Kirjailija Harry Salmenniemi haluaa puhua lapsiperhe-elämästä hyvässä valossa.
Harry-niminen mies haarukoi hienossa ravintolassa huolella rakennettua kala-annosta ja pohtii dilemmaa: miten lasten kanssa kotona syöty linssikeitto voi maistua paremmalta kuin tämä kulinaariseksi elämykseksi tarkoitettu tyyris ruoka-annos?
Kohtaus on Harry Salmenniemen, 41, keväällä ilmestyneestä romaanista Valohammas (Siltala 2025). Sillä on myös vastineensa todellisuudessa, kuten autofiktiivisen kirjan muillakin tapahtumilla.
Kirjailija on todella istunut ravintolassa sellainen kala-annos edessään. Kirjassa hetki palaa hänen luokseen painajaisunen muodossa keskellä autereista hellepäivää. Yhdenpäivänromaanissa lapsiperhe on lomalla, mihinkään ei ole kiire ja lapset nukahtavat ajallaan päiväunille niin, että vanhemmillakin on mahdollisuus levätä yhdessä heidän kanssaan.
Kaikin puolin täydellinen päivä, siis.
Sellaisessa valossa nyt 4- ja 6-vuotiaiden lasten isä Harry haluaa perhe-elämän kirjassa näyttää. Ei ankeita kuvauksia flunssakierteistä ja ruuhkavuosista, vaan yhden suloisen kesäpäivän, jossa päivän kulku kuvataan sellaisena kuin se lapsiperheissä on, strukturoituna ja tietyn kaavan mukaan tapahtuvana.
Vain vähän ikävää sanottavaa perhe-elämästä
Kun Harrya kuuntelee, tulee väkisin mieleen, että matalien syntyvyyslukujen kanssa kärvistelevän Suomen valtion tulisi maksaa hänelle palkkaa syntyvyydenedistämisestä. Niin nykyajalle harvinaisen kauniiseen ja myönteiseen sävyyn hän lapsiperhearjesta puhuu ja kirjoittaa.
Sävy kun ei ole hänelle pelkkä ihannoitu illuusio, vaan todellisuutta.
”Minulla on vain vähän ikävää sanottavaa perhe-elämästä”, Harry muotoilee.
Lasten saaminen on parantanut elämää ja tehnyt siitä todella monella tasolla nautinnollisempaa, hän jatkaa.
Hyvä päivä nousee lapsiperhearjessa arvoon arvaamattomaan, Harry Salmenniemi sanoo.
© Mikko Vähäniitty
Kirjassa kuvaillun kaltaiset kiireettömät viikonloppu- ja kesäpäivät ovat Harryn mielestä aivan ihania. Toki lapsiperhe-elämään mahtuu myös marraskuisia flunssapäiviä ja hetkiä, jolloin yhtä aikaa täytyy kiinnittää palovaroitin, vastaanottaa ruokalähetystä ja tehdä vielä paria muuta asiaa.
Se on kuitenkin täysin normaalia ja kuuluu pakettiin.
”Eihän ihmiselämä muutenkaan voi joka hetki olla pelkästään uskomattoman hienoa. En itsekään ole lehmänhermoinen, jos lapset ei ole antaneet nukkua ja kuravaatteet on hukassa. Perhe-elämän pahimmat viholliset on kiire ja väsymys.”
Kyse on kuitenkin kokonaisuudesta, suuremmista asioista.
”Olen ollut koko elämäni sellainen vähän yliskarppi teoreetikko, joka koko ajan miettii kaikkea. Perhe-elämässä on jatkuvasti jotakin lämmintä ja pehmeää ympärillä, ja kodin intensiteetti on hyvä”, filosofiaa pääaineenaan lukenut Harry kertoo.
Harry Salmenniemi: Lapset toivat intensiteetin elämään takaisin
Intensiteetin puutteesta hän tunnustaa toisiaan kärsineensä ennen lasten saamista. Mielessä kangasteli usein kaipuu opiskeluvuosien Roomaan, jossa ”koko ajan mentiin ja tehtiin ja kaikkialla oli kaikkea”.
Lasten kautta intensiteetti tuli elämään takaisin.
”Aika vähän on heidän kanssaan pysähtyneitä hetkiä.”
Pysähtyneisyys puuttuu lapsiperhe-elämässä siksikin, että lapset kasvavat koko ajan. Perheen dynamiikka muuttuu jatkuvasti sen mukaan, minkä ikäisiä lapset ovat. Niin myös arjen parhaat puolet ja hetket.
”Vauvojen pehmeys ja lämpö on ihan ylivoimaista, ja puolivuotiaan kanssa on kaikkein hauskinta nukkua päiväunia yhdessä tai lukea kun hän nukkuu. Taaperot on uskomattoman hyviä juttelemaan, ja heidän kanssaan hauskinta on puuhailla ämpärin kanssa puron äärellä. Kuusivuotiaiden kanssa voi jo askarrella ja urheilla ja tehdä mitä vain, ja itsekin oppii uutta.”
Suuri etu vanhemmuudessa on Harryn mukaan myös se, että pääsee omista tyhmistä ja jumiutuneista aikuisajatuksista eroon. Lapset avartavat ajattelua uskomattoman paljon.
