Siinä missä Niinistö oli Putin-kuiskaaja, on Stubbista tullut Trump-kuiskaaja. Aika näyttää, mikä roolin merkitys maailmanpolitiikassa lopulta on, kirjoittaa Iltalehden päätoimittaja Valtteri Varpela.
Stubb ja Trump tapasivat seitsentuntisen golf-kierroksen merkeissä Mar-a-Lagon kartanossa Floridassa maaliskuun lopussa. Tasavallan presidentin kanslia
Elämme jännittävää viikkoa, jossa lähes koko maailma seuraa, mitä Donald Trumpin ja Vladimir Putinin välisissä keskusteluissa Alaskassa tapahtuu perjantaina. Tapaaminen voi olla ratkaisevan tärkeä paitsi Ukrainan, myös Suomen ja koko Euroopan turvallisuustilanteen kannalta.
Suomalaisittain merkittävää – ja kansainvälisesti poikkeuksellista – on, että ulkopoliittisella painoarvolla mitattuna varsin merkityksettömän Suomen johtaja, tasavallan presidentti Alexander Stubb on noussut suurten Euroopan maiden johtajien rinnalle ratkomaan geopoliittisesti äärimmäisen kuumaksi edennyttä tilannetta. Suomenkin etu ja huolet tulevat kuulluksi suoraan, ilman välikäsiä.
Alaskan tapaamisen alla järjestetyssä kokouksessa olivat Trumpin ja Zelenskyin kohtasivat Euroopan valtionjohtajista Saksan Merz, Ranskan Macron, Iso-Britannian Starmer, Italian Meloni ja Puolan Tusk – sekä Suomen Stubb ainoana pohjoismaalaisena. Keskiviikon tapaamiseen ei päässyt ketään esimerkiksi muista Pohjoismaista tai Baltiasta.
Tasavallan presidenttinä vasta 1,5 vuotta toimineen Stubbin salamaponnahdus maailmanpolitiikan isoimpiin pöytiin ja pienen maan presidentin suorat suhteet vaikutusvallaltaan maailman suurimman maan, Yhdysvaltain, presidenttiin Trumpiin hämmästyttävät myös Atlantin takana. Keskiviikkoiltana merkittävä amerikkalaislehti Wall Street Journal julkaisi etusivullaan laajan artikkelin, jossa se hämmästeli ja toisaalta avasi, miten Stubb on onnistunut luomaan niin suorat ja läheiset välit Trumpiin.
Kaikki lähti liikkeelle Stubbin oltua virassaan pari kuukautta, kun hän tapasi Helsingissä vierailleen republikaanisenaattori Lindsay Grahamin. Heitä yhdistivät Stubbin vanha vaihto-oppilaspaikka Etelä-Carolinassa, golf ja pyrkimykset yhtenäistää Yhdysvaltain ja Euroopan Venäjä-politiikkaa. Viime helmikuussa kaksikko tapasi uudestaan Münchenin turvallisuuskonferenssissa drinkkien merkeissä ja Graham ehdotti Stubbille, että he soittaisivat Trumpille. Graham kertoi Trumpille Stubbin aikanaan pelanneen golfia Furmanissa, Etelä-Carolinassa. Trump ehdotti, että heidän pitäisi pelata joskus yhdessä.
Maaliskuussa Stubb pääsi pelaamaan Trumpin kanssa golfia peräti seitsemän tunnin ajaksi. Pelin aikana Stubb ja Trump ehtivät WSJ:n mukaan jutella kaikesta mahdollisesta Stubbin opiskeluvuosista Yhdysvalloissa jäänmurtajiin, metsätalouteen ja Suomen talvisotakokemukseen. Stubb itse on kertonut julkisuuteen hänen kertoneen Trumpille tuolloin, ettei Putiniin voi luottaa.
Vaikka Stubb ei haastattelussa kunniaa asiasta otakaan, tapaaminen näytti muuttavan Trumpin suhtautumista Putiniin – tai ainakin hänen julkisia puheitaan. Vain tunteja pelien loputtua Trump arvosteli ensi kertaa jyrkästi Putinia Ukrainan sodan pitkittämisestä.
Stubbin poikkeukselliset Trump-välit avautuvat WSJ:n jutussa vielä lisää. Trump ja Stubb ovat viestitelleet ja soitelleet säännöllisesti myös virallisten tapaamisten ulkopuolella. Joskus he puhuvat golfturnauksista, toisinaan Trump saattaa ottaa yhteyttä ennen Putinille soittamista. Yhteydenpito on lehden mukaan niin tiivistä, että Washingtonin suomalaisdiplomaatit vitsailevat saavansa tietonsa presidentiltä Helsingistä, eivät Washingtonista. Senaattori Graham kertoo soittavansa ”Alexille” usein kahdesti päivässä ja että hän on ”silta Euroopan ja Trumpin välillä.”
Stubb on saanut roolinsa takia maailmalla uuden lempinimen, ”Trump-kuiskaaja”, jota käyttävät muun muassa australialaislehti Sydney Morning Herald jutussaan sekä australialainen think tank -pomo X:ssä. Tuskin kuka tahansa Suomen presidentti olisi noussut vastaavaan rooliin, kuin juuri Stubb on onnistunut tekemään. Iso vaikutus on varmasti Stubbin persoonalla ja kyvyllä puhua kieltä, jota Trump kuuntelee. Stubbin taidot, tiedot ja verkostot sopivat erittäin hyvin juuri käsillä olevaan tilanteeseen, jossa on kyse nopeatempoisesta, useita osapuolia koskevasta diplomatiasta. Stubb itse nostaa WSJ:n haastattelussa esiin sen, että hän ymmärtää henkilökohtaisten suhteiden merkityksen kansainvälisen politiikan tekemisessä.
Kovasta työstään huolimatta Stubb ja Eurooppa eivät ole saavuttaneet ratkaisua itse ongelmaan, joka on Venäjän valloitushaluinen ja jatkuva sotiminen Ukrainassa. Jo lähipäivät voivat osoittaa, meneekö Stubbin ja liittolaisten viesti oikeasti perille. Stubb on joka tapauksessa onnistunut siinä, mikä on Suomen presidentin kenties tärkein tehtävä ulkopoliittisena johtajana: Luoda maallemme hyvät ja läheiset välit puolustuskyvyltään ylivertaiseen liittolaiseen, Yhdysvaltoihin.
Presidentti Sauli Niinistölle Putin-kuiskaajan lempinimestä tuli lopulta jopa taakka. Samoin kävi veljeileville kuville Niinistöstä ja Putinista jääkiekkokaukalossa vuonna 2012. Aika näyttää, mikä ”Trump-kuiskaajan” tittelin ja golf-poseerausten maailmanpoliittinen arvo lopulta on Stubbille ja Euroopalle.
Vuoden 2012 valtiovierailun aikana presidentit Sauli Niinistö ja Vladimir Putin pelasivat jääkiekko-ottelun. AOP