Avantouimari Elina Mäkinen, 30, on yltänyt hurjiin suorituksiin mutta muistuttaa, että avannosta on lupa nauttia myös venyttämättä rajoja.
Vaalea nainen pitelee käsissään muumimukia. Hän osoittaa sen kylkeen maalattua Muumipeikkoa, joka on kuvassa hyppäämässä ”pommilla” avantoon.
– Käyn avantouimassa melkein joka päivä. Ensimmäisen kerran tein sen viisivuotiaana. En pelkästään kastanut varvasta veteen vaan hyppäsin sinne kuin Muumipeikko ja koin adrenaliinivyöryn, kertoo avantouimari Elina Mäkinen.
Mäkinen toimii uuden muumimukin mainoskasvona ja esiintyy parhaillaan myös tv-kanava Nelosen Erikoisjoukot-sarjassa.
Varsinaisen avantouintiharrastuksen hän aloitti ollessaan 18-vuotias yliopisto-opiskelija. Ajanjakso oli stressaava ja avantouinti koukutti heti.
– Minulla oli kilpauintitaustaa ja kylmä vesi kiehtoi.
Hiljalleen avannossa käyminen alkoi kiehtoa enemmän ja enemmän. Mäkinen alkoi uida kilometrin matkoja kylmässä vedessä. Ajallisesti se tarkoittaa noin 15 minuuttia. Hän on uinut myös niin kutsutun jäämailin eli 1,6 kilometrin matkan alle nolla-asteisessa vedessä ensimmäisenä suomalaisena.
– Se on pisin avannossa mitattu matka. Olen uinut myös Svalvardissa -0,8 C -asteisessa vedessä. Se on kylmin jäämaili, jonka nainen on koskaan uinut, Mäkinen sanoo.
Tämän virstanpylvään Mäkinen saavutti vuonna 2022. Toistaiseksi jäämailin on uinut vain yksi toinen suomalainen. Tiedoista pitää kirjaa International Ice Swimming Association.
Avantouimari Elina Mäkinen on maailman ensimmäinen jäämailin uinut nainen ja myös ensimmäinen suomalainen. Liisa Lahti
Pienin askelin avantoon
Mäkinen muistuttaa, että kun joku menee helpon näköisesti avantoon, koko prosessista näkyy vain jäävuoren huippu. Yhdessä tyynen näköisessä pulahduksessa ei näy tehdyn harjoittelun ja totuttelun määrä, joka helppouteen on johtanut.
– Ei Muumipeikonkaan lähestymistavassa ole välttämättä mitään vikaa, Mäkinen palaa mukin kuvitukseen.
– On hyvä joskus venyttää omia rajojaan. Kun uskallamme, näytämme itsellemme, että ei tarvitse pelätä. Mitä jääkylmään veteen tulee, joka kerta ei kannata olla Muumipeikko. On luonnollista, että aivojen pelkokeskus kertoo meille avannon äärellä, että nyt kannattaa pitää itsestään huolta ja pysyä mukavuusalueella, Mäkinen muistuttaa.
Kylmään veteen mennessä syke ja hengitys tihenevät.
– Silloin aivojemme pelkokeskus kysyy, oletko varma, että haluat mennä sinne. Tunnetta voi kontrolloida, mutta haluammeko opettaa kehollemme, että avantouinti merkitsee aina adrenaliinivyöryä, että se on aina omien rajojen ylittämistä? Vai otammeko pieniä askelia ja kehitymme vähän kerrallaan, Mäkinen kysyy.
Myös Mäkinen aloitti avantouinnin rentoutumismielessä. Hänellä oli tapana istua uinnin jälkeen saunassa ja katsella auringonlaskua. Hiljalleen hän alkoi asettaa itselleen tavoitteita ja työntää itseään omien rajojensa yli.
– Aloin opiskella sitä, mitä kehossani tapahtuu kylmässä vedessä. Pidin huolta, etten koetellut rajojani joka kerta. Kun löysin hyvän flown, tavallaan kultaiset rajat, jolloin poistuin mukavuusalueelta mutten koetellut itseäni liikaa, aloin nauttia pitkän matkan kylmäuinneista.
Mäkinen muistuttaa, ettei tee äärimmäisiä suorituksia joka vuosi, vaan ottaa niiden välillä kunnolla aikaa kehon toipumiseen, rentoutumiseen ja nauttimiseen.
Yllä olevalla videolla Mäkinen neuvoo, miten talviuinnissa pääsee alkuun.