Oulun lyseon juhlasali oli lähes viimeistä paikkaa myöten täysi lauantaina, kun Tornionlaakson Pajalan kirjailijasuuruus Mikael Niemi, 66, vieraili Oulun kirjamessuilla.
Lavalla nähtiin hyväntuulinen ja huumorintajuinen mies, joka selvästi rakasti esiintymistä. Hän kehui Väinö Linnaa ja innostui esittämään jopa pätkän Jääkärimarssista.
Toisaalta Niemi ei arkaillut puhua vaikeistakaan aiheista, kuten vaikkapa mielenterveysongelmista, joista hänen myös kirjallisesti lahjakas, nyt jo edesmennyt veljensä kärsi.
– Hänellä oli liikaa mielikuvitusta, joten meitä olisi voinut olla kaksi lahjakasta kirjailijaa Pajalasta, Niemi sanoi viitaten skitsofreniaa sairastaneeseen veljeensä.
Esiintymisensä jälkeen Niemi kertoo, että hän nauttii kirjamessuista ja suorastaan innostuu kirjoja rakastavasta yleisöstä ja kollegoiden tapaamisesta.
Mikä olisikaan parempaa vastapainoa kirjailijan usein yksinäiselle työlle.
Ouluun Mikael Niemi ajeli sähköautollaan jo perjantaina Haaparannan kautta, pitkin reittiä, joka mukailee Tornionjokivartta – hänen kirjoistaankin tuttua maisemaa.
Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -romaanin saama suosio muutti Mikael Niemen elämän.
Kuva: Tiina Wallin
Hänen juurensa ovat Suomen rajan tuntumassa pienessä Pajalan kylässä, jonne hänen esivanhempansa muuttivat aikoinaan Suomen puolelta.
Niemi palasi kotiseudulleen 1990-luvun lopulla parinkymmenen Luulaja-vuoden jälkeen tavattuaan hollantilaisen vaimonsa ja perustettuaan perheen.
Moni tuntee Niemen parhaiten hänen vuonna 2000 julkaistusta Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -romaanistaan, joka voitti arvostetun ruotsalaisen August-kirjallisuuspalkinnon.
Kirja myi pelkästään Ruotsissa 800 000 kappaletta, Euroopan laajuisesti pari miljoonaa. Teosta on käännetty useille kymmenille eri kielille. Kirjasta on tehty myös elokuva ja näytelmiä.
Romaani teki Niemestä kertaheitolla kuuluisan mutta myös muutti elämän totaalisesti.
– Olen iloinen, että en ollut liian nuori tuolloin vaan nelikymppinen. Tiesin jo, kuinka vaikeaa on tulla toimeen kirjailijana ja saada menestystä. Yhtäkkiä minulla oli varaa ostaa talo, auto ja elättää perhe. Minulla oli tuolloin kaksi poikaa ja myöhemmin syntyi vielä yksi tytär, Niemi kertoo.
Uusien käännösten myötä Niemi sai kutsuja eri maihin aina Yhdysvaltoja myöten.
Fakta
Mikael Niemi
– Pidän matkustamisesta, mutta yhtä mukavaa on aina ollut tulla kotiin ja istua kirjoittamaan. Isot kaupungit ja hiljaisuus luonnon keskellä kotona – onhan se aikamoinen kontrasti.
Myös Niemen uusin, keväällä suomeksi julkaistu teos Silkkiin kääritty kivi (Like) on herättänyt kiinnostusta maailmalla: se on käännetty suomen ohella ranskaksi, italiaksi, tanskaksi ja norjaksi.
Niemi on tyytyväinen kirjan saamista myönteisistä kritiikeistä ja laajasta kiinnostuksesta.
– Olen ylpeä kaikista kirjoistani, enkä koe minkäänlaista painetta ulkopuolelta, sisäisesti kylläkin. Kirjoitan hitaasti, sillä haluan tuntea yrittäneeni parhaani ja olla huolellinen. Kirjan kirjoittaminen teettää myös paljon töitä, mutta haluan sen olevankin niin.
Mikael Niemen esiintyminen veti Oulun lyseon juhlasalin täyteen väkeä.
Kuva: Tiina Wallin
Silkkiin kääritty kivi on historiallinen sukutarina fiktiivisistä Vanhakosken veljeksistä, torppari Einosta ja saarnamies Wilhelmistä. Kirja kertoo, kuinka työväenaate rantautui 1900-luvun alussa Pajalaan ja kuinka köyhät työläiset ryhtyivät vaatimaan oikeuksiaan.
Luokkaristiriidat nousevat esiin ja erilaiset aatteet törmäävät.
– Halusin kirjoittaa siitä, koska se on tärkeä ajanjakso Pajalan historiassa. Siitä on julkaistu joitakin historiakirjoja, mutta ei ainuttakaan romaania. Kaipasin sellaista, joten kirjoitin kirjan, jollaisen halusin lukea itse.
Romaanissakin oikealla esiintyvä, meänkielinen Gottfried Harju perusti Pajalaan ensimmäisen ammattiyhdistysliikkeen vuonna 1930, mutta se ei syntynyt ilman taistelua. Työväestön oli taisteltava oikeuksistaan konservatiivisia ja uskonnollisia ryhmittymiä vastaan.
Lopulta Pajalassa alkoi kommunistiliikkeen aikakausi, jolloin myös sosiaalidemokraatit jäivät vähemmistöön.
– Seutumme oli Ruotsin punaisin paikkakunta tuolloin. Muistan, että kommunisteja oli joka paikassa ollessani nuori 1970-luvulla. Kaikki ympäristökunnista Pajalaan kouluun tulleet tytötkin olivat kommunisteja.
