Ei, se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä Cluelessin ja teini-ikäisen Anna Brotkinin välillä. Käsikirjoittajan muistikuvissa elokuva ärsytti häntä.
– Olin aika vakavamielinen teinityttö ja omaksunut sen ajan asenteita teinityttöydestä ja naisellisuudesta. Clueless ei mielestäni näyttänyt vakavasti otettavia naisia ja vaikutti aika hömpältä.
Kulttuuricocktail on yhyttänyt Suomen menestyneimpiin käsikirjoittajiin lukeutuvan Brotkinin haastatteluun. Aihe: selvitetään, mikä tekee 30 vuotta täyttävästä ysärikomediasta erityisen.
”Juttelen mielellään Cluelessista, olen fani!” Brotkin on vastannut tekstariin. Nuoren katsojan ärtymys on vaihtunut elokuva-alan ammattilaisen arvostukseen.
Avaa kuvien katselu
Anna Brotkin (s. 1987) on käsikirjoittanut muun muassa televisiosarjat Aikuiset ja Rakkaat lapset sekä elokuvan Perhoset. Hänet on palkittu Aikuiset-sarjasta parhaan käsikirjoittajan Kultaisella Venlalla sekä näytelmäkirjailijoiden ja käsikirjoittajien Sylvi-palkinnolla. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle
Cluelessin maailma on äveriäiden ja hemmoteltujen teinien kalifornialainen high school, ja sen aurinkona loistaa kuvankaunis ja sanavalmis Cher.
16-vuotias Cher on kaikkea muuta kuin clueless – eli pihalla –, oli kyse sitten asukokonaisuuksista tai lähipiirin rakkausasioista. Mutta koittaa päivä, jolloin suosituimmankin tytön suu menee mutruun.
Karkkivärein kuvattu satiirinen komedia tuli teattereihin Yhdysvalloissa heinäkuussa 1995, Suomessa ensi-iltaa odoteltiin joulukuuhun. Helsingin Sanomien kriitikko Helena Ylänen ylisti elokuvaa ”kevyesti täydelliseksi”: täydet viisi tähteä.
Cher Horowitzin roolin näytteli 18-vuotias musiikkivideokasvo Alicia Silverstone. Josh (Paul Rudd) oli jäänyt hengailemaan perhepiiriin Cherin isän vanhan liiton kautta. Kuvat: Alamy/All Over Press (vasen), Alamy/All Over Press (oikea)
Clueless oli käsikirjoittaja Amy Heckerlingin luomus. Hän oli noussut pinnalle niin ikään lukiolaisista kertovalla sekoilukomedialla – jonka suomennos tuskin menisi enää läpi – Kuumat kinkut (1982). Suulaan vauvan tähdittämän kassamagneetin Hei, kuka puhuu (1989) jälkeen ura hiipui. Nyt Heckerling palasi hittikantaan.
Maltillisen budjetin nuorisoelokuvaksi Clueless teki mukavan tilin niin teattereissa kuin koteihin ostetuilla VHS-kaseteilla, mutta sen varsinainen arvo on sen synnyttämässä kulttuurisessa ilmiössä.
Tunnistettavat asukokonaisuudet luonut puvustaja Mona May nostetaan usein esiin käsikirjoittaja Amy Heckerlingin rinnalla. Kuvat: Alamy/All Over Press (vasen), IMAGO/Capital Pictures/ All Over Press (oikea)
Vankkaan aikuisikään astuvan elokuvan 30-vuotissynttärit ovat huomioineet esimerkiksi The Guardian, The New York Times, The Washington Post ja El País. Tekijöitä on haastateltu, ja erikoisnäytöksiä on järjestetty myös Suomessa.
Teinikomedian suosio ei tunnu haalenevan, mistä kertoo merkkivuosimuisteloiden lisäksi vahva asema internetin meemikulttuurissa.
Haastattelua edeltävänä iltana Brotkin on katsonut elokuvan uudestaan.
– Aika freesiä ajankuvaa, hän sanoo.
