Tv-sarjoista tuttu näyttelijäkonkari Ahti Jokinen, 81, näyttelee uudessa roolissaan kuolevaa. – Varaosilla tässä mennään loppuaika, hän sanoo.

Ahti Jokinen Juha Veli Jokinen

Mummo- , Metsolat- ja Mustat ja Punaiset vuodet -tv-sarjoista sekä Simpauttaja-elokuvasta ja lukuisista teatterirooleista tuttu näyttelijäkonkari Ahti Jokinen, 81, näyttelee uudessa roolissaan kuolevaa Valkeakosken Kaupunginteatterissa. Näytelmä on nimeltään Suistumia. Näytelmässä kuolevan miehen rakasta näyttelee Pirkko Uitto ja sen ohjaa Hilkka Hyttinen.

Jokinen nousee lavalle uudella lonkalla. Myös hänen silmiään on operoitu.

– Varaosilla tässä mennään loppuaika, mutta tämä työ innostaa, vaikka aihe on vakava, kun aika loppuu, Jokinen sanoo vähän horjuvin askelin. Jokinen myöntää, että lähes viikoittain itkee, kun ikätovereita lähtee.

– Näytelmässä pariskunnalle tulee uusi aika ja suhde saa uusia muotoja, kun kumppanista tulee omaishoitaja kuolevalle miehelle. Vaikka puhutaan kuolemasta, käsikirjoitus on elämän makuinen, kirpeä ja leikkisäkin, Jokinen tiivistää.

Pirkko Uitto komppaa ja kehuu Ahti Jokista, joka oli aikoinaan teatterikoulussa Pirkon opettaja.

— Meillä on ollut paljon naurua tässä harjoittelussa, vaikka aihe on surullinen. Nauru, huumori on usein portti johonkin, suruunkin, hän sanoo.

Elämä on luopumista

Ahti Jokisella on liikunnallinen tausta. Harva tietää, että ennen Tampereen Teatterikoulua vuosina 1969–73, hän kävi tanssiharjoituksissa Birgitta Kivinemen kuuluisassa balettiopistossa ja pääsi freelancer-tanssijana teatterin näyttämöllekin esitykseen.

– Kansallisteatterissa vierähtivät vuodet 1975–84. Siellä tutustuin teatterimaailman ikoneihin: Eeva-Kaarina Volaseen, Tea Istaan, Ella Eroseen ja Joel Rinteeseen. Mummoa näytellyt Anja Räsänen oli lahjakas persoona ja ystävystyimme. Myös Sylvi Salonen oli läheinen, hän toivoi minua kuolinvuoteelleen, mutta minulla oli näytös, Jokinen muistelee.

Hän kajauttaa kesken haastattelun komealla baritonillaan pätkiä ikivihreistä ja sanat soljuvat kuin vettä vaan.

– Tekstejä täytyy kyllä kerrata enemmän nyt. Pidän laulu- ja runoesityksiä ja sanat on kerrattava huolella moneen kertaan ennen esitystä, mutta mitään muistisairautta ei minulla ole. Jos lavalla näytelmässä liikkumisesta näkee, että lonkkaleikkaus on tehty, sehän kuuluu tähän viimeiseen rooliin hyvin.

Jokinen ei anna ymmärtää, että viimeistä roolia viedään, vaan mies on valmis näyttämölle, jos kysytään. Hän on jatkuvasti kysytty laulujen ja runojen kanssa esiintymään.

– Elämä on luopumista, niin se pitää ajatella, mutta ilon kautta kuitenkin.

Tarja-vaimo ja Ahti Jokinen ovat eläneet yhdessä yli 50 vuotta. Juha Veli Jokinen

Yli 50 vuotta yhdessä

Ahti tapasi vaimonsa Tarjan opiskelijabileissä Tampereen Ylioppilastalolla 1969.

– Oltiin moikattu sitä ennen legendaarisella Pyynikin lavalla, missä Olavi Virta esiintyi, mutta Tarja oli pikkulikka silloin vielä. Sitten opiskelijabileissä Tarja oli sairaanhoito-oppilaitoksen opiskelijana ja minä teatterikoululaisena ja nyt yhteistä matkaa menty avioliitossa yli 50 vuotta pitkälle.

Tarjassa on Jokisen mukaan parasta sairaanhoitajan käytännöllisyys ja realismi – hyvä vastapaino kuulemma taiteilijalle, että puoliso on jalat maassa -tyyppi. Parilla on kolme poikaa ja useampi lastenlapsi. Ahdilla on myös esikoistytär nuoruuden kihlauksesta ennen Tarja -vaimoa.

– Yksi kova paikka oli minulle, kun äitini kuoli leukemiaan juuri teatterikouluni alussa. Se toi sellaista perspektiiviä nuoruuteen, Ahti pohtii ja asettuu kuvaan vaimonsa ja pojanpoikansa Vili-Valtterin kanssa kauppareissulla.

– Suvun jatkuminen on tärkeää ja se tuo voimia. Kaikenlaisia työkaluja loppuelämälle tässä kerätään, että jaksaa.

Suistumia-näytelmä Lumosalissa Vantaalla 11.10.

Ahti Jokinen, pojanpoika Vili-Valtteri, 23, ja Tarja. Juha Veli Jokinen