Reilun viikon päästä 50 000 nimeä oli jo kasassa. Kansalaisaloitteen otsikko ei ollut sen kummempi kuin ”Kumotaan HE 124 / 2017”.
Loppupeleissä kannatusilmoituksia oli hurjat 140 944. Näin paljon Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aktiivimalli oli suututtanut ihmiset. Kansalaisaloite oli samalla taivaan lahja vasemmisto-oppositiolle, vaikka se äänestettiinkin lopulta kumoon eduskunnan suuressa salissa.
Myös Petteri Orpon (kok.) hallitus on tehnyt monien silmissä epäsuosittuja päätöksiä, joita yritetään kumota nyt kansalaisaloitteilla.
50 000 nimeä tuli elokuussa täyteen kansalaisaloitteelle, joka vaatii suojaosan palauttamista työttömyyspäivärahaan ja asumistukeen. Aloite on lähetetty juuri eduskunnan käsittelyyn.
Pari viikkoa sitten polkaistiin käyntiin kansalaisaloite, jossa vaaditaan aikuiskoulutustuen palauttamista. Aikaa saada 50 000 nimeä kasaan on puoli vuotta, minkä jälkeen aloite siirtyy eduskunnan käsittelyyn.
Eilen perjantaina eduskunnan suuressa salissa äänestettiin kumoon kansalaisaloite, jossa vaadittiin Oulaskankaan yöpäivytyksen säilyttämistä. Aloite kaatui lopulta varsin selkein lukemin 95-85, vaikka asia kytkeytyi hallituksen sairaalaverkkopäätökseen ja oli osalle hallituspuolueidenkin kansanedustajista herkkä.
Kaikissa edellä mainituissa esimerkeissä aloitteilla on pyritty kumoamaan vastikään eduskunnassa hyväksyttyjä tai lainsäädäntöputkessa olevia hankkeita. Sellaisia, jotka ovat käyneet juuri läpi laajan poliittisen prosessin asiantuntijakuulemisineen ja lausuntoineen.
Ilmiö on toistaiseksi vähäinen, mutta sen eteen kannattaa pysähtyä. Onko tällainen kansalaisaloitteiden hengen ja tarkoituksen mukaista? Ei ole.
”Uusia aiheita” poliittiseen keskusteluun
Vuodesta 2012 lähtien Suomessa on ollut mahdollista tehdä kansalaisaloitteita. Eduskunnan on otettava aloite käsittelyyn, mikäli se saa 50 000 kannatusilmoitusta puolessa vuodessa.
Kansalaisaloitteiden tarkoituksena on tuoda uusia aiheita poliittiseen keskusteluun. Tämä todetaan suoraan oikeusministeriön vuoden 2017 muistiossa, jossa on tarkasteltu menetelmän toimivuutta. Siinä nostettiin esiin myös, olisiko aloiteoikeutta syytä rajata niin sanottujen vasta-aloitteiden osalta tai tilanteissa, jolloin tuoretta lainsäädäntöä pyritään kumoamaan saman tien kansalaisaloitteella.
Tätä ei pidetty toistaiseksi tarpeellisena. Esimerkkejä oli vielä vähän.
Muistiossa viitattiin lähinnä vuonna 2016 eduskuntaan edenneeseen Aito avioliitto -vasta-aloitteeseen, jonka tavoitteena oli kumota avioliittolain muutos, joka taas juonsi juurensa eduskunnassa 2014 hyväksytystä kansalaisaloitteesta.
Tuolloin eduskunnan lakivaliokunnan jäsenistä suhtautui kuitenkin torjuvasti vastikään hyväksytyn lainsäädännön kumoamiseen. Perustuslakivaliokunta sivusi asiaa myös lausunnossaan. Sen mukaan vastikään eduskunnassa hyväksytyn lain muutosehdotuksen sisältävä kansalaisaloite ”ei hyvin sovi yhteen sen kansalaisaloitteen säätämisvaiheessa esitetyn tarkoituksen kanssa, että kansalaisaloitteella tuodaan uusia aiheita poliittiseen keskusteluun”.
Eduskunnalla ja sen valiokunnilla onkin harkintavaltaa päättää, miten aloitteita eduskunnassa käsitellään.
Tästä päästäänkin siihen raadolliseen seikkaan, miten poliitikoilla on omat intohimonsa ja halunsa käyttää kansalaisaloitejärjestelmää hyväkseen.
”– Tahdon- kansalaisaloite voidaan kumota hallituksesta riippumatta toisella Tahdon kovempaa – kansalaisaloitteella, koska lainsäädäntöä voidaan muuttaa hallituksesta riippumatta eduskunnassa. Heti kun joulukuussa pykälät hyväksytään osaksi lainsäädäntöä, kehotan niitä jotka ovat erimieltä asian suhteen keräämään uuden kansalaisaloitteen”, yllytti kristillisdemokraattien silloinen puoluesihteeri Asmo Maanselkä suoraan Uuden Suomen blogissaan 2014.