On edelleen harvinaista, että nainen saa elokuvan parhaat läpät
Brotkinin mukaan on yhä poikkeuksellista, että
- komedian päähenkilö on nuori nainen,
- hän on aidosti elokuvan hauskin hahmo, ja
- naishahmo on samaan aikaan hauska ja seksikäs.
Toki elokuvissa ja televisiossa on ollut hauskoja naishahmoja alkuajoista lähtien, Brotkin toteaa. Cluelessissa hän näkee hengenheimolaisuutta screwball-klassikkoon Hätä ei lue lakia (1938), jossa supertähti Katherine Hepburn esitti ”loputtoman itsevarmasti etenevää pyörremyrskyä”.
– Mutta tosi usein edelleen hauskimmat läpät ja parhaat onelinerit ovat mieshahmoilla ja naisten osa on esittää kysymyksiä ja kompata heitä.
Toisaalta ilman Cluelessia olisi vaikea kuvitella esimerkiksi 2000-luvun alun Blondin kosto -elokuvia, kuten The Washington Postin toimittaja huomioi.
Cluelessin kaikki kolme keskushahmoa ovat nuoria naisia ja toiminnan moottoreita, eivät objekteja tai uhreja, sanoo Brotkin. Miehet komppailevat.
Avaa kuvien katselu
Anna Brotkinin mukaan tuoretta on edelleen Cluelessin kuvaus tyttöjen välisestä ystävyydestä tasapainoisena ja solidaarisena. ”Naiset eivät taistele miehistä tai ole toisilleen kateellisia.” Päähenkilökolmikkoa näyttelivät Alicia Silverstone, Stacey Dash ja Brittany Murphy. Kuva: Alamy/All Over PressTyhmä, fiksu, rakastettava
Komedian päähenkilöstä kannattaa uskaltaa tehdä tarpeeksi tyhmä, Brotkin sanoo. Tai no, tyhmä on vähän tyhmä termi, mutta sanana tarpeeksi yksinkertainen, hän lisää. Samansuuntaisesti Brotkin on puhunut Kulttuuricocktail Live -ohjelmassa: Tyhmät hahmot ajautuvat fiksuja helpommin kommelluksiin. Se on tärkeää tarinalle.
Cherillä on ”todella voimakas oma sisäinen logiikka”, joka näyttäytyy muille tyhmyytenä tai tietämättömyytenä. Monessa tilanteessa hän on kuitenkin fiksu.
Brotkin nostaa esimerkiksi omaperäisten päättelyketjujen kautta etenevät esitelmät, joille opettaja pyörittelee silmiään, mutta luokka hurraa.
– Hän hurmaa yleisönsä eli muut oppilaat, mikä on retoriikan kurssilla tärkeää: jengi taputtaa, ja esiintymistyyli on vakuuttava. Hän on myös taitava neuvottelija. Ei niin tyhmä bimbo ollenkaan, vaan omalla tavallaan tosi älykäs.
Cluelessiin ja Cherin hahmoon on otettu inspiraatiota Jane Austenin brittiyläluokkaa humoristisen kriittisesti kuvaavasta romaanista Emma (1815). Opettajan roolissa Wallace Shawn. Kuvat: Alamy/All Over Press (vasen), IMAGO/Capital Pictures/ All Over Press (oikea)
Käsikirjoittaja Heckerling on kertonut halunneensa luoda hahmon, jota ympäröisi ”pinkki kupla”. Hahmon, joka purjehtisi naiivissa iloisuudessaan vankkumatta eteenpäin, raivostuttavana mutta rakastettavana.
Tyhmyytenä näyttäytyvä omaperäinen logiikka, naiivius, optimistisuus. Ei kauhean kaukana Aikuisten Oonasta – vai mitä sanoo Brotkin?
No, ei yksi yhteen, kuuluu Brotkinin arvio. Mutta on Cherin ja Oonan välillä yhtäläisyyksiä. Elokuvan nimi, clueless, sopisi hänestä hyvin kuvaamaan Oonan hahmoa.
