Helmikuussa 1975 Kiinan Haichengissa koettiin outo ilmiö, kun käärmeet nousivat keskellä talvea maan pinnalle. Kaikkialla hangella oli jäätyneitä tai kohmeisia käärmeitä.
Onneksi viranomaiset tiesivät, mitä se tarkoittaa. Maanjäristys oli tulossa ja niinpä kaupunkia alettiin evakuoida. Lopputulos oli, että noin 2 000 ihmistä kuoli ja noin 28 000 loukkaantui. Yhdysvaltain geologisen tutkimuslaitoksen (USGS) mukaan ilman ennakkovaroitusta maanjäristyksen uhriluku olisi noussut 150 000:een.
Samanlaisia havaintoja eläinten kyvystä ennustaa maanjäristyksiä tunnetaan maailmalta muitakin. Esimerkiksi keväällä 2009 sammakot katosivat salaperäisesti San Ruffinon järvestä Italian Abruzzossa keskellä parhainta kutuaikaa. Selittämättömälle ilmiölle saatiin selitys, kun muutaman päivän päästä suuri maanjäristys tuhosi läheisen L’Aquilan kaupungin.
Samoin eläinten on väitetty käyttäytyneen omituisesti ennen kuin vuoden 2004 tsunamin hyökyaallot iskivät Aasian rantavaltioihin. Indonesiassa työnorsut kiskaisivat itsensä vapaaksi kahleistaan ja juoksivat sisämaahan – ja norsujen hoitajat, jotka juoksivat norsujen perään, selvisivät tsunamista. Mielenkiintoista onkin, että vaikka tsunami tappoi yli 200 000 ihmistä, eläimiä ei kuollut juuri lainkaan.
Sarvikuonoja on jo pitkään suojeltu salametsästykseltä katkaisemalla niiltä sarvet. Wikelski ja kollegat ovat seuranneet sarvikuonoja reaaliaikaisesti nähdäkseen, missä eläimet liikkuvat ja ovatko ne terveitä.
Jos eläimet todella kykenevät ennustamaan maanjäristyksiä, ne voisivat varoittaa ihmisiä lähestyvästä katastrofista. Eläimiä seuraamalla voitaisiin jopa luoda järjestelmä, joka varoittaisi ihmisiä ennalta maanjäristyksen vaarasta.
Mutta ovatko kaikki eläimet yhtä hyviä ennustamaan maanjäristyksiä? Missä menee eri lajien reagointikynnys lähestyvään järistykseen? Vaikuttavatko paikalliset olosuhteet eläinten kykyyn havaita tulevat maanjäristykset?
Näihin kysymyksiin vastaaminen vaatisi tieteellistä tutkimusta, mutta aivan viime vuosiin asti asian tutkiminen on ollut erittäin vaikeaa.
Ei kuitenkaan enää, kiitos Max Planck -instituutin Martin Wikelskin. Hän johtaa eläinten muuttoa tutkivaa osastoa instituutin etologian laitoksella. Wikelski on rakentanut vuosikymmenten ajan eläinten globaalia seurantajärjestelmää, jota hän kutsuu eläinten internetiksi.
Tilaa Tekniikan Maailma ja saat jutun heti luettavaksesi