Perttu Kauppinen
Samaan aikaan, kun Nobel-komitea palkitsi venezuelalaisen oppositiopoliitikon, Israel alkoi vetää joukkojaan Gazasta, kirjoittaa Iltalehden vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen.
Tänään klo 21:31
Donald Trumpilla on viime aikoina vaikuttanut olevan lähes pakkomielteinen suhtautuminen Nobelin rauhanpalkintoon. EPA / AOP
Kun Norjan Nobel-komitea perjantaina julisti tämänvuotisen rauhanpalkinnon saajan, maailmanlaajuiseksi uutiseksi ei noussut venezuelalainen oppositiojohtaja María Corina Machado vaan se, kuka ei saanut palkintoa: Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.
Trumpilla on viime aikoina vaikuttanut olevan likipitäen pakkomielteinen suhtautuminen rauhan Nobeliin. Trump mainostaa lopettaneensa maailmasta jo ainakin kahdeksan konfliktia. Hän on toistuvasti julistanut tiedotustilaisuuksissa ansaitsevansa palkinnon ja tiettävästi painostanut jopa Norjan hallitusta palkinnon saamiseksi.
Nobel-komitean puheenjohtaja Jørgen Watne Frydnes vakuutti, ettei painostuksella ollut merkitystä suuntaan tai toiseen vaan komitean päätös perustui puhtaasti Alfred Nobelin testamenttiin.
Alfred Nobel oli 1800-luvulla elänyt ruotsalainen kemisti ja liikemies, joka keräsi valtavan omaisuuden keksimällä dynamiitin ja räjähdysaine ballistiitin.
Nobelin työn voi hyvin sanoa edesauttaneen aseellisia konflikteja sen verran, ettei hän itse olisi ansainnut ainakaan rauhantekijän palkintoa.
Nobel kuitenkin toivoi jäävänsä historiaan vähän mukavammissa mielikuvissa ja perusti testamentissaan säätiön, joka muun muassa jakaa vuosittaisen rauhanpalkinnon henkilölle tai muulle taholle, joka on tehnyt työtä rauhan eteen ja armeijoiden pienentämisen puolesta.
Vuosien varrella on kiistelty paljon siitä, onko sen saaja todella ansion arvioinen. Usein palkinto on mennyt obskuurille aktivistille tai järjestölle, josta vain harvat olivat kuulleet ennen ja jota tuskin kukaan muistaa pari vuotta voiton jälkeen.
Machadoakin pidettiin tuoreeltaan varsin poikkeuksellisena rauhanpalkinnon saajana. Valinta puolustaa varmasti demokratiaa, mutta mikään rauhanomaisen dialogin edelläkävijä hän ei ole.
Jotkut asiantuntijat arvioivat, että Nobel-komitea lopulta taipui siinä mielessä Trumpin painostukseen, että Machado on hyväksynyt Yhdysvaltain sekaantumisen Venezuelan asioihin. Jos strategia oli tämä, se epäonnistui. Valkoinen talo moitti tuoreeltaan komiteaa ja totesi sen nostaneen politiikan rauhaa tärkeämmäksi.
Samaan aikaan, kun Machado riemuitsi palkinnostaan, Lähi-idässä niitettiin Trumpin rauhantyön tuloksia. Nobel-julistuksen aattona islamistinen terroristijärjestö Hamas julisti Gazan sodan päättyneeksi. Odotettu tulitauko alkoi perjantaina, ja Israel aloitti joukkojensa vetämisen Gazasta.
Rauhaa ei tuonut esimerkiksi Euroopan valtioiden halu tunnustaa Palestiina vaan yksinkertaisesti se, että Yhdysvaltojen tukemana Israel sai heikennettyä Hamasia ja sen liittolaisia tarpeeksi. Rauhan hinta oli kova – kymmeniätuhansia palestiinalaisia siviiliuhreja ja pari vuotta inhimillistä kärsimystä.
Israelin ja Palestiinan konflikti on kestänyt niin pitkään, ettei varmaan kukaan uskalla ennustaa, että nyt saavutettu rauha myös kestää. Yhtä kaikki Trumpin voi hyvin sanoa ansainneen Nobel-palkinnon siinä missä venezuelalainen oppositiopoliitikkokin.
Seuraavaksi Trump voisi useiden lupaustensa mukaisesti käydä toden teolla Venäjän kimppuun ja painostaa rauhan Ukrainaan. Norjalaiset jakavat Nobelin rauhanpalkinnon ensi vuonnakin.