– Monet Oonalle kirjoittamani vitsit liittyvät siihen, että hän ei tiedä jotain aika perusasiaa. Hän luulee seuraavansa maailman menoa tosi tarkasti, mutta joka toisesta replasta tajuaa, että Oona ei ymmärrä, miten vaikka verotus toimii.
Pohjimmiltaan Cher ja Oona ovat hyväsydämisiä tyyppejä, mikä tekee heistä tykättäviä.
Avaa kuvien katselu
Aikuiset-sarjan päähenkilöä Oonaa esittää Anna Airola, joka on palkittu roolista parhaan pääosanäyttelijän Kultaisella Venlalla.Hauska ja seksikäs, mutta liikuttavan kömpelö
Brotkinista on edelleen harvinaista, että naispäähenkilö on Cherin tapaan samaan aikaan seksikäs ja hauska. Konventionaalisella tavalla hyvännäköisen naisen osa on yleensä vietellä miehiä tai olla katseen kohde, tai uhri.
Cher on kuitenkin aika clueless viekoittelija. Leffaillassa sensuelliksi tarkoitettu jalanhinkutus kääntyy vitsiksi. Kömpelyys avartaa roolia, joka naisille elokuvissa ja sarjoissa on perinteisesti kirjoitettu, sanoo Brotkin.
– Voisiko tää hahmo saada rakkautta, vaikka ei olekaan viettelyn maailmanmestari?
Cher hermoilee, kun jää kahden ihastuksensa Christianin (Justin Walker) kanssa. Kuvat: IMAGO/Capital Pictures/ All Over Press (vasen), IMAGO/Capital Pictures/ All Over Press (oikea)Komedia tuntuu tuoreelta
Clueless erottuu ja tuntuu tuoreelta, sillä puhdas komedia on ”katoava luonnonvara”, Brotkin huomioi. Vitsejä jatkuvalla syötöllä tarjoilevia elokuvia tehdään nykyään syystä tai toisesta 1980–90-lukuja vähemmän. Cluelessissa lähestulkoon jokainen repliikki huipentuu punchlineen.
Pinnallisuus on valinta, joka on johtanut kiinnostavaan hahmoon.
käsikirjoittaja Anna Brotkin
Maailma on ehtinyt muuttua 30 vuodessa paljon. Cluelessin arvo komediana on pitänyt pintansa, ja sen estetiikkaa hehkutetaan yhä.
Onko mitään, mistä Cluelessia nyt pitäisi kritisoida?
Yllättävän vähän, Brotkin sanoo. Ahdistelukohtausta autossa ei luultavasti ohitettaisi samanlaisella olankohautuksella. Kaveriporukoita tuskin jaettaisiin yhtä tarkasti tyttöjen ja poikien joukkioiksi. Toisaalta se on monille nykypäivää, joten vaikea siinä on nähdä suoranaista vanhentuneisuutta, hän arvioi.
Eniten elokuvaa on arvosteltu sen pinnallisuudesta, shoppailusta ja ulkonäköpaineista. Kritiikki on Brotkinista ihan oikeutettua. Silti helposti saattaa unohtua, mitä yhteen elokuvaan on realistista mahduttaa.
Nykyajassa asetetaan usein hirveän isot vaatimukset teoksille, Brotkin miettii.
– Pinnallisuus on valinta, joka on johtanut kiinnostavaan hahmoon. Ilman sitä valintaa elokuva olisi huonompi ja löysempi. Jos kaikkien päähenkilöiden pitäisi toimia koko ajan moraalisesti oikein, niin mitä siinä pystyy kertomaan? Ei oikein muuta kuin että ”näin toimii oikeamielinen ihminen”. Väitän, että silloin meillä olisi sairaan tylsiä elokuvia.
Avaa kuvien katselu
Cluelessin vetovoimasta kertoo, että kuluvana vuonna on uutisoitu, että sen pohjalta suunnitellaan uutta televisiosarjaa. Kuva: Alamy/All Over Press
Tekstin editointi: Piritta Räsänen