Espoo|Espoon kuusivuotinen liito-oravatutkimus paljasti, että eläimet ovat vähemmän arkoja kuin aiemmin luultiin.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Espoon kuusivuotinen liito-oravatutkimus paljasti, että eläimet ovat vähemmän arkoja kuin aiemmin luultiin.
Liito-oravat sietävät melua ja ihmistoimintaa ja elävät pienemmillä alueilla kuin oletettiin.
Tutkimus osoitti, että liito-oravat käyttävät niille kaavoituksessa varattuja alueita ja reittejä.
Espoon liito-oravakanta on vahva, ja kaupungissa elää arviolta 1 000-2 000 liito-oravaa.
Kuusivuotinen liito-oravien seurantatutkimus Espoossa kertoo, että pienet liitäjät ovat vähemmän nirsoja ja vähemmän säikkyjä kuin aiemmin on kuviteltu.
Melu, valo tai ihmisten tai koneiden läheisyys ei niiden elämää juurikaan järkytä. Radiopantaseurannassa ilmeni, että eräskin yksilö veteli päiväuniaan metrotyömaan rakennusaikaisen kuilun vieressä.
”Sillä oli lepopuu siellä, eikä se häiriintynyt, vaikka kuilusta kuului räjäytyksen ääniä”, luonnehtii hankkeen projektipäällikkö, ympäristöasiantuntija Laura Lundgren.
Vielä opiskeluaikana Lundgrenille opetettiin, että liito-oravat ovat ikimetsien lajeja, erittäin arkoja eläimiä, jotka suosivat hiljaisuutta. Ymmärrys liito-oravien nirsoilusta on Espoon tutkimuksen myötä karsiutunut.
Seurannassa ilmeni, että liito-oravat asuvat pienemmillä alueilla kuin on luultu. Ne ovat myös hyvin paikkauskollisia, mistä metrokuilun partaalla uinunut yksilökin kertoo. Kun lepopuu oli siinä, äänimaiseman muuttuminen oli yhdentekevää.
Liito-oraville kelpaa pesäpuuksi lehtipuiden lisäksi myös mänty, ja radioseuratuista yksilöistä kaksi vieraili jopa espoolaispihan omenapuissa.
Espoo osallistui EU:n rahoittamaan LIFE-tutkimukseen, koska kaupunki kasvaa koko ajan, ja tarvitaan hyviä suojelukeinoja.
Tulevaisuuden kannalta mielenkiintoinen työ oli uuden ylityspaikan tekeminen Länsiväylän yli. Tien molemmille puolille istutettiin puita, ja ajokaistojen väliin pystytettiin hyppypuita.
Havaintoja hyppypuiden käytöstä ei ainakaan vielä ole, koska hämärässä liikkuvien pienten eläinten kuvaaminen esimerkiksi riistakameralla on hankalaa.
Lundgren muistuttaa, ettei Finnoonlaaksoon tehty ylityspaikka kuulunut liito-oravien vakioreitteihin. Liito-oravat myös suosivat liitojensa lähtöpaikoiksi kymmenmetrisiä puita, joten puuntaimet ovat vielä liian pieniä.
Espoo on kuitenkin sitoutunut hoitamaan puita ja huoltamaan hyppytolppia vähintään 20 vuotta. Kenties myöhemmin papanahavaintojen avulla voidaan todentaa, ottavatko liito-oravat hyppytolpat käyttöönsä.
Espoon liito-oravakanta on vahva, sillä kaupungissa elää arviolta 1 000–2 000 liito-oravaa. Niitä elää Pohjois-Espoon metsissä, mutta myös Länsiväylän eteläpuolella tiiviisti rakennetuilla alueilla.
Luontokartoituksissa on tunnistettu noin 3 500 liito-oravan pesäpuuta.
Yksi hankkeen tavoitteista oli selvittää, miten liito-oravat voidaan ottaa huomioon asemakaavoituksessa. Seuranta osoitti, että liito-oravat esiintyivät juuri niillä alueilla ja reiteillä, jotka oli kaavassa säästetty niiden käyttöön.
Espoo tutki myös, miten ulkoilijoiden ja liito-oravien eri tarpeet tulisi huomioida. Hyljelahdessa varmistettiin, että liito-oravien alueilla suositaan erityisesti kuusta ja haapaa.
Suojelutyö Espoossa jatkuu, vaikka kuusivuotinen hanke on nyt päättynyt. Alan toimijat ovat koonneet tarkennettuja suosituksia liito-oravan suojelemiseksi.
Suosituksia on ollut aiemminkin, mutta ne ovat olleet tulkinnanvaraisia ja väljiä. Esimerkiksi pesivälle naaraalle on haluttu säilyttää riittävä elinpiiri, mutta sen koko on arvioitu tapauskohtaisesti.
Seurannan perusteella liito-oravanaaraat selviytyvät paremmin yli neljän hehtaarin kokoisissa metsissä, joten suositus voisi olla 4–6 hehtaarin kokoisen alueen säilyttämisestä.
Metsähallituksen sivuilla on tarkempi lista suosituksista, joiden toivotaan muuttuvan virallisiksi ohjeiksi.