiihtää riittävän kovaa, mutta erittäin hyviä hiihtäjiä jää ilman muuta uloskin, päävalmentaja toteaa.
Ei kadehdi norjalaiskollegoita
Naisten maajoukkueessa vastuuvalmentaja Reijo Jylhän tilanne on yksinkertaisempi, sillä nykyisestä kahdeksan urheilijan A-maajoukkueesta käytännössä vain yksi putoaa olympiakisoista, kun maajoukkueen ulkopuolella harjoitellut tähtihiihtäjä Kerttu Niskanen liittyy kisakaudeksi mukaan.
Pasanen muistuttaa, että vielä paljon tukalammassa raossa ovat hänen norjalaiset kollegansa, miesten maajoukkuevalmentajat Eirik Myhr Nossum ja Arild Monsen. Norjakin saa Val di Fiemmeen vain seitsemän miestä, vaikka voisi lähettää sinne ainakin 10 mitalitason menijää.
– Voittajaehdokkaita jää ulos, siis ihan potentiaalisia olympiavoittajia. Se on raju tilanne. Meillä ei sentään sen tason urheilijoita jää rannalle, Pasanen huokaisee.