Naton eurooppalaiset jäsenmaat tarvitsevat paremman kyvyn tehdä syväiskuja erilaisilla pitkän kantaman asejärjestelmillä, toteaa Etelä-Tanskan yliopiston sotatieteen professori Sten Rynning.
Osa puolustus- ja sotilasasiantuntijoista on varoittanut Venäjän ja Euroopan välillä vallitsevasta ”ohjuskuilusta” (engl. missile gap). Kyse on nimenomaan pitkän kantaman aseista.
Venäjän arvioidaan valmistavan jatkuvasti suuria määriä ohjuksia ja lennokkeja varastoon sen sijaan, että kaikkia aseita käytettäisiin Ukrainassa. Eurooppa jää näiden tuotannossa selvästi jälkeen.
– Tämä epätasapaino heikentää Naton sotilaallista pelotetta (hyökkäyssotaa Ukrainassa käyvää) Venäjää vastaan, Rynning sanoo Verkkouutisille.
– Nato-maiden haasteena on pitkän kantaman aseiden määrän kasvattaminen. Ja tämä koskee erityisesti eurooppalaisia. Suomi on ymmärtääkseni toiminut tämän suhteen aika hyvin. Mutta monet Euroopan maat eivät ole ajatelleet näin kylmän sodan päättymisen jälkeen. Nyt näin on tehtävä.
Naton yhteinen puolustus käsittää jäsenmaiden alueen puolustamisen.
– Pelotteeseen liittyy kyky iskeä syvälle vastustajan alueelle, kuten näemme Ukrainan taistelukentällä, Rynning sanoo.
– (Eurooppalaisilla) Nato-mailla ei ole tarpeeksi tällaisia kykyjä, ja tämä asia täytyy saada liikkeelle, jotta se vastaa Venäjän kykyjä.
Julkisuudessa liikkuvien arvioiden mukaan Venäjällä valmistuu tällä hetkellä noin 1 200 pitkän kantaman risteilyohjusta, 400 lyhyen ja keskimatkan ballistista ohjusta ja monta tuhatta Shahed-pohjaista pommilennokkia vuodessa. Moskovan on varoitettu myös pyrkivän tuottamaan jatkossa vuosittain jopa 10 000 vastustajan ilmapuolustuksen ylikuormittamiseen suunniteltua hämäysmaalilennokkia.
Euroopassa valmistuu tällä hetkellä tiettävästi noin 100 risteilyohjusta vuodessa. Lyhyen matkan ballistisia ohjuksia meillä ei ole käytössä tai valmistuksessa lainkaan.
Euroopassa on puutteita myös ilma- ja ohjuspuolustuksessa sekä asejärjestelmien että ampumatarvikkeiden kohdalla.
– (Eurooppalaiset) Nato-maat ovat ilma- ja ohjuspuolustuksen sekä pitkän kantaman iskukykyjen osalta melko kaukana (Venäjän) jäljessä. Nato-maiden pitää tehdä paljon investointeja, Rynning sanoo.
Sten Rynning on kirjoittanut kirjan Naton historiasta: NATO From Cold War to Ukraine, a History of the World’s Most Powerful Alliance
Poimintoja videosisällöistämme