Syöpäpotilaat kärsivät usein niin kutsutusta kakeksiasta, eli syömishäiriöstä ja voimakkaasta laihtumisesta. Nyt tutkijat etsivät tapoja kääntää tämä kehitys päinvastaiseksi, kirjoittaa The Times. Tutkittu hoitotapa on siis päinvastainen suosittuihin laihdutuspistoksiin.
Kun biokemisti Tobias Janowitzin äiti oli syövän viimeisissä vaiheissa, hän menetti kiinnostuksensa kaikkeen: lukemiseen, musiikin kuunteluun ja erityisesti ruokaan.
”Hän sanoi, että hänen kehonsa on kulunut loppuun, eikä hänellä ole enää tahtoa elää”, Janowitz kertoo.
Toisin kuin useimmat, Janowitz ei pitänyt tätä väistämättömänä osana sairautta. Hän oli jo tuolloin tutkimassa tapoja hoitaa tätä apatiaa sekä parantaakseen potilaiden elämänlaatua että pidentääkseen heidän elinikäänsä.
Kakeksia eli kuihtumistauti ei rajoitu vain syöpään. Sitä esiintyy myös muun muassa aikaisilla AIDS-potilailla ja tuberkuloosisairailla. Janowitzin mukaan kakeksia on yhä alitunnistettu kuolinsyy.
”Luulen, että onkologit ja muut lääkärit eivät yhä arvosta sitä, että se on todellinen mahdollinen kuolinsyy. Ja niistä, jotka ovat siitä tietoisia, suurin osa suhtautuu siihen liian nihilistisesti”, hän sanoo.
Yhdysvaltalaisen Cold Spring Harbour Laboratoryn tutkija vertaa kakeksiaa kipuun: molempia voidaan ja pitäisi hoitaa. Cancer Research UK on rahoittanut Janowitzin ja hänen kollegoidensa tutkimusprojektia osana Cancer Grand Challenge -ohjelmaa.
Samaan aikaan kun Ozempicin kaltaiset lääkkeet tukahduttavat ruokahalua, Janowitz etsii biologisia reittejä, jotka voivat lisätä sitä sekä ruokaa että elämää kohtaan.
”Haluamme todella näiden lääkkeiden vastakohdan”, hän sanoo.
Tutkijat uskovat löytäneensä mahdollisia ratkaisuja. Erityisesti immuuniproteiini nimeltä interleukiini 6 näyttää olevan osa reittiä, joka lähettää aivoille signaaleja ja aiheuttaa apaattista käyttäytymistä.
Vähintäänkin tähän puuttumalla voidaan helpottaa potilaiden kärsimystä samaan tapaan kuin kipulääkkeillä. Janowitzin toiveena on kuitenkin, että samalla voidaan myös pidentää potilaiden elinikää tai auttaa heitä voittamaan syöpä.
”Kemoterapialla voisin tappaa minkä tahansa kasvaimen. Haasteena on olla tappamatta organismia – pitää potilas hengissä”, Janowitz sanoo.
Sitä ei voi tehdä, jos potilas on nälkiintymässä.
”Useimmat syöpähoidot pahentavat potilaiden oloa. Toivomme, että ehdottamamme hoitotoimenpiteet voivat päinvastoin parantaa potilaiden oloa.”