Yhteisö ja sen ristiriidat ovat Niemelle on tuttu aihepiiri, jota hän on hyödyntänyt muissakin teoksissaan. Silkkiin käärityn kiven tapaan ristiriitoja aiheuttavat esimerkiksi uskonnolliset ja sekulaarit suuntaukset. Lisähöysteenä ovat yliluonnolliset näyt.
– Lestadiolaiset saarnasivat työläisille, että jos liityt ammattiliittoon, joudut helvettiin.
Niemi ei ymmärrä, kuinka lestadiolaisista tuli niin konservatiivisia Tornionlaaksossa ja Pajalassa, sillä näin ei käynyt esimerkiksi Norjassa, jossa lestadiolaisista tuli sosiaalidemokraatteja. Pajalassa he olivat konservatiivista oikeistoa ja myöhemmin kristillisdemokraatteja.
Mikael Niemeä Oulun kirjamessuilla haastatteli Kalevan julkaisuvastaava Juho Maijala.
Kuva: Tiina Wallin
– On kiinnostavaa, kuinka historia voi muuttaa meidät niin erilaisiksi.
Niemi sanoo 500-sivuisen teoksen olevan hänen työläin ja tärkein teoksensa. Työläin siksi, että oli tehtävä paljon taustatutkimusta ja perehdyttävä historiaan. Kirjan kirjoittaminen vei viisi vuotta.
Voisiko Niemen romaaneja luonnehtia yhteiskunnallisiksi, jopa poliittisiksi? Kirjailijalle ajatus ei ole vieras, mutta se ei suinkaan koske koko hänen tuotantoaan.
Yhteiskunnallisena voisi pitää vaikkapa hänen läpimurtoteostaan Populaarimusiikkia Vittulajänkältä, jossa nousee esiin ruotsalaistaminen.
– Ruotsalaiset halusivat meidän unohtavan suomalaisjuuremme. Sen vuoksi moni muutti häpeissään jopa suomalaisen sukunimensä. Itse en koskaan hävennyt suomalaisjuuriani. Ajattelin, että olen yhtä hyvä kuin muutkin.
Veden viemää -kirjassa (2013) puolestaan nousee esiin ilmastonmuutos ja ajatus luonnosta ihmistä vahvempana. Sen voi Niemen mielestä tulkita poliittiseksi.
Vielä on puhuttava tovi Niemen edellisestä romaanista, vuonna 2018 julkaistusta Karhun keitosta, josta on tulossa kuusiosainen tv-sarja.
Ruotsalainen tuotantoyhtiö Anagram (muun muassa Ohuella langalla) osti kirjan julkaisuoikeudet ja päätti tehdä siitä sarjan, joka julkaistaan Disney+ -suoratoistopalvelussa 15. lokakuuta.
1800-luvun Tornionlaaksoon sijoittuvaa rikosdraamaa on kuvattu Suomessa.
Niemi on jo nähnyt sarjan kaksi ensimmäistä ja on näkemästään vaikuttunut.
– Liikutuin ja pelkäsin, vaikka tiedän, mitä tulee tapahtumaan. Mukana on taitavia näyttelijöitä Ruotsista, Suomesta ja Norjasta.
Hänen mukaansa kansainvälisen sarjan toteutuminen on paljon isompi juttu kuin esimerkiksi Populaarimusiikkia Vittulajänkältä -filmatisointi.
– Onhan se kuin unelma, kun tarina Tornionlaaksosta näytetään ympäri maailmaa Euroopasta aina Australiaan, Japaniin ja Kanadaan saakka.
Kolmen kielen ja kahden kulttuurin vaikutuspiirissä kasvanut Mikael Niemi pitää kasvuympäristöään rikkautena, joka on ruokkinut myös luovuutta. Hänen poliisi-isänsä puhui meänkieltä, opettajaäiti ruotsia ja mummo saamea.
Niemen oma äidinkieli on ruotsi ja hän puhuu hieman myös meänkieltä ja suomea.
– Minusta se on vain kiehtovaa. Olemme metsäkansaa, ruotsalaiset ja suomalaiset. Tunnen oloni kotoisaksi metsässä, jota myös omistan. Olen ostanut sukuni metsää, ja hoidan sitä. Odotan aina silloin tällöin näkeväni hirven.
Mikael Niemen äidinkieli on ruotsi, mutta hän on opetellut myös meänkieltä.
Kuva: Tiina Wallin
Asiat ovat muuttuneet Pajalan 2000 asukkaan kylässä sitten Niemen lapsuuden, jolloin kylän talousnäkymät olivat heikot. Asukkaat, jotka aiemmin olivat saaneet elantonsa maanviljelyksestä ja metsätöistä, joutuivat 1960-luvulla keskelle suurta rakennemuutosta.
– Ruotsin hallitus lopetti maatalouden tukemisen vuonna 1968. Serkkunikin joutuivat myymään kaikki lehmänsä ja hevosensa. Työttömyys oli 15–20 prosentin luokkaa, kun nykyään se on vain kahden prosentin luokkaa, koska meillä on kaivos. Vaimoni johtaa vanhustenhoitolaitosta Pajalassa ja etsii koko ajan lisää työntekijöitä.
Mikael Niemen suvun talo sijaitsee lähellä Tornionjokea. Siinä asuvat hänen serkkunsa, mutta lähellä on mökki, jossa Niemi viettää kesiään.
Side seutuun on vahva, ja Niemi toivookin, että hänen muualle muuttaneet lapsensa palaavat sinne joskus.