Hiukan hätkähdin, kun Hauhon peräkyliä kierrellessäni näin sen levittelevän siipiään mökkilaiturilla. Yksittäisiä lintuja tai pieniä parvia on kyllä näkynyt kareilla ja luodoilla, mutta nyt on tultu pihapiiriin.
Selittävä tekijä poikkeukselliselle rohkeudelle lienee se, että tämä kaveri oli nuori yksilö, joka hortoilee ensimmäisenä kesänään siellä sun täällä.
On se kiinnostavan näköinen otus tuo merimetso, vähän rujon oloinen, mutta ilmeisen toimiva kokonaisuus. Niin mielelläni kuin sitä katselenkin, toivon hartaasti, ettei merimetso innostu pesimään suurin joukoin Hämeen järvillä. Sen verran ristiriitaisia tunteita lintu on herättänyt siellä, missä niitä enemmälti näkyy.
Pahoin pelkään, että nykyisessä kahtiajaon ilmapiirissä ”keskustelu” merimetson leviämisestä voisi johtaa syyttelyyn, someraivoon ja rikosilmoituksiin, mutta ei ehkä ihan sisällissodan partaalle.
Kirjoittaja tarkkailee lintuja ja luontoa, joskus pieni pilke silmäkulmassa.