”Järkevimmät keskustelut olen käynyt lasten kanssa. En vain omieni, vaan myös heidän kavereidensa. Heidän juttunsa ovat hulvattoman hyviä.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Kun Kai jäi koti-isäksi pienten lasten kanssa, tuttavat ihmettelivät: ”Kaikki miehet eivät ole hoksanneet, kuinka iso mahdollisuus se voi olla”
Harry Salmenniemi: ”Lapsiperhe-elämä on katkosten kavalkadi”
Valohammas-romaani on kolmas osa perhe-elämää ja ruuhkavuosia käsittelevää trilogiaa, joka Harryltä on viime vuosina ilmestynyt. Sarjan ensimmäinen osa, Varjotajunta, ilmestyi vuonna 2023 ja oli kirjailijan ensimmäinen julkaistu romaani.
Aiempi tuotanto on ollut runoutta, novelleja, kokeilevaa proosaa. Miksi romaanimuoto juuri nyt?
Harry miettii hetken ennen kuin vastaa.
”Lapsiperhe-elämä on katkosten kavalkadi, vaikka ne ihania hetkiä ovatkin. En kaivannut siihen enää tiettyä novellistiikan hysteerisyyttä, vaan rauhallisempaa ja yhtenäisempää otetta.”
Pidemmän tarinan, romaanin, kirjoittaminen tarjosi tuota kaivattua yhtenäisyyttä. Toisaalta Harry näkee asiassa paradoksin:
”Voisi kuvitella, että lyhyt muoto sopisi lapsiperhearjen katkonaiseen arkeen. Mutta enhän kotona kirjoita runoja kun heitän vauvan kanssa palloa tai juoksen taaperon kanssa hippaa. Paradoksi on siinä, että kaipaan hetken työhuoneen rauhaa ja voin keskittyä yhteen asiaan.”
Kirjailijan työ ja lapsiperhearki on helppo yhdistää
Kirjailijan työ sinänsä sopii Harry Salmenniemen mukaan perhe-elämään yhdistämiseen aika mainiosti, jos rahahuolet jättää pois laskuista. Aikataulut ovat joustavat, ja jos vielä saa nukkuakin kohtuullisesti, ajatus kulkee.
Se että romaanin aiheeksi valikoitui perhe-elämä, aiheutti omat haasteensa, mutta toisaalta myös helpotti työtä.
”Kirjallisuushistoria asettaa kirjailijoille tiettyjä haasteita. Yksi niistä on, että on hirveän vaikea kirjoittaa romaani, jossa ei ole hirveää traumaa tai psyykkistä jännitettä. Toisaalta leppoisan lomapäivän kuvauksessa ei tarvinnut lainkaan miettiä tarinan kaarta, sillä se tuli kuin itsestään tarkasti strukturoidun lapsiperheen päivärutiinin myötä.”
Juonenkäänteiksi kirjassa riittävät herääminen, päivän ateria, päiväunille ja puistoon meno.
Päiväunilla tosin tapahtuu enemmänkin, kun kertoja-Harry näkee unta työtapaamisesta Michelin-ravintolassa. Työelämän näkökulma kirjassa tuntui välttämättömältä kokonaisuuden kannalta, ja Thomas Bernhardista vaikutteita saanut päiväunipainajainen tuntui luontevalta valinnalta sen kuvaamiseen.
”Kaikki työtä tekevät vanhemmat ovat samassa lingossa. Aikaa on vähän ja lapset on tärkeämpiä kuin työ, mutta ne työtkin pitää hoitaa. Päiväunikohtaus perustuu omaan kokemukseeni siitä, että oma pieni hupsu työelämäni tuntuu minusta usein ikään kuin unenomaiselta.”
Perhe-elämä sen sijaan on hyvin konkreettista, joka hetki. Pienet lapset tarvitsevat isäänsä joka hetki ja myös sanovat sen ääneen: isi, isi, iskä. Näytönsäästötilaan ei voi mennä, toisin kun Harry usein kokee aikuisten kesken menevänsä, kun joku ei koko ajan tarvitse huomiota.
Parasta omaa aikaa on aika omien lasten kanssa
Työelämään Harry Salmenniemi suhtautuu vakavasti, mutta oikea elämä on toisaalla, perheessä. Nykyajalle tyypillinen taipumus siivota lapset minirooliin kulttuurissa ja vaikkapa tv-sarjoissa ihmetyttää häntä.
”Töitä vaan tehdään, ja jossakin vaiheessa läheisiin ei ole enää mitään suhdetta. Kuitenkin oikeasti ja aidosti läheiset ihmiset ja aito henkilökohtainen elämä on paljon kiinnostavampaa kuin ihmisen työelämä, yleensä.”
Myös nykyajan muotitermi, oma aika ja sen määritelmä, saa Harryn kummastumaan. Hän ymmärtää oman ajan tärkeyden, mutta ei välttämättä valitusta sen puutteesta.
”Määrittelen oman ajan ajaksi, jonka saan viettää omien lasten, en Netflixin parissa. Miten suurtuotettu amerikkalainen produktio liittyy minuun ja minun aikaani mitenkään? Minun lapseni liittyvät. Paras oma aika on minulle sitä aikaa, jonka voin viettää lapseni kanssa ja kuunnella heidän juttujaan.”
Kodin ulkopuolellakaan Harry ei omaa aikaa erityisemmin kaipaa. Vastikään hän matkusti viideksi päiväksi Roomaan tekeillä olevaan suurromaaniprojektiinsa liittyen, ja ikävöi perhettään koko ajan.
”Kun on ensin lasten lämmön keskellä kotona ja sitten lähtee maailmalle seikkailemaan, maailma tuntuu aika kolkon oloiselta paikalta verrattuna kotiin, jossa rakennellaan legoilla ja syödään linssikeittoa.”
Sinua voi kiinnostaa myös:
