Liput liehuvat saloissa kansalliskirjailijamme syntymäpäivän kunniaksi. Tällainen oli suomalaisen kirjallisuuden isän elämä.
10.10. 8:52 | Päivitetty 10.10. 13:49
Tänään 10. lokakuuta kaikkialla Suomessa vedetään lippu salkoon. Liput liehuvat paitsi kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven syntymäpäivän myös suomalaisen kirjallisuuden kunniaksi.
Kiveä ei suotta kutsuta suomalaisen kirjallisuuden isäksi, sillä hän oli tiettävästi Suomen ensimmäinen ammattikirjailija. Hänen teoksensa ovat jättäneet erityiset jälkensä suomalaiseen kirjallisuuteen ja kulttuuriin. Tunnettuja teoksia on ainakin kaksikymmentä.
Kiven työtä ei aluksi arvostettu
Esimerkiksi vuonna 1870 julkaistu, miehen kuuluisin teos Seitsemän veljestä on lähes jokaiselle suomalaiselle vähintäänkin äidinkielen tunneilta tuttu.
Romaanin vastaanotto ei kuitenkaan aluksi ollut suopea. Heti julkaisunsa jälkeen se kirvoitti kritiikkiä muun muassa ronskin ja koruttoman kieliasunsa vuoksi. Seitsemässä veljeksessä mainitaan esimerkiksi kirosana helvetti 48 kertaa, perkele 34 kertaa ja saatana 19 kertaa.
Jukolan veljesten värikkäistä käänteistä kertova Seitsemän veljestä edusti siis jotakin, mitä suomalaisessa kirjallisuudessa ei ollut aiemmin nähty, ja se alkoi saada arvostusta vasta kirjailijan kuoleman jälkeen.
Tänä päivänä Seitsemän veljestä -romaanista on tehty lukuisia versiointeja ja näytelmiä – kuten myös vuonna 1939 ensi-iltansa saanut, Wilho Ilmarin ohjaama elokuva sekä 80-luvulla kuvattu, kohua herättänyt Jouko Turkan ohjaama televisiosarja.
Myös Kiven muutkin teokset ovat nousseet klassikoiksi. Esimerkiksi hänen kuuluisa näytelmänsä Nummisuutarit sai vuonna 1865 valtionpalkinnon.
Aleksis Kivi on saanut oman patsaansa Helsingin rautatientorille Kansallisteatterin eteen. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva
Kivinen tie ja aikainen kuolema
Kivi, oikealta nimeltään Alexis Stenvall, syntyi 10. lokakuuta 1834 Nurmijärvellä.
Kiven lapsuus oli tiettävästi onnellinen, kansalliskirjailijamme elämään perehtynyt historioitsija ja nykyinen perussuomalaisten kansanedustaja Teemu Keskisarja on kertonut. Vaikka perhe oli köyhä, kotona ei nähty nälkää, välit vanhempiin ja veljiin olivat hyvät, ja nuorena miehenä Kivestä valmistui kylänsä ensimmäinen ylioppilas.
Ongelmat alkoivat kasautua kuitenkin aikuisena, ja kansalliskirjailijan elämä jäikin lyhyeksi. Kivi kuoli vain 38-vuotiaana.
Kiven elämää horjuttivat muun muassa taloushuolet, alkoholin liiallinen käyttö, sairastelu ja mielenterveyden haasteet. Keskisarjan mukaan Kivi oli kroonisesti masentunut.
Huonovointinen mies joutuikin lopulta Helsingissä Lapinlahden mielisairaalaan, jossa hän sai vahvoja lääkityksiä eikä pystynyt puhumaan tai ottamaan lainkaan kontaktia ihmisiin.
Kivi vapautettiin jo samana vuonna Lapinlahdesta parantumattomana, minkä jälkeen hänen veljensä Albert Stenvall ja tämän vaimo Karoliina ottivat Kiven huomaansa. Sairas ja köyhä mies vietti viimeiset hetkensä veljensä ja veljen vaimon mökissä.
Kiven kuoleman lopullinen syy on jäänyt toistaiseksi hieman epäselväksi. Hänen viimeiset sanansa ovat kuitenkin jääneet historiaan, sillä Kiven on kerrottu sanoneen kuolinvuoteellaan ”minä elän”. Kivi haudattiin kuolemansa jälkeen Tuusulaan.
Uutista korjattu 13.50: korvattu sana romaani sanalla teos. Kiven tuotannosta valtaosa oli muita teoksia kuin romaaneja.