Oulaskankaan yöpäivystys-aloite tupsahti oppositiolle kuin tarjottimella. SDP:n kansanedustajan Krista Kiurun johtama sosiaali- ja terveysvaliokunta järjesti sen käsittelystä syyskuussa julkisen kuulemisen, jota pystyi seuraamaan myös eduskunnan verkkolähetyksenä.
Valiokunnan SDP-edustajat polkaisivat Oulaskankaan puolesta oman tiedotteensa. Keskustan valiokuntaedustaja Hanna-Kaisa Mattila haastatteli some-kanaviin jakamallaan videolla aloitteiden tekijöitä.
Perjantain äänestystä edeltävänä torstaina Oulaskangas kaappasi eduskunnan kyselytunnista valtaosan. Vastuuministeri Kaisa Juusoa (ps.) hiillostettiin aitiossa peräti kolme varttia.
– Ministeri Juuso, nyt on kyse elämästä ja kuolemasta!
– Kuunnelkaa ihmisiä, jotka ovat teitä äänestäneet!
Rajoja syytä täsmentää
On paikallaan kysyä: kuka asetelmasta hyötyy? Epäilemättä oppositio, koska aloitteet tarjoavat uuden mahdollisuuden ryöpyttää hallitusta. Kaivaa jo päätettyjä asioita uudestaan politiikan agendalle.
Kansalaisaloitteiden tekijöille viesti on karumpi: aloitteet harvoin etenevät päätöksentekoon asti, koska hallituspuolueilla on eduskunnassa enemmistö.
Entä sitten asiantuntijat ja virkamieskoneisto? Heille asetelma lienee äärimmäisen turhauttava. Juuri kun lausuntokierrokset ja asiantuntijakuulemiset niin ministeriöiden kuin eduskunnankin päässä ovat ohi, tulee kansalaisaloite ja sama rumba alkaa uudestaan.
Uutta lausuttavaa ei useinkaan ole, vaan samoja papereita on pyöriteltävä uudelleen.
”Kunkin yksittäisen päivystysyksikön osalta voidaan esittää yöpäivystyksen säilyttämistä ja lopettamista puoltavia näkökohtia. Sosiaali- ja terveysministeriö kuitenkin katsoo, että kansalaisaloitteessa esiin tuodut näkemykset olivat esillä ja tiedossa jo lainvalmistelua tehdessä ja asian eduskuntakäsittelyssä. Hallituksen esityksessä on käsitelty juuri niitä seikkoja, joihin kansalaisaloitteessa vedotaan perusteena tehdyn päätöksen muuttamiselle. Sosiaali- ja terveysministeriö viittaa erityisesti hallituksen esityksen vaikutusarvioihin, jotka ovat kokonaisuudessaan miltei 60 sivua.” (sosiaali- ja terveysministeriö lausunnossaan Oulaskankaasta 10.9.2025)
Ja tarpeita muutoksille on vaikea arvioida, kun kokemuksia lainsäädännön toimivuudesta ei ole vielä riittävästi.
Poimintoja videosisällöistämme
”Aktiivimallin mahdollisia muutostarpeita on tarkoituksenmukaista arvioida sitten, kun käytettävissä on tutkimustietoa aktiivimallin vaikutuksista.” (työ- ja elinkeinoministeriö lausunnossaan mallin kumoamisesta 6.2. 2019)
Kansalaisaloitejärjestelmän toimivuutta ja rajoja on syytä pohtia jatkossa ennakkoluulottomasti tai vähintäänkin selkeyttää.
Kansalaisaloitteiden sisältöön on toistaiseksi puututtu ennakolta mahdollisimman vähän, koska järjestelmän vapaus on haluttu säilyttää ja kansalaisia kannustaa.
Lainsäätäjien käsissä on myös päättää, miten aloite talon sisällä käytännössä etenee ja kuinka siihen kytkeytyviä reunaehtoja tulkitaan. Onko tämä mahdollisuus vai uhka?
Osa aloitteista tuntuu etenevän sujuvasti eduskunnan valiokuntakäsittelyn kautta aina täysistunnon äänestykseen saakka, vaikka kyse ei olisi ”uusista aiheista”.
Toisaalla on taas aloitteita, jotka ovat pysähtyneet eduskunnan koneistossa jo lähtötelineisiin. Esimerkkeinä näistä Venäjän konsulaatin lakkauttaminen ja Ottawan miinasopimuksesta irtisanoutuminen. Niiden osalta on vedottu muotoseikkoihin ja siihen, etteivät aloitteet saisi koskea kansainvälisiä sopimuksia. Tämäkin on osin tulkinnavaraista.